Novelli

Osallistuvat

Mies ripusti seinälle kellertävää julistetta, jossa luki mustin kirjaimin painettuna seuraavanlainen teksti: ”Tulkaa osallistumaan tilaisuuteen, jossa haistatetaan paska uuden veron rakentajille. Otetaan asia tavalla, joka voi muuttaa tilanteen erilaiseksi. Seuraavana perjantaina klo 20 Kirjalla.”. Mies oli ripustanut julisteita jo monelle kymmenelle seinustalle ja hän vaikutti jo onnelliselta urakan loppumisesta tähän julisteeseen. Miehen nimi on Josua Vehviläinen ja hän on koulutukseltaan kirjallisuuskriitikko ja sosiologi. Hallituksen ehdottama vero, jolla pyrittiin käymään kaikenlaisen uuden luomisen ja innovaation tielle verottamaan sitä oli käynyt luonnollisesti hänen oikeudentuntonsa tielle, eikä hän voinut ymmärtää sitä, miten kukaan olisi voinut tukea noin idioottimaista ideaa. ”Tämä on selkeä osoitus siitä miten ideaköyhä keskiverto suomalainen on, ja miten suuresti hieman keskimääräistä luovempaa ihmistä on oikeutuksellista kurmottaa ottamalla osa hänen luovuudestaan julkiselle vallalle. Se pitäisi estää, jokaisella tulisi olla oikeus omaan luovuuteensa, koska se tulisi kuitenkin lopulta koitumaan kaikkien yleiseksi hyväksi välillisellä tavalla”. Mies alkoi kävellä pitkin kaupungin pääkatua kohti vanhan jugendtalon alimman kerroksen kommuuniasuntoa, jossa Josua asui kirjailija Albert Tukiaisen ja filosofi Emil Järveläisen kanssa. Vehviläisen asuinkumppanit olivat myös hänen tavallaan luovia ihmisiä ja he olivat kirjallisessa ja musiikillisessa tuotannossaan asettuneet arvostelemaan valtaa hallussaan pitäviä tahoja, jotka olivat Suomessa sillä hetkellä korruptoituneita ja demokratian perusperiaatteet unohtaneita tahoja. Tukiaisen kirjoittama kappale ”Paska ihminen” mielessään Josua nousi portaita ylöspäin ja tuli lopulta kolmikon yhteisen asunnon ovelle. Hän astui sisään ja huomasi välittömästi Järveläisen makaamassa lattialla. ”Hei Emil, oletko sä kunnossa?”, hän kysyi toveriltaan. ”Joo, sammuin vain tähän eilen illalla, oli aikamoinen iltama vain.” ”Missä Albert on, oletko miettinyt perjantaista tapahtumaa?” ”Albert on ostamassa ruokaa, minä olen saanut mielestäni aika hyvän esitelmän valmiiksi perjantaita varten. Siinä tuodaan esiin kaikki mitä tämä hallitus on tehnyt väärin lainsäädännössä eikä pelkästään se, miten tämä luovuuslaki on väärin ja vastoin kaikenlaista oikeudentuntoa.” ”Hyvä homma, meidän pitää kutsua oikeanlaista yleisöä tähän tilaisuuteen, sellaista joilla on oman päivittäisen toimintansa kautta luontainen ymmärrys meidän argumentointiamme kohtaan. Ainakin yliopiston väkeä on saatava filosofisesta tiedekunnasta mukaan. Kirjallisuuden opiskelijat on luontaisesti kutsuttava koko joukolla mukaan.” ”Meidän on näytettävä niille miten niiden asettamat periaatteet ovat vastassa kokonaisen elämäntavan tiellä; meidän elämäntapamme, sen että kaikki saisivat vapaasti olla luovia ihmisiä ja kritisoida luovuutensa avulla ympäröivää elämäntapaa ja yhteiskuntaa. He haluavat kieltää sen ja jähmettää kriittisen ajattelun jo ajatuksen tasolla lypsylehmän tasalle.” Samalla kun Järveläinen puhui Albert Tukiainen tuli ovesta sisään ja tervehti miehiä: ”Hei, mitä pojat. Tulen juuri studiolta. ”Paska ihminen äänitettiin siellä talteen, siitä tulee loistomenestys.” ”Hienoa Allu, sen sanat ovat ainakin jotain parhautta. Ne kritisoivat täsmälleen riittävällä tavalla tätä nykyistä valtaregiimiä ja sen taipumusta oman toimintansa legitimointiin.” ”Hei paska ihminen, älä välitä siitä minkä jätät huomaamatta, kyllä valta antaa sulle anteeksi, palkitsee, ottaa pois toisilta ja antaa sulle jakojäännöksettä, kyllä Maatiainen on oikeassa, älä kuuntele runoilijoita, äläkä etenkään sanoittajia, eivät he tiedä mitään, sinulla on tietämys kun vain kuuntelet vallanpitäjiä jne.”, Albert suolsi kappalettaan kaksikolle. ”Se on hieno. Saat sillä lisää seuraajia yrityksellemme suomalaisen vallankäytön kokonaisvaltaiseen kritisointiin”, Emil sanoi. ”Mutta mitä sinä Emil olet kirjoittanut?” ”Olen valmistellut pamflettia: ”Virheet jotka johtivat Maatiaisen pääministeriyteen”. ”Hienoa, kuinka pitkältä ajalta se on?”, Josua kysyi. ”Aloitin sen jo ymmärrettävästi siitä, kun Holkerista tuli pääministeri kahdeksankymmentäluvun lopussa, siinä nimittäin oli ensimmäinen oikeistolaistyyppinen pääministeri sodanjälkeisen Suomen historiassa, jonka ansiosta luovien alojen työntekijöitä alettiin ensimmäisen kerran kurmottaa olan takaa.” ”Minä olen kirjoittamassa kappaletta ”Herra pääministeri”, joka on sarkastinen yritys esittää tämänhetkinen hallituksen määräysvaltatilanne uudenlaisella tavalla, se jatkaa ”Paskan ihmisen” aloittamalla tiellä.” ”Mitä meidän pitäisi tehdä, jos tämäkään pyrkimyksemme valjastaa enemmän ihmisiä näihin yhteisiin päämääriimme ei onnistu? Pitäisikö meidän aloittaa suoranainen partisaanitoiminta vallan hallinnoitsijoita kohtaan,” Emil kysyi. ”Meidän on pyrittävä saamaan tällä ensimmäisellä tilaisuudella aikaan massareaktio, jonka avulla voisimme ottaa mukaan ihmisiä osallistumaan hallituksen vastaiseen toimintaan solumaisesti. Kaikki on valjastettava samojen periaatteiden kautta laajentamaan aatteitamme muihin ihmisiin itsenäisesti ja ilman välitöntä ohjausta.” ”Varmaankin luovien alojen työntekijöiden ja opiskelijoiden tuki kantaa jo pitkälle”, Josua sanoi. ”Niin, mutta on kuitenkin luultavaa, ettei se tule riittämään. Jonkinlainen kokonaisvaltainen ja helposti ymmärrettävä aatteiden aalto tulisi saada aikaan, jotta ihmisten massa voisi tulla tukemaan suomalaisen vallankäytön kritiikkiämme. Emme halua pelkästään tätä lakia kaadettavaksi, vaan kokonainen sukupolvi, joka on kasvatettu tällaista itsekeskeistä ja pompöösiä vallankäyttöä varten, on korvattava uudella”, Albert jatkoi.