Käsitteiden merkityksen katsotaan tavallisesti muodostuvan niiden ekstensiosta ja intensiosta. Niiden katsotaan määrittelevän käsitteiden objektiivisen ja subjektiivisen merkityksen. Myös ollaan käytetty käsitteitä denotaatio ja konnotaatio määrittämään käsitteen alaa ja siihen kuuluvia ominaisuuksia. Käsitteiden yhteydessä kannattaa myös huomioida se, miten niitä selitetään ja ymmärretään. Tavallisesti tuolla tavalla erotetaan käsitteiden merkitys luonnontieteissä ja ihmistieteissä. Ihmistieteissä on tavallista, että julkista piiriä yhteiskunnassa hallitseva ryhmittymä, kommentaariaatti, yrittää määritellä kaikille käsitteille, sille miten ne ymmärretään, oman merkitysvallalla vaikutetun merkityksen. Se tekee sen siksi, koska sen tavoitteena on hallita ihmisten ajatuksia ja muovata niistä itselleen sopivan yhteiskuntajärjestyksen. Käsitteiden määrittely on yhteiskunnan sisällä tietynlaista sodankäyntiä, jossa vallataan merkitysasemia ja pyritään saavuttamaan senkaltainen tilanne, jossa voitaisiin sanoa merkittävien käsitteiden tarkoittavan jotain sellaista, joka sopisi omaan suunnitelmaan yhteiskunnan rakenteesta. Tuossa sodankäynnissä ehdotetaan jonkin tarkoittavan jotain ja ihmisen alitajunnan rakenteita hyödyntäen muodostetaan hänelle otollinen tilanne ymmärtää käsite siinä mielessä, jossa kommentaariaatti sen ymmärtää. Voidaan katsoa, että suurin houkutus tavalliselle ihmiselle tuossa tilanteessa on se, että hän voi kuvitella tulevansa osaksi kommentaariaatista, jonka antaman vallantunteen myötä ihminen voi katsoa kommentaariaatin ajavan omaa etuaan yhteiskunnassa. Merkitys siis rakentuu ihmisten keskuudessa siitä, miten ihmiset saavat kokea arvotunteitaan, joiden tarkoitus on muodostaa käsitteistä merkitysrakennelmia. Tuossa tilanteessa yhteiskunnallinen valtaryhmittymä, kommentaariaatti, pyrkii puuttumaan siihen, miten ihmiset kokevat ja miten he antavat asioille merkityksen. Kommentaariaatti suosii siis etenkin yhdenmukaisuutta ja konformisuutta ihmisten keskuudessa, kun se yrittää kunkin hetkisen tilanteensa perusteella muovailla ihmisia yhteiskunnan jäseniksi. Merkityksen käsite vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla siihen, miten kaikkien käsitteiden merkitykset ymmärretään. Jos katsotaan, että merkitys rakentuu etenkin siitä, miten kaikki muut ihmiset muka "kokevat" arvotunteitaan, on riskinä siinä, että kaikenlainen merkityksen ilmeneminen katsotaan sen jälkeen olevan riippuvaista pelkästään muusta kuin siitä, miten ihmiset itsenäisesti ja yksilöllisesti kokevat arvotunteita, eli sellaisia impulsseja jotka näyttävät ihmiselle merkityksellisia puolia asioista, joita he tarkastelevat ja jotka tunnustavat merkityksellisiksi.
Puolueiden toiminnassa on olennaista se, että ne tarvitsevat äänestäjiä, ja tuon takia he manipuloivat arvoja ja pyrkivät esittämään itsensä yhtenäisessä muodossa, joka ei aina ole mitenkään onnistunutta. Puolueet siis etenkin pyrkivät määrittelemään sen, millaisten asioiden eturyhmittyminä ne haluavat toimia, joka ei ole todellisuudessa mitenkään lahjakasta arvojen edustamista. On siis hyvä jos poliitikolla on arvoja, mutta jos ne muuttuvat eturyhmiksi on silloin tultu politiikan kannalta vääristyneeseen tilanteeseen. On myös toisaalta hyvä, että on olemassa toisistaan jonkin verran poikkeavia puolueita ihmisten valittaviksi, mutta on huomioitava se, että puoluekuri ja hysteerisesti "omiin arvoihin" vetäytyminen eivät ole hyviä asioita siinä, jos poliitikot haluavat toimia omantuntonsa ja oman ajattelunsa näyttämällä tavalla. SIinä mielessä olisikin hyvin tärkeää, että ihmiset esittelisivät puolueiden tilaisuuksissa syvällisemmin omaa ihmiskuvaansa, kuin sitä, mitä puolueen johto on määritellyt omiksi "arvoikseen".
Uusi politiikka ja uusi puolue voisivat tarkoittaa sellaista politiikkaa, jossa nähdään julkisen piirin symbolit merkittävyydessään ylittävät syväsymbolit ja ei ajateltaisi kansalaisyhteiskunnan pinnallisimpien merkityksien ehdollistamalla tasolla. Olisi nähtävä näennäisen yli ja nähtävä se, että näennäiset erot ovat monesti turhan takia esteenä. Olisi ylitettävä pinnallinen rajoittuneisuuksien aste ja otettava kantaa todellisiin asioihin. Se tarkoittaa sitä, että kulttuurisia ja yhteiskunnallisia symbolisuuksia olisi tulkittava syvällisemmin. Olisi varmaan määriteltävä pragmaattisemmin se, millainen toiminta on yhteiskunnassa hyväksyttävämpää eikä juututtava "arvoihin", jotka monesti eivät tarkoita suuremmin mitään ja eivät monesti eroa toisistaan.
