Lisää nikotiinipurkkaa!

Nikotiinipurkka ja nikotiinituotteet ovat tarkoitettuja korvaamaan ja vieroittamaan ihmisiä tupakoinnista, tupakan polttamisesta. Se on siis tietynlainen surrogaattisiirros ja -korvautuma. Ihmiset voivat nikotiinipurkan pureskelemisella korvata nikotiinintarpeensa ja mahdollisuuksien mukaan myös vähentämään sitä asteittain. On monessa tutkimuksessa todettu tupakointi hengenvaaralliseksi harrasteeksi, joka vahingoittaa monella tavalla ihmistä pysyvästi. Esimerkiksi keuhkot ja sydän ovat tuollaisia vaarallisia alueita, joihin tupakointi vaikuttaa. Vaikka nikotiini on itsekin vaarallista, ovat tupakoinnin välityksellä polttamisen kautta tulevat vaarat suurempia, joihin liittyy esimerkiksi erilaisia syöpiä. On siis totta, että nikotiinipurkka ja muut nikotiinituotteet ovat vähemmän vaarallinen tapa korvata tupakoimista aktiviteettina.

Olen vuoden sisällä havainnut lähikaupassani, että nikotiinipurkan hintaa on vähitellen korotettu, ja nyt se on jo yli yhdeksän euroa askilta, joka sisältää 24 purkkaa. Mielestäni voidaan kysyä, onko eettistä nostaa tällaisen surrogaattituotteen hintaa noin paljolla, sillä se on tuossa kaupassa jo paljon yli tavallisen tupakka-askin. Kuinka eettistä on, jos ihmisiä pakotetaan rahallisella korotuksella palaamaan esimerkiksi tupakan tai nuuskan käyttämiseen. Aivan samalla tavalla, kuinka itsemurhan riskiä tulisi ihmisten keskellä laskea ehkäisevillä toimenpiteillä, niin tulisi yhteiskunnan myös säädellä sitä ja mahdollisuuksien mukaan edistää sitä, että ihmiset pystyisivät korvaavilla aktiviteeteilla estää sitä, että ihmiset kohtaisivat jonkinlaista pahaa elämässään.

Samalla voidaan sanoa, että esimerkiksi mielenterveyspalvelut eivät ole tässä maassa riittävän hyvässä kunnossa. Ihmisillä on paljon ongelmia ja sen takia tulisi yhteiskunnan mahdollistaa mahdollisimman varhainen hoitoon pääsy. Voidaan ajatella esimerkiksi julkisten liikennevälineiden korvaavuutta yksityisautoiluun nähden, jolloin linja-autojen, taksien ja junien saatavuutta tulisi tarkkailla ja tarvittaessa lisätä sitä. Pyöriä tulisi myydä ihmisille nykyistä halvemmalla hinnalla ja mahdollistaa pyöräilyväylien saatavuus etenkin kaupunkien keskustoissa. Pitäisi tarkastella myös sitä mahdollisuutta, että alkoholia varten voitaisiin kehittää lääketeollisuuden parissa niitä korvaavia vähemmän haitallisia lääkkeitä, vaikka onkin varmaan aika totta, että ihmeitä tulisi tehdä, jos viinan himo voitaisiin maailmasta poistaa jonkin muun aineen kuin viinan avulla. Mutta aina voi toivoa!

Väkivaltaa ja jengikäyttäytymistä voitaisiin yhteiskunnasta poistaa tavoilla, joissa lapsille ja nuorille järjestettäisiin enemmän itsetarkoituksellista olemista ikäistensä parissa, ja ohjaajien tulisi olla riittävän hyvin psykologisen silmän ja havaintokyvyn omaavia, jotta he voisivat havaita kaikki lapset ja nuoret yksilöinä. Myös kiusaamista voitaisiin kouluissa ehkäistä sillä, että lapsille ja nuorille opetettaisiin sosiaalipsykologian avulla erinäisiä tapoja havaita yhteisö ja sisäryhmä ja sitä kautta roolien ottamisella näkemään kiusaamisen järjettömyys ja puolueellisuus. Surrogaattiaktiviteeteilla tulisi näyttää, että kuka tahansa voi olla kiusaamiselle altis.

Olli von Becker

YTM

Unto Savonpojan aikeet

Oli Unto jo monta kymmentä

tie oli jo ottanut kynnertä

mutta sai Unto mieleensä idean

terävän kuin kunkaan kideän

minun on saatava aikaan jotain

enemmän kuin minkään kun tain

kirjoitan kirjan joka räjähtää

ajatus mieliin ihmisten lävähtää

en kirjoita säkeitä niin tavanomaisia

kuin olisivat ne kuitenkin keskipakoisia

minun kirjaimeni näkyy ja kuuluu

vaikka valve ajan niistä puuttuu

aion saada vielä jotain aikaan

sellaista joka tulee olemaan kuin taikaa

 

Monipuolisesta roolitulkinnasta

Tieto ja ominaisuudet kulkevat koko ajan, eli ne ovat liikkeessä ja eivät sijaitse mitenkään sementtisesti yhdessä paikassa. Ominaisuudet ovat ihmisessä paralleelisessa muodossa, eli ne sijaitsevat koko ajan samassa suhteessa vierekkäin siten, että ne ovat koko ajan samalla tavalla läsnä. Tietokaan ei ole minkäänlainen yksittäinen möykky, joka sijaitsisi aina samassa paikassa ja samoissa ihmisissä. Myös voidaan sanoa, että kaikki inhimillisyys koskettaa kaikkia ihmisiä samanaikaisesti. On toki olemassa rooleissa eläviä ihmisiä, jotka haluavat olla etenkin jotain tiettyä, kuten vaikka esimerkiksi hyvännäköisiä naisia, huolehtivia äitejä, miehekkäitä miehiä. Kuitenkin nämä ihmiset elävät varjotodellisuudessa ja tukahduttavat koko ajan persoonansa muita puolia. Tämä voi aiheuttaa joskus ahdistusta tämänkaltaisissa ihmisissä.

Roolit voivat liittyä myös työtehtäviin etenkin silloin, jos ammatti on painottunutta esimerkiksi jommankumman sukupuolen edustajiin. Kuitenkin esimerkiksi taiteilijuus vaatii kaikkien persoonan piirteiden ja osa-alueiden kunnioitusta ja itsensä kuuntelua. On myös hyväksyttävä jonkinasteinen heikkous jollain osa-alueella, koska ihmisen perusluonto on heikko. Esimerkkinä korkean menestyjän inhimillisestä puolesta on esimerkiksi Finlandia-voittaja Juha Hurmeen vasen käsi, jonka sormet ovat surkastuneet, ja hän kirjoittaakin pääasiassa vain oikean kätensä etusormella. Siitä huolimatta hän on saanut kirjoitettua parikymmentä näytelmää ja viisi paksua kirjaa.

On varmaan niin, että tavanomaiset ihmisten roolit liittyvät etenkin sukupuoleen. Kuitenkaan mielestäni kun 2004 Aasian tsunamin yhteydessä poliitikoilta vaadittiin, että heidän olisi tullut lehdistötilaisuuksissa ilmaista rohkeammin tunteitaan (=itkeä), niin se ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille. Mielestäni poliitikkojen tulisi kuitenkin näyttää esimerkkiä tunteidensa hillitsemisessä, eivätkä kaikki poliitikot edes osaisi itkeä tuollaisessa tilanteessa. Kuitenkaan itkemistä ei tulisi kenenkään väistellä, sillä monesti se puhdistaa mielialan ja antaa voimaa jaksamiseen erilaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi koulussa tulisi opettaa lapsia ja nuoria myös opettamaan ja vaihtamaan roolia eri tilanteissa. Sillä opettamisen kautta jotkut voivat oppia jopa paremmin kuin passiivisluonteisen kuuntelun kautta. Myös esimerkiksi toisen rooliin itsensä asettaminen vaikkapa kiusaamista mietittäessä voisi olla hyvä kehityskeino kiusaamisen vähentämisessä. Ihmisten on oltava monissa eri rooleissa elämän aikana, ja sen takia olisi valvottava sitä, ettei identiteettiä rakennettaisi kapeakatseisesti jonkin yksittäisen rooliaseman kautta. Vaikka seksuaalisuus kiinnostaa ja kiihottaa ihmisiä, ovat siinäkin vain tavanomaiset Saarijärven Paavot ja Juurakon Huldat sellaisia, että heitä kiinnostaisi vain sama asia.

Jotta lapsille ei tulisi yksioikoista käsitystä roolistaan ja omasta tehtävästään maailmassa, olisi vanhempienkin näytettävä esimerkkiä siinä, ettei minkään inhimillisen tulisi olla yhdellekään ihmiselle vierasta.

Olli von Becker

YTM

Helppoilusta

Nykyaikainen kulttuuri suosii helposti tehtäviä valintoja ja ratkaisuja. Nykyaikainen teknologia on edistynyt palvellen etenkin sellaisia tavoitteita, joissa ihmisten tiedon saaminen on tehty todella helpoksi. Kuitenkin helppoilu on johtanut siihen, että julki annetaan vain yksittäisiä tulkintoja. Nämä tulkinnat antavat asioiden voimatasapainosta liian keveän ja yksipuolisen näkökulman. Asioissa voidaan nähdä erilaisia syitä, seurauksia ja motiiveja, joista annetaan esimerkiksi, vaikka helppoilun apoteoosin Wikipedian yhteydessä liian kapoinen näkökulma. Yleensä asioissa on monia erilaisia näkökulmia ja piirteitä. Yleensä valtavirtakulttuurin propagandatuuteissa asiat kuvataan vain yhdellä tavalla. Voidaan esimerkiksi kertoa erilaisista asioista samalla tavalla, kun erilaiset asiat tulisi myös kuvata erilaisilla tavoilla. Kuitenkin ihmiset, jotka päivittävät tietoa populaareihin lähteisiin toistavat tavallisesti vain luonteenomaista tapaansa tulkita asioita.

Lisäksi se tieto, mikä aiemmin haettiin kirjoista ja kirjallisista lähteistä on tänä päivänä saatavilla tiivistetyssä muodossa, mihin tukeutuminen on varmasti laiskaa ja saamatonta. Wikipediasta löytyy kaikki! Onhan sen oltava sen takia täysin luotettava tiedonlähde, no ainakin laiskoille ja saamattomille ihmisille. Myös kirjoittaminen ja kirjallisen tuotoksen kokoon saaminen on nykyään liiankin helppoa tekstinkäsittelyohjelmilla. Onneksi tämän helppouden ansiosta voi tuoda tämänkin kaltaista totuutta ihmisten luettavaksi helpolla ja nopealla tavalla. Tällaisen kolumnin kirjoittamiseenhan kuluukin tavallisesti vain korkeintaan viisitoista minuuttia.

Ihmiset eivät enää lue kirjoja ja se on osoitus velttoudesta ja tottumisesta vain nykyaikaisen maailmantilanteemme mahdollistamaan helppousteknologiaan, jonka päällä keikistellen voi antaa kaiken vaikeuden ja ponnistelun tulla helppoudeksi ja helppoiluksi. Kirja on aina ollut etenkin eurooppalaisen sivistyksen perusosa ja ydinosa. Samalla kun siitä luovutaan ja ihmiset eivät enää osta kirjoja, tulee ihminen kaikenlaisten Fahrenheitien ja Vuonna 1984-kirjojen tilanteeseen, jossa kirjat on poltettu ja unohdettu. Ainoa poikkeus tässä on se, että tätä muutosta ovat ohjanneet itse pienet ihmiset, eikä mikään keskusvalta.

Ei kukaan pakota uskomaan näitä nykyteknologian airueita, vaan se mihin ihminen haluaa käyttää aikaansa ja nähdä vaivaa kertoo siitä, miten teknologia, kulttuuri ja sivistys asettuvat arvoasteikkoon ihmisten keskellä. Näissä dystopioissa ihmiset ovat tulleet narutetuksi keskusvallan toimesta, mutta todellisuudessa nykypäivänä tavalliset ihmiset ovat valinnoillaan ja omalla herkällä vaikutteellisuusalttiudellaan saaneet aikaan tilanteen, joka sopisi varmasti kaikille sellaisille ihmisille, jotka haluavat valtaa ja jotka haluavat päästä vaikuttamaan ihmisiin. Tällainen teknologia verrattuna kirjoihin on paljon herkempi instrumentti, jos mietitään sitä, mikä vaikuttaa välillisesti ja huomaamatta ihmisiin. Teknologia on syntynyt helppouden tarpeesta, kun taas kirjan lukeminen, saati kirjoittaminen vaatii vaivaa.

Olli von Becker

YTM

Jumalat ja omatunto

Monet ihmiset ovat kirjoittaneet modernin maailman menettäneen uskonnolliset tunteensa ja yhteytensä hengelliseen maailmaan. Tästä ovat kirjoittaneet esimerkiksi paroni Julius Evola ja tunnettu fenomenologian kehittäjä Edmund Husserl kirjassaan Uudistuminen ja ihmisyys. Mitä sitten uskonnolliset tunteet ja hengellisyys tarkoittavat. Ne tarkoittavat uskoon ja uskontoon liittyviä asioita. Uskoon ja uskontoon liittyvät aina armo, inhimillisyys, vaatimattomuus ja nöyryys. Ne itse asiassa pitävät yllä montaa muutakin ihmisten yhteiseloon kuuluvia piirteitä. Mielestäni vaatimattomuus ja nöyryys esimerkiksi pitävät kurissa tiettyjä ihmisten piirteitä, jotka voisivat pitkällä tähtäimellä alkaa käydä todellisiksi paheiksi, jotka voivat tehdä ihmisten yhteiselon sietämättömäksi ainakin joillekin yhteiselämän osapuolille.

Uskonto ja usko on elämää säilyttävä voima, koska se pitää avoimena sen, että ihmiselämä ei ole pelkästään se itse kuljettu polku, jonka maailman päällä käymme. Uskonto on siis myönteinen konservatiivinen voima, joka ylläpitää elämän arvokkuutta, ja kehottaa myös muistamaan ne ihmiset, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Olen jossakin vaiheessa kutsunut itseäni ateistiksi ja myöhemmin agnostikoksi, eli en siis ota kantaa siihen, onko olemassa jonkinlainen ihmistä korkeampi voima. On myös varmasti niin, että jos kunnioitamme toisten kanssaihmisten ja menneiden ihmisten sijaan korkeampia voimia ja muodostamme niille piirteitä itsemme ja omien ominaisuuksiemme mukaan, emme varmaankaan ole rehellisiä suhteessa Jumalaan.

Ludwig Feuerbach kirjoitti eräässä kirjassaan, että Jumalille oletetut ominaisuudet ovat tosiasiassa ihmisten omia ominaisuuksia, jotka he heijastavat korkeammalle hengelliselle tasolle. Tuo on varmaankin suuressa määrin totta, sillä monesti hyvin suvaitsemattomat ja yksioikoiset ihmiset ovat monessa uskonnossa määrittelemässä sitä, millainen meitä ylempää katseleva Jumala on. Kaikki suurimmat eurooppalaiset uskonnot ovat monoteistisiä. Olen monesti miettinyt sitä, jo pelkästään suomalaisen kansanperinteen kautta, että polyteistinen, monijumalinen systeemi voisi olla paljon mielenkiintoisempi tapa suhtautua hengelliseen tasoon. Voidaanhan esimerkiksi sanoa, että erilaisissa elämän piirteissä ja osa-alueissa voi olla niitä suojeleva korkeampi voima. Tuota korkeampaa voimaa voidaan myös kuvata jonkinlaiseksi ihmisen omatunnoksi, eli onkin mahdollista, että ihmiset kuvittelevat Jumalan sitä kautta, kuinka ihmisten oma omatunto määrittelee jotkin asiat.

Onhan sanottu esimerkiksi Islannin kontekstissa, että siellä kansanperinteessä elävät menninkäiset ja kaikenlaiset haltijat voivatkin todellisuudessa olla islantilaisten omatunto suhteessa erilaisiin asioihin. Omatunto on merkittävä hengellinen ja henkinen voima. Suhdetta uskontoon tulisikin mahdollisesti kuvata sen kautta, kuinka ihmisten omatunto ohjaa ihmisiä suhtautumaan asioihin ja tekemään suhteessa asioihin. Omatunto on se asia, mikä ihmisten tulisi muistaa näissä asioissa.

Olli von Becker

YTM

Haluammeko varmasti näin paljon teknologiaa?

Bioteknologia, viihdeteknologia ja nanoteknologia ovat kehittyneet viime vuosina huimalla vauhdilla, ja jotkut ovat epäilleet, että koko ihminen voi tulla tulevaisuudessa tarpeettomaksi, koska koneet voidaan ohjelmoida suorittamaan suurimman osan töistä, jotka ihmiset ovat tehneet tähän mennessä. Luddiitit olivat teollisen vallankumouksen aikaan Britanniassa toimineita tyyppejä, jotka tulivat tunnetuksi koneiden rikkojina. Sen lisäksi tuohon joukkoon kuului henkisesti myös äskettäin edesmennyt Pentti Linkola. Kuitenkin jo Oswald Spengler kirjoitti noin sata vuotta sitten siitä, miten välineelliseen järkeen mieltynyt ihminen edistää teknologian kehittymisellä omaa loppuaan maapallolla. Myös Georg Henrik von Wright esitti skeptisiä huomioita välineellisen järjen korostumisesta ja teknologian ylikehittymisestä.

Esimerkiksi kaupan kassat tullaan tulevaisuudessa korvaamaan maksuautomaateilla, mitä kehitystä Suomessa on jo tapahtunut. Mielestäni on hyväksi, jos työtoimet, jotka eivät vaadi suurta työpanosta voidaan korvata koneella, koska tuossa tapauksessa suojellaan noissa toimissa toimivien ihmisten oikeuksia sillä, että he voivat esimerkiksi pyrkiä kouluttautumaan uudestaan korkeampaa työpanosta vaativiin ammatteihin. Mielestäni koko yhteiskunnan voisi perustaa jonkinlaisiin freelancer-asiantuntijoihin, jolloin myös perustulon käyttöön ottaminen palvelisi tällaista kokonaisuutta.

Kuitenkaan koneet eivät voi korvata tiettyjä leimallisesti ja tyypillisesti ihmiselle kuuluvia piirteitä kuten omatuntoa ja eettisyyttä, toiseuden havaitsemista. Emmanuel Levinas kirjoitti etiikassaan, että toisen ihmisen kasvojen näkeminen tuo ihmiselle hänen inhimillisyytensä ja silloin ihminen tajuaa sen, että hän on vastuussa ei vain tästä ihmisestä vaan kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta. Tämä että teknologia tuo tietynlaisen muurin ihmisten väliin on juuri ehkäisemässä sitä, että ihmiset voisivat huomata toistensa kasvot. Tällä voi olla monia traagisia seuraamuksia.

Nuoret ihmiset eivät nykyään tee muuta kuin näpyttävät älypuhelimiaan ja tietokoneitaan, ja se on itse asiassa lisännyt suomalaisen yhteiskunnan sisällä epäsosiaalista käyttäytymistä, mikä on tietysti ollut suomalaisille luonteenomaista jo ennen älypuhelimia. Tämä monien varoittelema teknologinen mullistus on laitettu alkamaan Suomessa jo kouluissa meistä nuorimpien ihmisten joukossa. Minun aikanani ylioppilaskirjoituksissa vastattiin käsin paperille.

Sopivan algoritmin muodostaminen ja sen tarkka hyödyntäminen tulee tulevaisuudessa korvaamaan mekaaniset ammatit teknologialla ja keinoälyllä. Kuitenkin aloilla, joissa vaaditaan inhimillisyyttä ja ihmisyyttä, ei voida olla valmiita siirtämään töitä koneille. En voi esimerkiksi uskoa, että esimerkiksi filosofian professori voisi olla kone. Kuitenkin monesti esimerkiksi kielten opetusta voisi luulla sopivaksi siihen, että kone neuvoisi kieliopin ja tarkastaisi sanakokeet ja virkkeiden oikeat muodot, vaikka tietysti tietyt tekstinkäsittelyohjelmat hoitavat saman homman nykyään jo varsin automaattisesti.

Olli von Becker

YTM

Avoimuus ja suljetut piirit

Avoimuus tarkoittaa sitä, että suhtaudutaan ulkoiseen, toisiin ihmisiin ja maailmaan vastaanottavasti. Eli ei suljeta tiettyjä havainnon kanavia, joiden kautta voi tarkastella maailmaa. Eli avoimuus tarjoaa mahdollisuuden siihen, että voi tehdä uusia kognitiivisia havaintoja ja sitä kautta tarkistaa omaa olemassaolon järjestelmäänsä ja käsityksiään. Olisi siis ideaalista, jos ihmiset olisivat avoimia, koska siinä tapauksessa he eivät jumittuisi pintapuolisesti pääteltyihin asenteisiin, arvoihin ja ajatuksiin. Ja ei pidä luulla, että avoimuus tarkoittaa samaa kuin vaikutteellisena oleminen, vaan ihmisen oma kognitiivinen järjestelmä saa avoimuuden kautta järjestellä ulkoisesta tulevaa syötettä oman maailmansa kuvakankaalle. Ihmisillä on siis useita eri tapoja tulkita todellisuutta ja näin ollen myös monta erilaista tapaa olla avoin. Voidaan esimerkiksi sanoa, että ihminen voi tulkita esimerkiksi huumoria erilaisilla tavoilla, vaikka tietysti pitää sanoa, että ideaalisin tapa tarkastella huumoria on ymmärtää se alkuperäisessä merkityksessään, vaikka kuitenkin vaillinainen ymmärtäminenkin voi olla auttamassa yksilöitä siihen, että he voisivat myöhemmin lähestyä koko todellisuuden ymmärtämistä kokonaisvaltaisella tasolla. Kuitenkin se, jos huumoria ei ole tarkoitettu millään tavalla ilmaistavaksi, eli jos otetaan huomioon jokin seikka ihmisessä, jonka kautta jotain halutaan pilkata ei ole avoimuutta. Esimerkkinä voin mainita sen, kun olin laittanut kotona eripariset villasukat jalkaani, en varmaan välittänyt siitä mitään, niin junassa kaksi ihmistä naureskeli ja osoitteli sukilleni. Eli voidaan sanoa, että toisen ihmisen pilkkaaminen ja häpäiseminen ei ole avoimuutta, koska mielestäni tuollainen seikka korkeintaaan ilmaisee jonkinlaista välittömyyttä omaan ulkomuotoonsa, mitä voidaan pitää avoimuuden osoituksena. Instituutioiden tulisi olla avoimia, pyyteettömiä ja itseriippuvaisia. Niiden tulisi muodostaa kokonainen pienoismaailmansa, koska ihminen on tarkoitettu erikoistumaan, valitsemaan paikkansa ja toimimaan asiantuntijana ja tietyn aiheen ammattilaisena. Kuitenkin avoimuuden asenne tarkoittaa myös sitä, että voidaan olla avoimia suhteessa toisiin instituutioihin, ja mielestäni avoimuuden asenne pitää myös ihmiset erossa vaikutteellisuudelta, kommentaariaatilta ja tunnustushierarkian valtatasapainon kärjistymiseltä. Ketkä sitten ovat tahoja, jotka eivät ole avoimia. Tällaiset tahot ovat etenkin taantumuksellisia ja he vastustavat sitä, että instituutiot olisivat tarkoitettuja kuvastamaan kansakuntaa ja sen ihmisiä.  Voidaan sanoa, että modernissa maailmassamme esimerkiksi kansalliset ja kielelliset rajat ovat osittain sortuneet, ja silloin avoimuudella voidaan auttaa etenkin siinä, että muunlaiset ihmiset voisivat tulla omien instituutioidensa jäseniksi. Henkisissä asioissa on voitava muuttua samalla tavalla kuin vaikka vaatteiden koossa, ei nykypäivänä enää esimerkiksi sanota, että suomalaisten keskipituus olisi 160 senttiä, näin ollen samalla olisi huomioitava myös kulttuuriset muutokset. Surullisimpia esimerkkejä epäavoimuudesta Suomessa ovat viime aikoina olleet nämä ns. etnonationalistit, jotka väittävät kiven kovaan, että kaikki se, mikä on Suomessa hyvää, on peräisin sellaisista ihmisistä, joidenka esivanhemmat ovat asuneet täällä vähintään 500-1000 vuotta. Olen jossain mielessä eksistentialisti, ja sen takia minua ärsyttää näiden etnonationalistien tapa suhtautua todellisuuteen olemuksesta olemiseen eikä toisin päin, mitä mallia esimerkiksi paljon näitä ihmisiä sivistyneempi Jean-Paul Sartre piti oikeana menetelmänä. Esimerkiksi sellainen rasisti kuin Joseph de Gobineau ei palvonut suomalaista ”rotua”. Hän koki että samalla, kun eteläisessä Euroopassa ihmiset pilaavat perimänsä sekoittumalla mustiin, niin samaten hän koki suomalaisiin sekautumisen Pohjois-Euroopassa pilaavan pohjoisten arjalaisten veren. Myös roomalainen historioitsija Tacitus piti pohjoisen fennejä Euroopan tyhmimpänä kansana. Se nyt vaan on totta, että suomenkielinen suomalainen kulttuuri on vielä liian nuorta siihen, että täällä voitaisiin alkaa pullistelemaan suomalaisella perimällä ja suhtautumaan näkyvän kielteisesti toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Näillä ihmisillä on jonkinlainen ihannoitu historiallinen käsitys suomalaisesta kulttuurista, minkä piiriin esimerkiksi erinäisten suuryritysten ulkomailta tulleet omistajat ovat jo satojen vuosien ajan tuoneet oman panoksensa. Toinen vääristynyt porukka on ruotsin kielen vastustajat, näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista pitkätajuisempaa käsitystä Suomen historiasta, koska he eivät tajua sitä, että suurin osa siitä on ollut ruotsinkielistä Suomen historiaa. Itse asiassa kommunistit, joita nämä ihmiset varmaan omasta mielestään vastustavat, perustuu tosi asiassa samanlaiseen deterministiseen historialliseen järjestelmään, jossa järjestelmän oikeutusta ei voi mitenkään purkaa. Minkä takia nämä ihmiset katsovat, että vain pellavapäisten, sinisilmäisten, kalpeaihoisten ja suomea puhuvien ihmisten olisi oikeutettua saada täällä enemmän oikeuksia kuin muut? Se perustuu ensinnäkin siihen, että nämä ihmiset eivät tunnusta minkäänlaista toiseutta, ja toisaalta siihen, että he ovat itsekeskeisiä, he katsovat, että heidän tulkintansa Suomen historiasta ja kansakunnasta on täysin kyseenalaistamaton ja valmis, eli toisin sanoen heidän järjestelmässään ei ole minkäänlaista avoimuutta. Sosiaalisesti liberaalit ihmiset ovat tavallisesti avoimia, vaikka avoimuuden on katsottu liittyvän myös luovuuteen ja älykkyyteen. Avoimuus on etenkin sitä, ettei jumiuduta omiin käsityksiin, ja pyritään pitämään ne mahdollisimman löysissä köysissä, mutta etenkin sitä, että toisista ihmisistä ei tehdä liian perustavia arvioita, ellei sitten sosialisteja ja rikollisia oteta huomioon. Avoimuutta tarvitaan myös vapaan markkinatalouden järjestämisessä, olen itsekin ajatellut jo muutamia kertoja yrittäjäksi ryhtymistä. Sosialistit ja etnonationalistit ovat epäavoimia, ja oman deterministisen oopiuminsa vankeja. Sosialistien ajatukset perustuvat loppujen lopulta Marxiin ja etnonationalistien ajatukset Hitleriin, joista toki molemmat ovat sosialisteja ja sen takia vasemmistolaisia. Vapaa markkinatalous ja sosiaalinen liberalismi ovat avoimia tapoja suhtautua politiikkaan, missä yksilöille annetaan suuri vapaus omien käsityksiensä ja ajatuksiensa muodostamisessa sekä oman olemassaolonsa ohjaajana. Sen takia, koska jos tajutaan kaupan luonne, on kaupan tekijän oltava avoin, vaikka en kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että sosiaaliseen elämään ja ihmisten arviointiin tulisi tuoda tuo markkinatalouden kaupan luonne. On kaupankäyntiin liittyvää avoimuutta, eli sitä, että suhtaudutaan kuluttajan tarpeisiin suopeasti, sekä sosiaaliseen elämään ja henkiseen elämään liittyvää avoimuutta, jonka on tarkoitus mahdollistaa suvaitsevainen asenne sekä kaikenlaisten kommunikaatioyhteyksien olemassaolo kaikkien ihmisten välillä. Avoimuutta on myös se, että instituutiot pyrkivät muodostamaan itsensä antamalla mahdollisuuksia oman alansa ihmisille siten, että instituutioista voisi tulla tietyllä tavalla koulutettujen ihmisten safe haveneita. Reaktiivisuus ei ole avoimuutta, koska siinä otetaan huomioon ontokraattisen eliitin ideologiset nautinnot eli poliittinen hedonismi, jonka myötä ihmiset eivät saa arvojaan ajetuksi, koska kukaan ei saa arvojaan ajettua lain muotoon. Arvot ovat myös liitteessä instituutioihin ja monesti niiden kokonaisuus muodostaa tunnustushierarkian ja sen instituutiot, jolloin niitä ei käytetä yksittäisten instituutioiden aseman perustelemiseen tai että ne muodostuisivat vertailukohdallisten symbolien kautta arvoinstituutioiksi ja vähempiarvoiset arvotunteet takaisivat arvoinstituutioiden puolustuksen tuki-instituutioiden – tietynlaisten poliisi-instituutioiden muodossa. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan ihmisten arvotunteet, valtaamalla niiltä merkitysvaltaa, jolloin arvotunteiden erot korostuvat, eli jokin instituutio saadaan aseteltua selkeästi parempaan asemaan toisiin nähden, samalla kun pyyteettömässä ja ilman kommentaariaattia tapahtuvassa järjestelmässä arvotunteet ovat kokonaisuus ja ne saavat jokaisessa instituutiossa jonkinlaisen paikan, mikä takaa sen, että instituutiot ovat pyyteettömiä ja itseriippuvaisia ja ne eivät ala uhkaamaan ja riippuvaistamaan toisia instituutioita. Tämä myös mahdollistaa sen, että tällaisen järjestelmän sisäinen ihminen on myös tasapainoinen ja harmoniassa itsensä kanssa. Hän voi toteuttaa itseään instituutiossa ja arvotunteiden kautta hänellä on myös yhteys muihin instituutioihin. Etnonationalismi ja osittain sosialismikin on okkultismia ja salatiedettä, jota levitetään käsityskyvyltään heikompiin ihmisiin. 

Kaari: Minotaureksetar

Minotaureksettarena tunnettiin se iäkäs nainen, joka oli tuonut tähän maailmaan kohdustaan oikean Minotauroksen, eli ruumiiltaan kaksiosaisen osin härkää ja osin ihmistä muistuttavan hybridin, joka oli aina yhtä ankara omille lapsilleen ja vaimolleen. Minotauros ei kokenut kaksiosaista ruumistaan hyväksi asiaksi, koska kaikki työtoveritkin suhtautuivat häneen syrjivästi. Työpaikan hän oli saanut siten, kun hän kerran päätti esittää normaalia ihmistä, ja onneksi toimitusjohraja oli puolisokea ja likinäköinen, että tulta ja tappuraa sylkevät Minotaureenin sieraimetkin jäivät ilman huomiota, vaikka toiset työntekijät olivatkin kiinnittäneet huomiota hänen ulkomuotoonsa. Minotaureksetar oli luonteeltaan kolhiva, neuroottinen, paranoidinen, manipuloiva, ajoittain kovaluonteinen ja loukkaava ja korosteisen tunneherkkä, mitä herkkyyttä hän ei kuitenkaan hyväksynyt toisissa ihmisissä. Kun sukulainen oli ollut ahdistunut ja kokenut kuolemanpelkoa, oli rouva Minotauros ensiksi vakuutellut sukulaiselleen, ettei mitään hätää olisi olemassa, mutta sitten kerran sanonut, ettei hän tiedä mitään kenenkään toisen terveydentilasta. Ja tämän hän oli tehnyt vakavana ja kovana. Minotaureksetar oli nuuka ja epäluuloinen kaikkia sellaisia kauppiaita kohtaan, jotka yrittivät tarjota hänelle jotain ostettavaa, ja jotka odottivat kummallisesti, että heidän tulisi saada ostettavista maksu. Mrs. Minotauros ei suvainnut kämpässään vieraita, ainakin silloin, jos ne eivät olleet hänen vähälukuisia sukulaisiaan. Minotaureksetar oli kohdannut kotimatkallaan maitokaupasta Eila-nimisen naisen, joka kertoi hänelle, että Eila-maito, ei-laktoosinen maito oli saanut nimensä hänen nimestään – Eilaa oli kuskattu Valion pääkonttorin lisäksi mm. presidentinlinnassa keskustelemassa tuotteen nimeämisestä. Nainen uskoi kaiken ja oli aina kertomassa hurjimpia jutuistaan myös sukulaisilleen, joista ainakin yksi näki tämän Mrs. Minotauroksen taikauskon ja käänteisen paranoidisuuden läoi. Sukulaisilleen hän oli antanut mallin, jossa oma porukka oli arvokasta, hyvää ja oikeassa, ja tämän piirin ulkopuolelle jäävät ihmiset olivat epäiltäviä, pahoja, huonoja ja huijareita. Tämä ilmensi Minotaureksettaren pikkuporvarillista luonnetta, missä ei otettu huomioon mitään sellaista, mikä tuli ulkopuolelta ja oman pienen piirinsä ulkopuolelta. Läheisten kanssa porattiin ja muut ihmiset ohitettiin olankohautuksella. Myös hän oli nähnyt parhaaksi sen, että omalla omaisuudella ei tarvinnut leveillä ja kaupasta piti aina ottaa se kaikkein halvin vaihtoehto. Hän ei siis nähnyt väliä toisten ihmisten kuolemalla, vaikka hän itse itkeskeli itsensä puolesta, kun pystyi havaitsemaan jonkin taudin oireen – ja kaikki tämä siitä huolimatta vaikka 80 vuoden rajapyykki tuli ylitettyä jo aikoja sitten. Hän suhtautui kielteisesti etenkin alkoholiin ja muihin päihteisiin. Vaikka hän ei ollut koskaan niitä kokeillut voisi hän kuitenkin tuomita alkoholin käyttäjät heikoiksi. Kuitenkin hän ei käyttänyt alkoholia, ei sen takia, että hän olisi voinut olla vahva niistä joskus luopuessaan vaan hän oli ajatellut niidenkin kohdalla siten, ettei hänen tarvinnut kokeilla mitään uutta tavallisen elinpiirin ulkopuolelta, ja alkoholi oli tällainen asia, jota hän tiesi vastustavansa siitä huolimatta, vaikka hän ei ollut sitä koskaan kokeillut. Mustavalkoiset linssit hänellä oli aina valmiina päässään, toiset olivat huonoja tai erittäin huonoja (tai pahoja) ja toiset hyviä tai erittäin hyviä ja aina oikeassa tai erittäin oikeassa. Tällä naisella oli myös tapana se, että hän ylisti itseään nuorempia naisia, joilla oli hänen mielestään hyvä ulkonäkö. Edellisen kerran hän oli ylistänyt pääministeriä, ja arvellut tämän olevan hyvännäköinen ”ilman meikkiäkin”. Näin hänellä oli tapa toimia henkilönpalvonnan mukaisesti. Jotkut olivat hänelle aina parempia kuin toiset. Kun Minotauros oli ollut pieni, puhdisti äiti Minotaureksetar poikahärän pippelin ja pyllynreiän ympäryksen, sillä Minotauros piti siitä ennen kaikkea. Kuitenkaan Minotauros ei omaksunut äidiltään tämän vakavaa siisteysneuroosia ja monesti hänen autostansa noustessaan kanssamatkustaja pystyi aistimaan penkistä löhähtäneen perseen-, paskan-, ja pierunhajun. Minotauroksetarta luonnehti siis etenkin manipuloivuus, neuroottisuus, paranoidisuus, epätasa-arvoisuus ja mustavalkoisuus. On mahdollista, että hänen elämänsä ihmisenä oli mahdollisesti ollut vaikuttamassa hänen myöhempään karskiuteensa, mutta on mahdollista, että hänen ajattelutapansa ”Minä olen äiti”, oli saanut kolauksen kylkeensä sen myötä, kun Minotauros oli putkahtanut pillusta ulos. Pahin asia Minotauroksettaressa oli se, että hän pyrki lietsomaan paranoidista asennettaan ihmisiä kohtaan myös sukulaisilleen – hänen mukaansa kaikki vieraat ihmiset halusivat vain pahaa ja hänen rahansa. Tällainen körttiläisasenne, jonka mukaan ihminen voi identifioida itsensä toisia paremmaksi oman porvarillisen moraalinsa kautta sopi hyvin Minotauroksettareen. Hän koki itsensä paremmaksi etenkin sen takia, että hän kieltäytyi lähes kaikesta sellaisesta, jolla olisi voinut hankkia itselleen parempaa elintasoa.

Oma etu ja hyvä vai joku muu

Nykypäivänä korostetaan monesti etenkin itselle koituvaa hyötyä joka asiassa. Poliitikot ja muut pintamieliset ihmiset liittävät blogeihinsa ja nettisivuillensa ylistyslitanioita toisilta samankaltaisilta ihmisiltä, jotka suostuvat toimintaan mallilla: jos sinä nyt rapsutat minun selkääni, niin minä rapsutan sen jälkeen sinun selkääsi. Tärkeintä on näyttää itsensä hyvän oloisessa ja menestyneessä kuvassa. Ja jos vaikka oikeistolaisia haukutaan egoistisiksi, on esimerkiksi Li Anderssonilla nettisivuillaan samat ylistyslitaniat.

Ja mielestäni oikeistolaiset ajavat ihmisten yleistä oikeutta vapauteen, samalla kun vasemmistolaiset korostavat omaa asemaansa ja pyrkivät saamaan oman kannattajakuntansa kustannuksella itselleen vain ontokraattista ideologista nautintoa. Ontokratia tarkoittaa olemisen valtaa ja ideologinen nautinto kannattajakunnan kustannuksella tehtyä politiikkaa, josta koituu hyötyä etenkin poliitikolle poliittisen hedonismin eli nautinnon tavoittelun järjestelmässä. Vapauteen pyrkimisen tulisi aina tarkoittaa sitä, että äänestäjille annetaan suurempi merkitys kuin oman politiikan ajolle.

Poliitikkojen persoona korostuu nykypäivänä liian paljon esimerkiksi mediassa. On naurettavaa, miten poliitikkojen esimerkiksi twitteriin sattumanvaraisesti kirjoittamat harakanvarpaat, jotka ovat kerrallaan sen korkeintaan 140 merkin pituisia, saavat kaikki toimittajat ja kommentaattorit jaloilleen, aivan kuin kyseessä olisi suurikin manifesti. Ei tajuta sitä, että poliitikonkin pää saattaa joskus kivistää ja kaikkea ei saa muotoiltua siinä muodossa kuin miten mahdollisesti haluaisi. Lisäksi nykyajan syöpä ovat somevaikuttajat, joka nykypäivän kaikkivoipaisen tähtimyytin mukana on tullut yleiseksi tavaksi käyttää internettiä.

On siis selvää, että nykypäivänä ihmiset haluavat korostaa omia tiimejään ja tukijoitaan sen sijasta, että he itse tukisivat omia tukijoitaan. Myös omien ja itsenäisten mielipiteiden ilmaiseminen ei ole enää tärkeää, koska ajatukset voidaan omaksua toisilta ihmisiltä, on siis pidettävä jatkuvasti yllä illuusiota siitä, että poliitikolla on jonkinlaisia mielipiteitä.

On siis olemassa sekä suosion tavoittelijoita ja pieni joukko itsenäisiä ajattelijoita. Suosion tavoittelijat ovat tyytyväisiä, kun he ovat suosittuja, ja muut ihmiset kehuvat heitä. He siis lautailevat pinnallisen suosion aallonharjalla, ja toteuttavat poliittista hedonismia, missä nautintoa haetaan suosiosta. Itsenäiset ajattelijat ovat etenkin poliittisia rationalisteja, jotka näkevät arvot objektiivisuuden ja järjellisyyden viitekehyksessä, ja pyrkivät näin ollen tuottamaan äänestäjilleen mahdollisimman pientä vaivaa paisuneella egolla.

Tunnen erään vastenmielisen ihmisen, joka leikkii taiteilijaa, vaikka tärkeintä hänelle on se, miltä ulkopuolelle toisille ihmisille näyttää ja että jos on näennäisesti häntä suosivia ihmisiä, mihin suosiontavoitteluun hän on suuntautunut vahvalla paatoksella. Hän ei ajattele, vaan hän miettii mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on samanlainen kuin Li Andersson, mutta ainoalla poikkeuksella, ettei hän pääse koskaan edes kunnanvaltuustoon.

Olli von Becker

YTM

Punamusta kissa

Punamusta kissa kehrää lattialla

auringon säteitä turkissaan

mies istuu ja kirjoittaa

valheita ja kaunisteltuja totuuksia

kissa hyppää pöydän päälle

ja asettuu tietokoneen päälle

kirjoitus loppuu nyt

ankaruudelliset ihmiset kävelevät kauppaan

ostamaan liian kosteita mansikoita

omien kasvomaskiensa takana

henkiset maskit koostuvat epärehellisyydestä

punaiset tytöt ulkona

ja minä aina vaan sisällä

Hulluus ja armo

Olen sitä mieltä, että monessa tapauksessa vielä tänäkin päivänä suomalainen psykiatriainstituutio perustuu mielisairaan ihmisen syyllistämiseen ja moraaliseen inkvisitioon ja alistamiseen. On aivan selvää, että ensimmäinen kahdesta kerrasta, joissa olen ollut psykiatrisessa hoidossa, perustui etenkin oman erottuvan persoonani nokkimiseen ja aiemmin tekemistäni valinnoista johtuvien asioiden esiintuomiseen ja syyllistämiseen. Esimerkiksi yksi hoitaja katsoi aiheelliseksi nostaa esiin metelin siitä, että olin ottanut äitini sukunimen. Toisella hoitokerralla eräs hoitaja huusi minulle ovelta tullessani takaisin kävelyltä: ”Run Forrest run”. Älykkyyteni on moneen otteeseen kyseenalaistettu niillä kerroilla, kun olen ollut hoidossa, ja esimerkiksi avohoidon lääkäri kysyi minulta jokin aika sitten, että ”kuinka kauan olet ajatellut olevasi älykäs?”. Kaikki se koulutus, opiskelu ja harrastuneisuus, johon olen käyttänyt aikaani, on kyseenalaistettu näiden psykiatrisen hoidon ammattilaisten keskuudessa – jopa se, onko minulla oikeutta omaan sukunimeeni.

Aiemmin olen lukenut siitä, miten melankolia katsottiin luovan ihmisen osaksi, ja raskasmielisyys oli aina kaiken luovan toiminnan keskellä. Kun taiteilijat ja kirjailijat kokoontuvat yhteen, on keskustelu ja toiminta monesti liitteessä alkoholiin, muihin päihteisiin ja mielenterveysongelmiin. Hulluja ihmisiä on esimerkiksi antiikin Kreikassa pidetty kaikkien sielun muotojen yhteisenä omatuntona, sillä näiden ihmisten on katsottu kärsivän enemmän kuin mitä tavalliset ihmiset tekevät.

Voimakkaasti omaa näkemystään ilmaisevat ja jollain tavalla erityisen tietoiset potilaat ovat suosikkeja alistettaviksi sen kaltaisten hoitajien ja lääkäreiden keskuudessa, jotka ilmentävät erityisen selkeätä taipumusta sadistisuuteen ja toisen ihmisen nujertamiseen ”vääränlaisena” tai ”huonona”. Erityisenä alistamisena pidin paikan sosiaalihoitajan tarvetta tunkea omalle alueelleni taloudellisten asioiden hoidossa. Olin ajatellut, että vapaa ihminen saisi olla yhteiskunnassa vähän vapaammin kuin mitä nämä ihmiset olivat asiasta mieltä. Mutta ei, minut piti nujertaa etenkin henkisesti, mikä myöhemmin sosiaaliharppujen kautta eteni myös materiaalisiin asioihin. Olin aina ollut sitä mieltä, että ihmiselle oli tärkeintä vapaus ja päättäminen omista asioistaan. Nyt olen sekä ruumiiltani että hengeltäni tämän psykiatriainstituution alistama: painoni on noussut kymmenessä vuodessa 75 kilosta 150 kiloon, kaikki taloudellinen riippumattomuuteni on viety, ja aivokapasiteettini on varmasti kärsinyt näiden voimakkaiden psyykenlääkkeiden pakkosyöttämisestä ja injektoinnista.

Kun mietin asiaa siten, että voisin sanoa jotain neuvoja toisille, niin voisin intoutua kehottamaan, ettei ainakaan kannata korostaa minkäänlaisia oikeuksia olla oma itsensä. EI! Siitä joutuu Suomessa vielä tänäkin päivänä psykiatriselle osastolle ja myöhemmin lihotetuksi palloksi, jonka aivotoiminta muistuttaa lobotomiapotilasta. Mutta uskonko minä, että Suomessa vielä voitaisiin ymmärtää poikkeavuutta. Uskon, kunhan sosialistinen psykiatriainstituutio ajetaan alas.

Olli von Becker

YTM

Demokraattinen politiikkakin on taistelua

Demokraattinen politiikkakin on taistelua, tai ainakin sen tulisi sitä olla. Nykyaikainen nössödemokratia korostaa kokonaista parlamenttia yhtenä poliittisten päätöksien toteutumiseen johtavana instituutiona. Eli kaikenlaiset konsensusasenteet ovat Suomessa menneet liian pitkälle, ja itsenäisiä ajatuksia hallinneet poliitikot ovat Suomessa tulleet monesti marginalisoiduiksi. Pitää muistaa esimerkiksi Tuure Junnila, Georg C. Ehrnrooth ja Victor Procopé. Ja tämänkin jälkeen esimerkiksi reilua keskustelua maahanmuutosta edistäneet Perussuomalaiset ovat tulleet hylätyksi parlamentin oikealle laidalle. Vaikka minäkään en missään nimessä hyväksi etnonationalistien höpöjuttuja Suomen historian kehittymisestä, olisi kuitenkin heidänkin edustamansa yhteenliittymän moderaateimmille äänille annettava kuulonvaraa. Jos ahdistamme konsensusajattelun, eli totaalisen ajattelemattomuuden takia ihmisiä pois itsenäisestä arvojen ajamisesta, otamme huomioon vaan samanlaisen sosialistifeministijärjestelmän, jossa vain yksillä äänillä on mahdollisuutta saada kuulonvaraa.

Reaktiivinen politiikka ja arvojen ajaminen tarkoittaa sitä, että kaikki tahot saavat tungettua siihen ideologisen nautinnon vääristyneellä logiikalla oman osansa. Ideologinen nautinto on siis ilahtumista siitä, jos saadaan aikaan kuvitelma siitä, että omilla arvoilla voi ”vaikuttaa”. Reaktiivisuus siis lopulta tarkoittaa sitä, ettei kukaan saa annettua päätöksenteossa siihen omaa ääntään. Reaktiivisuus on sekoittunutta arvomössöä, joka ei edistä kenenkään mielipiteitä ja arvoja. Mielestäni tiettyjä arvoja voidaan erotella siten, että niistä voidaan erottaa subjektiiviset mielipiteet ja toisaalta objektiivisuuteen yltävät arvot. Nämä arvot ovat niitä, joihin poliittinen päätöksenteko voidaan perustaa. Monesti tällainen politiikka saa suurimman kannatuksen. Sen takia Suomessakin tulisi toteuttaa kaksipuoluejärjestelmää, jossa vahva hallitus tasapainottuisi vahvalla oppositiolla. Mielestäni Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset, Kristilliset, Vihreät ja RKP voisivat liittyä parlamentin oikealle laidalle yleisluontoiseksi porvaripuolueeksi, joka ylläpitäisi samalla myös voimakasta luontotietoisuutta, osallistumisen ja inkluusion huomioonottamista ja kaksikielisyyden ideaalia. Sosialistit voisivat liittyä toisiinsa ja sen jälkeen vain unelmoida enemmistöasemastaan parlamentissa. Sosialismin aika on ohi, ja nykyaikainen vallankumouksellisuus on etenkin oikeistolaista vallankumouksellisuutta. Etenkin tulisi edistää yleisluontoista oikeistolaisuutta, ja pyrkiä siihen, että arvot saisivat objektiivisuuden muodon siten, että niissä voitaisiin huomioida järkiperäisyys ja rationaalisuus. Arvojenkin tulisi voida edustua etenkin tehokkuuden ja ihmisten inhimilliset piirteet huomioiden.

Liian suuri vallan keskittyminen tahoille, joilla ei todellisuudessa ole valtaa, on negatiivinen asia, ja mitä tulee feminismiin, on joku ranskalainen valistusfilosofi jo sanonut, että tavallinen mies on tavallisesti onnellisempi silloin, kun ateriat tulevat eteen samanlaisessa aikajärjestyksessä ennemmin kuin vaikka se, että vaimo osaisi puhua muinaiskreikkaa. Ja tämä on totta, ja feministien on turhaa ärtyä, koska eivät ne kellekset tule jalkojen väliin vain Simone de Beauvoiria lukemalla. Kuitenkin koulutustason nousu on myönteinen kehityssuunta.

Olli von Becker

YTM

Heräsin kolmekymppisenä

Heräsin ja huomasin olevani kolmekymppinen

monen kurtisaanin edessä ollut tynkäinen

parikymppiset vaikuttavat keveiltä ja oudoilta

jotkut suorastaan monesti aivan kouhoilta

mistä vitusta sitä tyttöjen kanssa puhuisi

eikä edes aina joka vuosi niin paljon lihoisi

naiset kypsät vaikuttavat aidoilta

housujeni takamus monesti ruskeilta raidoilta

en kuitenkaan elättäisi äpärää

olen vieläkin siten arvokas, tättärää!

haluaisin upottaa kärkeni käytävään luolan

aina joka päivä säännöllisesti itseäni huollan

alkoholi on ainainen synkkä paha

suuri on siihen menevä huoli ja raha

on isäntä ja kuningas ankara viinan kauhistus

tulee siitä kuitenkin monesti uusi niin hyvä raukistus

Herääminen 3 pm

Heräsin tänään myöhemmin aamulla

aiempana päivänä kännillä saadulla

makasin pitkin seinää kulkevalla raanulla

viina on parasta silloin kun on paljon

kun naisille nuorille sitä tarjoon

onko ihmettä, jos tavallinen ei viehätä

naiset kaikki eivät suinkaan kiehnätä

arki toimiston insinöörin ei riehnätä

menee aamupala sopivasti illalliseksi

kuin venyy pitkälle iltapäivän seksi

tätä arkea sinun tulee harjoittaa

kuin ei toisten teitä varjoittaa

mestarin ovat mestaruuskärjet

housuissa piilevät jarrutusjäljet

 

Satu: Eläimet järjestävät kilpailun

Eläimet kokoontuivat eräänä päivänä yhteen ja päättivät metsässä järjestää keskenään kilpailun. Eläimet miettivät sitä, millaisen kilpailun he järjestäisivät. Mielipiteet poikkesivat tässä kohdin. Karhu halusi järjestää voimailukisat, koska se itse koki itsensä voimakkaaksi, ja eihän metsän kontiota voimakkaampaa eläintä löydetty näiden joukosta. Kettu halusi järjestää kilpailun viekkaudessa, koska eihän yksikään metsän monista eläimistä ollut yhtä viekas kuin ketturepolainen, joka heilutteli samalla punaruskeaa häntäänsä. Jänis halusi järjestää loikkakisat, sillä eihän yksikään toinen näistä eläimistä ollut yhtä lahjakas loikkaamisessa kuin tämä pupujussi, joka hieman pelkäsi näitä toisia eläimiä mutta koki kuitenkin olonsa varovaisen luottavaiseksi. Susi halusi järjestää kilpailun joukkuetyössä, sillä eiväthän mitkään muut metsän eläimet olleet lahjakkaampia laumatyöskentelyssä ja -toiminnassa kuin susihukka. Kissa halusi järjestää kilpailun suloudessa ja pelottomuudessa, sillä eihän mikään muu eläinlaji ollut yhtä suloinen ja peloton kuin kissa, joka ei tavallisesti pelännyt mitään ja joita oli aina pidetty sulouden perikuvina. Koira halusi järjestää kilpailun toveruudessa ja uskollisuudessa, sillä eihän mikään muu eläinlaji ollut samalla tavalla ystävä mutta etenkin ihmisten ystävä niin kuin koira oli. Eläimet eivät päässeet selvyyteen siinä, kuinka kilpailu olisi ja missä se olisi pitänyt etenkin järjestää. Kaikki kokivat olevansa hyviä jossain asiassa. Vähitellen kun eläimet eivät päässeet selvyyteen kilpailun muodosta, päättivät he kysyä mielipidettä metsän viisaimmalta, eli huuhkajalta. Huuhkaja lepytteli paikalle ja katseli kaikkia eläimiä: Ethän sinä kontio tarvitse ketään kilpailemaan voimakkuudessa, koska sinä olet metsän voimakkain. Kun karhu kuuli tämän, hän totesi asian olevan aivan niin ja palasi rauhallisesti takaisin pesäänsä. Huuhkaja jatkoi puhumista: Ja ethän sinä ketturepolainen tarvitse ketään toista kilpailemaan viekkaudessa, koska me kaikki varsin hyvin tiedämme, että sinä olet viekkain kaikista. Kettu lipaisi huultaan, nyökkäsi ja palasi takaisin syvemmälle metsään. Huuhkaja jatkoi: Ja ethän sinä pupujussi tarvitse ketään toista kilpailemaan loikkaamisessa, kun sinä olet siinä meitä kaikkia lahjakkaampi ja hyppäät meistä pisimmälle. Pupu nyökkäsi ja hyppeli takaisin metsään. Huuhkaja puhui edelleen: ja me kaikki hyvin tiedämme, että sinä susihukka osaat toimia meistä kaikista parhaiten ryhmässä ja laumassa. Et tarvitse sen toteamiseen meidän apuamme. Susi murahti kerran ja palasi sen jälkeen laumansa pariin metsään. Huuhkaja jatkoi: Ja miksi me kaikki emme tietäisi ja näkisi sitä, että sinä kissimirri olet meistä sulokkain sekä myös pelottomin. Et tarvitse meiltä siihen varmistusta. Kissimirri kurahti tyytyväisenä ja palasi takaisin metsään, missä olevalla kesämökillä hänen isäntänsä ja emäntänsä asuivat. Huuhkaja puhui edelleen: Ja loppujen lopuksi koira, me kaikki tiedämme, että sinä olet meistä uskollisin ja toverillisin, miten me voisimmekaan kieltää sinusta ja sinulta sitä, mene rauhassa sinäkin. Koira ulvahti hiljaa ja vaiennetusti ja palasi toisten eläinten perään kohti myöskin mökillänsä olleita emäntiään. Huuhkaja istui edelleen puussaan ja ajatteli eläinkumppaneitaan, joista oli kaikista johonkin mutta samaan kilpailuun heitä ei totisesti erilaisuutensa takia voinut laittaa, ja ehkä se olikin eläinten paras puoli, etteivät ne yrittäneet kilpailla samoissa asioissa, vaan tekivät kaikki omaa hyväänsä ja edistivät sillä olemistaan. Huuhkaja mietti sitä, kuinka eläimet voisivat edistää kanssaeloaan. Silloin hän keksi, että niiden tulisi tarkastella vain toistensa parhaita puolia, oli kuitenkin myös onni, että huuhkajan parhain puoli oli viisaus, minkä avulla hän oli taas ratkaissut tämän tilanteenkin. ”Aika velikultia”, hän ajatteli eläinkumppaneitaan ja kavahti lentoon puun oksalta.

Yritelmä omakuvaksi

Olen varsin hiljainen ja herkkä
mutta seurassa loivassa puhun matalalla äänellä
pidän kissoista, koska ne ovat rauhallisia
ja pysyvät suurimman osan ajasta sisällä
luen paljon, mutten aina samaa kirjaa
kirjoittaminen on tapa pysyä selväjärkisenä
teen taidetta omasta elämästäni
kultailen tiettyjä tärkeitä asioita
elämän pieniä nautintoja ja ahdistumisia
minua et saa kovin helpolla ulos
mutta ystävistäni pidän suuresti
olen kaksi eri persoonaa
tutuille ja vieraille
kuitenkin arvostan ihmiskuntaa
ja kaikki ovat minulle samanlaisia
arvostan käytänteitä ja
kukaan ei ole toista arvokkaampi
olen perso alkoholille ja sikareille
käännän entistä enemmän vanhaa runoutta
antiikin suuria autoreita, esikuvia
en tiedä milloin loppuni on
mutta en pelkää sitä päivää
minä aion elää kuten aiemmin
ottaa kaiken irti tästä
ja kirjoittaa kaiken mahdollisen
mieleeni tulevasta maailman yhdestä osasta.

Runo

Ja vaikka he luulevat hänen menneen

hän on yhä heidän joukossaan

ja vaikka he luulevat hänen vaienneen

hänen äänensä kuuluu yhä ylle meren pauhun

ja vaikka he luulevat hänen uponneen

hän nostaa vielä päänsä yli veden tyrskeen

ja vaikka he luulevat hänen menettäneen toivonsa

hän uskoo edelleen voimaan,

jonka johdattamana hän käy