Mies mietti mielessään syvämietteisiä ja laajoja ajatuksia. Hän ei ollut voinut päästä eroon siitä tavasta, jonka hän oli viimeisen viiden vuoden aikana omaksunut. Tuo tapa sai hänet yhdistämään tavallisimmat käytännön elämän tapahtumat filosofisiin teorioihin ja maailmankatsomusjärjestelmiin. "Mitä se merkitsee yleisesti jos laitan päälleni mainoslogolla varustetun paidan blankon sijaan", hän ajatteli. Hänen maailmankatsomuksensa oli kehittynyt filosofian ja aatehistorian opintojen myötä kulutuskriittiseksi ja epäileväksi. Nyt mies ajatteli Nietzschen ja Levinaan hengessä sitä mikä voisi olla pohjana nihilismin ylittävälle etiikalle ja moraaliselle maailmankatsomukselle. Mies oli lukenut Weiningerin teoksia ja niiden hengessä hän ajatteli logiikan ja etiikan ykseyden olevan todellista, minkä lisäksi hän ajatteli ainoastaan miessukupuolen edustajien olevan kyvyllisiä moraaliseen harkintaan ja moraalisen elämäntavan ylläpitämiseen. Nyt hän oli matkalla Pariisiin, kuukauden mittainen interraili oli alkanut viikko sitten Tukholmasta. Mies oli laatinut jo pitkään ensimmäistä itsenäistä filosofian alaan kuuluvaa kirjallista työtään, sen nimi tulisi olemaan "Ihminen ja maailma", kuten hän aiemmin oli päätynyt ajattelemaan. "Ihmisen suhde maailmaan ja maailman kautta toisiin ihmisiin oli hänen kirjansa keskeisin teema, minkä lisäksi siinä käsiteltiin etiikan ja yhteiskuntafilosofian lisäksi oikeusfilosofiaa, metafysiikkaa ja tietoteoriaa. Mies ajatteli Levinaan hengessä sitä miten toisen kasvot voisivat paljastaa maailmassa vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden. Myös Simone Weilin käsitys ihmisen juurettomuudesta oli vaivannut merkittävällä tavalla hänen ajatuksiaan. Instituutioiden ihmisen sisäiseen elämään suuntautuva latistava vaikutus ja sen syyt oli teema joka oli vaivannut miehen mieltä merkittävästi. Hän oli kehittänyt teknologiseen moderniin yhteiskuntaan liittyvän postmarxilaisen dystopia, jonka käsitteitä hän oli kuukausi takaperin selittänyt maisteriseminaarissa: "Oliver oletko nyt aivan varma, että voit hallita koko ympärillämme olevan todellisuuden noilla käsitteilläsi? Minun mielestäni ne eivät täydellisesti edes ole käsitteitä vaan pseudokäsitteitä, joista suurin osa näyttää olevan alkuperäisessä muodossaan lainattu muilta.

Olemiseen tulemisesta

Toivottomuusko minua riipii
sen takia mitä sinulta halusin
se ei ollut mahdollista
sen ei ollut määrä toteutua
se ei voinut olla koska se
ei voinut olla muuta kuin olematonta
jotain mikä oli vain olevaisen negaatio
me voisimme kuitenkin katsella
toisiamme uudelleen, uudenlaisella katseella
sellaisella, että se voisi paljastaa
jotain ennennäkemätöntä, sellaista
mikä ei voinut olla meille aiemmin
katso tuota länteen kääntyvää aurinkoa
se on näyttävä meille tulevan suunnan
sinne kun suuntaamme, on se tarjoava
elämillemme sen mitä voimme olla
oleva on jotain minkä on tultava olemaan

Onko meidän menetettävä tietääksemme mitä meillä on

Ho, anna puuskan viilettää selkäpiitä pitkin
siten että voisin tavoittaa tunnon
olematta olemalla aistiton, tunnoton
mihin me kaikki laitamme rahamme
johonkin sellaiseen mikä näyttää meidät uusina
ihmisluonnon pidättäväisyyksien vastustajana
ihmisinä jotka uskaltavat riskeerata, ottaa riskejä
siten ettei tarvitsisi jatkuvasti pelätä minuutta
sen läpinäkyviä seinävalleja
sen huojuvaisuutta ja heikkoja rajapylväitä
on tehtävä jotain että se voisi pysyä pystyssä
Me uhkaamme muuten menettää paljon
jotain sellaista mikä pitää meidät mukana elämässä
jotain sellaista mikä antaa syyn hymyillä
vaikka ei kuitenkaan millekään sellaiselle tavanomaiselle
kuin mikä on vastasyntyneen lapsen hymy
tai nuori kuolaava koiran alku tai kehräävä kissanpentu

Matkalle

Pian alkaa taas kierros
tuttu jo nuoruusvuosilta
tällä kertaa se alkaa
Euroopan ja Aasian rajalta
vertailen siellä ilmapiiriä
tahdon olla jatkuvasti rajalla
tämä on yksi muoto siitä
kun ylitän Bosporin sillan
silloin tiedän olevani takaisin kotona
kuitenkin Hagia Sofiakin kiinnostaa
sen ornamentit, tuhatvuotiset
ja kaupungin tuoksun
erilaisista aineista värittyneen
kuitenkin myös kesätuuli tuoksuu
sama joka vetää viikon päästä
uudet ylioppilaat ja koulukkaat kesälomalle
otan varaslähdön tähän autuuteen
tulen saavuttamaan kimaltelevan huippuni
niin, viimeistään Belgradissa.

Minä luen ja kirjoitan

Luen mielelläni kaikenlaisia runoja
mutta en nen-päätteisten ihmisen romaaneita
heidän päähenkilönsä ovat liian tavallisia
kaikki heidän ihmisensä näyttävät, kuulostavat,
haisevat, vaikuttavat ja maistuvat samalta
Nuo ihmiset vielä, kaiken lisäksi,
banalisoivat kirjailijan ja kirjoittajan nimikkeen
Niille kaikki ovat samanlaisia ryysyrannan jooseppeja
omassa tavan- ja rahvaanomaisuudessaan
erityistä etsivät joutuvat Suomessa pettymään
rahvaan kirjailijat kirjoittavat rahvaalle
kaikille samanlaisille Kyllikeille ja ryysyrannan joosepeille
Elämän ylittävät pohtijat elävät ikuisesti
heillä on ikuinen koroton laina joka pankkiin
Voisimmeko kuitenkaan tehdä eroa kunnioitettavan
ja banaalin proosan välille?
Se olisi kuin kirjoittavia sormia verrattaisiin toisiinsa
siinä oletettaisiin niiden alkuperän poikkeavan

Papit ja autiot pihat

Tuulten koitto auttaa minua taas
tarvitsen suuriakin puhureita, massiivisia
Äitini on lukenut joskus kirjoja
Laila Hirvisaarta, Kaari Utriota, Helvi Hämäläistä
ja muuta vastaavaa merkityksetöntä
isäni on lukenut vain Päätalonsa ja Turusensa
minä luen pääasiassa kirjoja jotka saavat hiukseni pystyyn
Pellolla lokki huutaa tuulessa
nämä maat ovat niitä joilla kesämökkimme sijaitsee
hylätyt talot ja autiot pihat linja-automatkalla
herättivät myötätuntoa ja surua
Näiden seutujen tulee tyhjentyä jonkin vuoksi
en kuitenkaan tiedä sitä jotakin
Ulkona pappi kävelee ruustinnan kanssa
tervehtivät talon ikäneidon lapsenlapsenlasta
pappi katsoi minua pahasti
ehkä niillä on omat pakananpaljastuslaitteensa
Tuulten keskellä en osaa valita sitä sopivinta tuulta
Toivon sen olevan lämmintä ja kosteaa.

Rauha

Kultainen peltopyy lentää ylitsemme
harakat tavoittelevat tätä ihmettä
polkujemme viereen oli pudoteltu helmiä
jotta me ahneet voisimme
pysyä oikeiksikatsotuilla teillä, ilman poikkeamista
haluan kauaksi pois sukulaisten jaloista
sellaiseen paikkaan, jonne kaikessa vieradessa,
voi rakentaa oman kodin rauhassa,
ilman välienselvittelyjä, ilman voimannostajia
Olen ajanut taksilla satoja kertoja
vain kerran minut on heitetty ulos
kerran taksikuski otti oikeudekseen lyödä
se oli ensimmäinen kerta kun minua lyötiin
kaipaan Pariisiin, sen kaikkeen boheemiuuteen
vaikken välttämättä enää haluakaan asua siellä
Anglogermaaninen side on se alue
jonne minä relocaidaan itseni
mummolla seinällä kukkatöitä, vaivaa vaatineita
ja isotädin maalauksia, niitä,
joita kohtaan näyttelyssä on tunnettu myötähäpeää
mummolla on kassakaapissaan rahaa,
hän ei usko plastiikan palasiin.

Novelli

Syntipukki

Mies näki pahaa unta: siinä hänet oli ainoana ja yksin jätetty vastaamaan kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta. Hän koki kaikkien ohi kulkevien ihmisten mulkoilevan itseään ja ohi mentyään kuuli ihmisten puhuvan toisilleen pahaa tästä. Mies ei ollut kantanut kunnolla rooliaan kaiken pahan syntipukkina, missä hän oli tuonut esiin sen, ettei hän ollut minkäänlainen yliluonnollinen tai poikkeava olento. Tuohon yliluonnolliseen mies oli kuitenkin aiemmin ollut yhdistämässä itseään, sillä isän suvun puritaanisen yksinkertainen uskonnollisuus ei ollut voinut kaikessa kokonaisvaltaisessa jäätävyydessään ollut voinut painautua myös mieheen hänen nuoruutensa ensivuosina. Uskonnosta hän oli vapautunut lukemalla filosofiaa ja elämänkatsomustietoa. Etenkin Kierkegaardin järjestetyn uskonnon vastainen etsintä ja ironialla varustettu elämänasenne oli innostanut hänen ajatteluaan ja toimintaansa suuresti. Samalla, kun mies kuuli unessaan ohimenevän ihmisen sanovan toiselle: ”se täytyy tappaa”, mies havahtui hereille sängyssään ja havaitsi olevansa täysin kostean hien peitossa. Mikähän minulla on, voiko väitöskirjan aiheen valitseminen aiheuttaa tällaisen myllerryksen mielessäni? Mies käveli huoneestaan alakerran tupakeittiöön, otti hyllystä lasin, avasi hanan ja täytti lasin vedellä. Hän otti yhden pitkän hörpyn jolla hän tyhjensi koko lasillisen. Sen jälkeen hän otti tuolin ja istui keittiön pöydän ääreeen mietteisiinsä. Mies oli maisteriksi valmistuttuaan aloittanut välittömästi suunnittelemaan omaa filosofian alan väitöskirjaansa. Siinä hän oli suunnitellut yhdistävänsä Levinaan, Nietzschen ja Derridaan ajatukset yhteen. Aihe oli syvällisen eettinen ja Levinaan pohdinta toisen absoluuttisesta velvoittavuudesta ja toisesta vastaamisesta oli kiinnittänyt miehen mieltä viime päivinä. Miten etiikka voisi olla sellaista, että sen myötä ihmisen tulisi vastata kaikesta siitä, mitä maailmassa tapahtuu, oli kysymys joka oli muodostumassa keskeiseksi hänen tutkimuksessaan. Samalla kun mies oli kirjoittanut tästä tutkimussuunnitelmaansa hän oli tullut ajattelemaan sitä, millaisiin toista kohtaan tehtyyn pahaan hän oli syyllistynyt elämänsä aikana. Miten hän ei ala- ja yläasteella ottanut selkeämmin kiusattavia puolustavaa asennetta kiusaajiin nähden, ja miten kandiseminaarissa ilmaistu kritiikki oli saattanut harmittaa muita töidentekijöitä niin paljon, etteivät he olleet saaneet töitään valmiiksi oikeassa ajassa. Lisäksi mies oli omaksunut jo vuosia sitten paljon ajatuksia Gandhilta ja hän tämän kokonaisvaltaisen vastuun tilannetta miettiessään koki suurta syyllisyyttä siitä, miten monta hyönteistä ja kastematoa hän oli polkenut kenkiensä alle niitä ollenkaan huomaamatta. Toisaalta tämä tilanne mietetytti häntä Nietzschen kautta. ”Nietuhan oli sanonut, että ihmisten ja nimenomaan itseni kaltaisten yli-ihmisten tuli toimia moraalin tuollapuolen”. Samalla kun ihminen otti toimintansa muodoksi yli-ihmisen oikeuden, tuli hänen samalla kantaa huoli siitä, miten ihmiset tulisivat vaatimaan hänen päätään tilille kaikesta siitä pahasta, jonka yli-ihminen oli toiminnallaan heidän voimalleen ja toimintakyvylle aiheuttanut. Yli-ihmismoraali johtaisi varmaankin yhteiskunnan päivittäisen toiminnan sisällä moraalittomuuteen toisia ihmisiä kohtaan alimmalla ruohonjuuritasolla. Toisaalta mies koki olevansa poikkeusyksilö ja hän ei ollut voinut millään tavalla löytää itselleen sellaisia perusteluja, jotka olisivat näyttäneet vääräksi sen, että ihmisen tuli toimia korkeimmalla tasolla vain havaiten toiset samalla tasolla toimivat ihmiset. Mies otti pöydän ääressä kynän käteensä ja avasi pöydän kulmalla lojuneen muistivihkon. Hän kirjoitti siihen ”Rakkaus ei ole yhtä väjäämätöntä kuin moraaliset dilemmat ja kuolema”. Rakkaudessa mies olikin aina ollut niinsanoen väärässä paikassa. Joka ikinen nainen, jota hän oli yrittänyt, oli torjunut hänet. He olivat kammoksuneet hänen kommunikaatiokyvyttömyyttään ja tulkinneet häntä väärin nonverbaalisten eleiden ja bodylanguagen kautta, jota mies ei ollut koskaan hyväksynyt minkäänlaiseksi ilmaisun alueeksi. Mies mietti sitä, pystyisikö ihminen oman esimerkkinsä kautta edistämään eettisyyttä ihmisten keskellä, koska sellainen toiminnasta vastaaminen, johon ihminen ei todella pysty vaikuttamaan, olisi mahdotonta. Silloin vain jonkinlainen solumainen toiminta, jossa eettisesti toimivia ihmisiä sekoitettaisiin kaikkien ihmisten joukkoon, voisi olla edistämässä sitä, että eettinen toiminta yleistyisi ihmisten keskuudessa ja voisi lopulta olla vaikuttamassa siihen, että ihmisten enemmistö olisi eettisyyden kannalla. Mies alkoi pohtia sitä, miten hän voisi olla edistämässä tuollaisen toiminnan aloittamista. Hän alkoi tehdä muistiinpanoja vihkoonsa samalla kun hän sytytti tikulla aamuyön ensimmäisen pikkusikarinsa.  

Mitä me olemme

Miksi me emme koskaan tavoita niitä ihmisiä
niitä jotka tarvitsevat meitä eniten
ihmiset kulkevat maailmassa toisiaan päin
päin vääriä ja joskus päin oikeita
miksi sen oikean löytäminen on kuitenkin niin vaikeaa
emmekö osaa päättää omaa laatuamme
ainakaan siksi, koska emme päätä laatuamme
me törmäämme toistuvasti itseemme
itsestä vaikuttaa ilmestyvän jatkuvastu jotain uutta
jotain sellaista, joka pitää meidät erillään toisista
tuulet puhaltavat, monasti täysin väärään suuntaan
ja siellä emme ole tarkoitettuja toisillemme
voisiko siihen edes toivoa mitään parannusta
onhan parannuksen tarkoitettava minuuden paljastumista
ja miten se paljastetaan, jos emme tiedä mitä sen päällä on
ottaa pois jotain ja jättää paikalle tuntematonta
koska emmehän me tiedä itseämme jos emme tiedä
miksi sitä pyritään peittämään
mitä muilla voisi olla meitä vastaan
laatua tunnistettaessa on tunnusteltava vihollisia
lopulta kukaan ei saa olla vapaasti se mitä on

Rakkaus

Kun kysyt minulta rakkaudesta
minä, minä vain hymyilen sardonista hymyä
sille tulee turraksi
vaikka kokisikin infernaalisen tunnemyrskyn
joka tuntuisi koettelevan kaikkia patoja
ei se merkitse mitään, jos,
jos nimittäin nainen ei pidä sinusta
tunteelle antautuvat ovat nykyisin harvassa
ja rakkauskin on vain liiketoimintaa
toimintaa jossa parhaat optiot jaetaan
niille jotka toimivat kuten käsketään
vetäytyvät pois kun Japanin lippu on mastossa
ja ovat muna pystyssä kun,
kun hormonit hyrräävät
ja lämpöinen tuulenviri luo kivan tunteen
mekon alle, sinne minne aurinko ei paista.

Olla toisillemme

Oltais vaan niin että olisimme toisillemme
niin kuin ei olla aiemmin oltu
jättäisimme aiemman taaksemme
voisimme olla toisillemme jotain ennaltatietämätöntä
ei meillä ole aikaa olla olematta
niin että emme voisi poimia toista mukaan
meidän on kuunneltava toisiamme vuorotellen
jonain iltana tulee eteen se, mitä ei olla odotettu
meidän on voitava ehkäistä se
meidän on odotettava kaikkea, nähtävä kaikki mahdollisena
vain silloin voimme olla aitoja, rehellisiä
Voisitko antaa mminulle sen, mitä olen sinulta odottanut?
Haluat itsekin antaa sen minulle
sitä vastaan voi toivoa minulta mitä hyvänsä
Minä tarvitsen sitä sinulta niin paljon,
niin paljon enemmän kuin muuta.

Kohtaamisia kulttuurikodeissa

Maa on täällä pedattu minulle valmiiksi
täytyy vaan asettua vällyjen sekaan
famu, kaikessa arvokkuudessaan
pitää siskonsa keskinkertaisista akvarelleista
mutta hän myös varmaan on vastuussa siitä
että fafa-vainaan munat kutistuivat
rusinankokoisiksi, vähän niin kuin Notting Hillissä
Jumalan Siunaus on totuutta tässä talossa
eikä ironiaa tai itseironiaa tunneta
olemme kaikessa tosia niin kuin uudisraivaajat
toisen isoäidin sarkasmi on jotain mikä eroaa
Käänteinen merkitys, missä lienet?
Ja kaikissa käsitteissä on vain täällä läsnä absoluutti
sisältö mitä ei voida muuttaa.

Aitouden lapsi

Minä kuuntelen toisinaan toisten ihmisten puheita
etsin niistä jotain itseeni liittyvää
yleensähän ihmiset eivät ole
kiinnostuneita toisten ihmisten asioista
tai jos ovat - ovat he silloin epärehellisiä
falskeja ja valehtelevat sekä itselleen että toisille
Vihaan kollektiivisia pyhiä,
kuten vappu, pääsiäinen, joulu, uusivuosi
ne tehdään tekemällä, vaikka ei kuitenkaan
samalla aidosti uskota siihen, että ne voisivat olla
Jotain mikä on, tulee suoraan selkäytimestä
ei tarvitsisi mainostaa ja hälistä,
siitä, miten korvaamaton tämä päivä on -
ei se sitä ole - se vain kehitetään
ja standardisoidaan ja mainostetaan.
Aitoutta minä etsin,
olen aitouden lapsi.