Kun
puhutaan eettisyydestä ja hyvästä elämästä, on mietittävä
ihmiselämän päämääriä ja niiden soveltamista yhteisöelämään.
Kaikki mitä haluaa ei välttämättä ole saatavilla siksi koska
yhteisön asenteet kieltävät sen saannin. Tämä on totta
esimerkiksi silloin, kun yhteiskunta kieltää jäseniltään
massiivisen omaisuuden kasvattamisen progressiivisella verotuksella.
Toki päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa. Yhdysvalloissa
kalvinistinen työn- ja ansaitsemisen etiikka on sallinut useille
suuren henkilökohtaisen omaisuuden hankkimisen ja säilyttämisen
mutta on kyseenalaista onko se nostattanut kollektiivista
onnellisuutta ja takeita eettisen elämän ylläpitämiselle. On
kysyttävä, milloin maallisen omaisuuden kasvattaminen riittää ja
ihminen on saavuttanut päämääränsä. Vai onko niin että vain
osalle ihmisistä on sallittua omaisuuden kasvattaminen ja sen myötä
onnellisuuden saavuttaminen? Onko se saako ihminen tavoitella
onnellisuutta siteessä siihen miten hän on voinut tavoitella
onnellisuutta aiemmin?
Singer käsittelee peliteoriaa eettisten ratkaisujen yhteydessä ja korostaa sitä että eettinen ratkaisu ylittää useimmissa tapauksista rationaalisen ratkaisun. Kun peliteoreettisen vangin dilemman yhteydessä suurimman hyödyn tuottavinta olisi pettää toinen kilpailijakumppani, on eettistä ko-operoida ja pyrkiä säilyttämään luottamus ainakin siihen asti kunnes kilpailijakumppani antaa aiheen luottamuksen menetykseen. Tässä Singer korostaa kuuluisaa peliteoreettista toimintamallia (”Tit for tat”) jonka mukaan yhteistoiminnan havaitseminen vaatii aina yhteistoimintaan suostumista ja petoksen havaitseminen kostoa. Tit for tat korostaa yhteistoiminnan merkitystä ja sillaisenaan se on joissakin tapauksista loistava malli eettisen toiminnan pohjaksi. Eettinen toiminta on toisen huomioonottavaa toimintaa ja voitaisiin kai sanoa että tit for tat huomaa eettisen toiminnan toisessa mutta se on samalla hyvin drastinen tapa suhtautua niihin tilanteisiin joissa voidaan havaita ettei toinen osapuoli ko-operoi tai toimi eettisesti.
Singer käsittelee Sisyfoksen myyttiä vertauskuvana siitä mihin tai millaiseen toimintaan ihminen on valmis suostumaan silloin kun sen voidaan katsoa edistävän hänen onnellisuuttaan. Sisyfos työntää kiveä vuoren huipulle ja aina kun hän on päässyt perille kivi vierii takaisin alas ja hänen on aloitettava työntäminen uudestaan. Tilannetta voidaan pitää vertauskuvana monen työtä tekevän ihmisen elämästä ja monen sellaisen ihmisen elämästä jotka tavoittelevat toiminnallaan jotain päämäärää. Miten on asennoiduttava niihin jotka eivät koskaan tavoita päämääriään? Tuottavatko he hyötyä yhteisölleen tai kollektiiviselle eettiselle viiteryhmälleen? Singer korostaa sitä että elämälle merkityksen antaa usein transsendentaalinen tavoite tai pyrkimys joka voi olla toimimista yhteisönsä osana ja palkittavana. Hän on kuitenkin sitä mieltä että mitä enemmän ihminen pohtii tai reflektoi suhdettaan transsendentaalisiin tavoitteisiin, sitä vähemmän hän näkee niissä merkitystä, ainoana poikkeuksena on eettinen elämä ja elämäntapa jonka merkitys ei vähene vaikka sitä harkitsisi kuinka kauan hyvänsä.
Luvussa Heroes Singer käsittelee natsien aikaista juutalaismyönteistä vastarintaliikettä ja sen jäseniä ja korostaa sitä miten yksittäisten ihmisten toiminta ja panos oli merkityksellistä ja miten se toi esiin yksittäisten ei muuten erottuvien henkilöiden kyvyn yksilölliseen altruismiin vaativissa tilanteissa. Voidaan kuitenkin kysyä miksi vain niin harvat ihmisistä antoivat tukensa ihmisille joiden päämäärät olivat valtavirran päämääriin nähden vastakkaisia. Tässä korostuu yksilöllinen eettinen harkinta joka syntyy eettisesti ajattelevan ja toimivan ihmisen mielessä silloin kun enemmistö on johtamassa kollektiivista harkintaa harhaan.
Singer kuvaa siirtymistä itsekeskeisestä ajattelu ja saavuttamismallista eettiseen malliin merkittäväksi mutta vaikeaksi askeleeksi. Jos kymmenen prosenttia ihmisistä alkaisi toimia eettisesti, se olisi vaikuttavampi askel ihmiskunnan kehityksessä kuin mikään hallituksen vaihto. Eettinen elämä onkin Singerille vastuun kantoa asioista, huolta siitä miten eläimiä käytetään vieläkin shampoiden ja hajuvesien testaamiseen ja miten sademetsiä hakataan hirmuvauhtia kaikenlaisia puujalosteita varten. Hän katsoo että jos tulevaisuudessa tulisi nousemaan esiin kriittinen massa joka asettaisi materiaalisen oman arvon tavoittelun kyseenalaiseksi ja menestyisi hyvin eettinen elämä ja sen eläminen tulisivat tavoitellummiksi asioiksi.
Singer käsittelee peliteoriaa eettisten ratkaisujen yhteydessä ja korostaa sitä että eettinen ratkaisu ylittää useimmissa tapauksista rationaalisen ratkaisun. Kun peliteoreettisen vangin dilemman yhteydessä suurimman hyödyn tuottavinta olisi pettää toinen kilpailijakumppani, on eettistä ko-operoida ja pyrkiä säilyttämään luottamus ainakin siihen asti kunnes kilpailijakumppani antaa aiheen luottamuksen menetykseen. Tässä Singer korostaa kuuluisaa peliteoreettista toimintamallia (”Tit for tat”) jonka mukaan yhteistoiminnan havaitseminen vaatii aina yhteistoimintaan suostumista ja petoksen havaitseminen kostoa. Tit for tat korostaa yhteistoiminnan merkitystä ja sillaisenaan se on joissakin tapauksista loistava malli eettisen toiminnan pohjaksi. Eettinen toiminta on toisen huomioonottavaa toimintaa ja voitaisiin kai sanoa että tit for tat huomaa eettisen toiminnan toisessa mutta se on samalla hyvin drastinen tapa suhtautua niihin tilanteisiin joissa voidaan havaita ettei toinen osapuoli ko-operoi tai toimi eettisesti.
Singer käsittelee Sisyfoksen myyttiä vertauskuvana siitä mihin tai millaiseen toimintaan ihminen on valmis suostumaan silloin kun sen voidaan katsoa edistävän hänen onnellisuuttaan. Sisyfos työntää kiveä vuoren huipulle ja aina kun hän on päässyt perille kivi vierii takaisin alas ja hänen on aloitettava työntäminen uudestaan. Tilannetta voidaan pitää vertauskuvana monen työtä tekevän ihmisen elämästä ja monen sellaisen ihmisen elämästä jotka tavoittelevat toiminnallaan jotain päämäärää. Miten on asennoiduttava niihin jotka eivät koskaan tavoita päämääriään? Tuottavatko he hyötyä yhteisölleen tai kollektiiviselle eettiselle viiteryhmälleen? Singer korostaa sitä että elämälle merkityksen antaa usein transsendentaalinen tavoite tai pyrkimys joka voi olla toimimista yhteisönsä osana ja palkittavana. Hän on kuitenkin sitä mieltä että mitä enemmän ihminen pohtii tai reflektoi suhdettaan transsendentaalisiin tavoitteisiin, sitä vähemmän hän näkee niissä merkitystä, ainoana poikkeuksena on eettinen elämä ja elämäntapa jonka merkitys ei vähene vaikka sitä harkitsisi kuinka kauan hyvänsä.
Luvussa Heroes Singer käsittelee natsien aikaista juutalaismyönteistä vastarintaliikettä ja sen jäseniä ja korostaa sitä miten yksittäisten ihmisten toiminta ja panos oli merkityksellistä ja miten se toi esiin yksittäisten ei muuten erottuvien henkilöiden kyvyn yksilölliseen altruismiin vaativissa tilanteissa. Voidaan kuitenkin kysyä miksi vain niin harvat ihmisistä antoivat tukensa ihmisille joiden päämäärät olivat valtavirran päämääriin nähden vastakkaisia. Tässä korostuu yksilöllinen eettinen harkinta joka syntyy eettisesti ajattelevan ja toimivan ihmisen mielessä silloin kun enemmistö on johtamassa kollektiivista harkintaa harhaan.
Singer kuvaa siirtymistä itsekeskeisestä ajattelu ja saavuttamismallista eettiseen malliin merkittäväksi mutta vaikeaksi askeleeksi. Jos kymmenen prosenttia ihmisistä alkaisi toimia eettisesti, se olisi vaikuttavampi askel ihmiskunnan kehityksessä kuin mikään hallituksen vaihto. Eettinen elämä onkin Singerille vastuun kantoa asioista, huolta siitä miten eläimiä käytetään vieläkin shampoiden ja hajuvesien testaamiseen ja miten sademetsiä hakataan hirmuvauhtia kaikenlaisia puujalosteita varten. Hän katsoo että jos tulevaisuudessa tulisi nousemaan esiin kriittinen massa joka asettaisi materiaalisen oman arvon tavoittelun kyseenalaiseksi ja menestyisi hyvin eettinen elämä ja sen eläminen tulisivat tavoitellummiksi asioiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti