Kokemuksen politiikka

Kokemus tarkoittaa yksittäistä syötteen kautta tullutta tapahtuman momenttia, jonka ihminen käsittelee käyttäen siinä monesti omia arvotuksen ja arvottamisen välineitään, jotka määrittelevät ihmiselle sen, minkävärisissä laseissa kukin kokemus tulkitaan omakohtaisesti. Kokemukseen siis vaikuttavat etenkin osat, joiden mukaan kokemus kehittyy siinä, miten jonkin ihmisen toiminta tai ajattelu muodostaa kokemuksen koettavaksi, sekä se, miten kokeva ihminen tulkitsee sen, minkä voi kokea, omakohtaisesti. On selvää, että tietyt sovitun todellisuutemme piirteet aiheuttavat sen, että monesti kokemus rakentuu yhteisöllisesti ja maailmallisesti sovittujen totuuden rakenteiden ilmituonnin mahdollisuuksista. Esimerkiksi me hyväksymme mittajärjestelmämme, kellonaikamme, värimme ja tiettyjen tyypillisimpien päivittäisten rutiinien nimitykset, ilman, että kyseenalaistaisimme useimminkaan tällaisten kokemuksen rakenteiden olemassaolon. Kuitenkin voidaan sanoa, että monesti ihminen voi olla yliherkistynyt jollekin aistilleen, joka hallitsee muita aisteja mutta ainakin määrittelee monesti ainakin osittain muiden aistien toimintaa. Ja on myös selvää, että kulttuurikohtaisesti kokemuksemme ja mittajärjestelmiemme todellisuus voi poiketa, ja monissa kulttuureissa on tyypillistä, että kokemus rakentuu tietynkaltaisten sekulaarien sakramenttien ja rituaalien kautta, jotka koetaan tietyissä järjestelmissä aina tärkeimmiksi kokemuksen rakenteiksi. Esimerkiksi jokaiseen uskonnolliseen järjestelmään liittyy senkaltaisia sakramentteja ja rituaaleja, joiden korostaminen kuuluu näissä piireissä asiaan, ja monesti niiden laiminlyöminen voi aiheuttaa ihmiselle jopa jonkinlaisia rangaistuksia. Esimerkiksi kristillisen kirkon piirissä on pitkään koettu, että nainen ja mies voivat olla sukupuolisessa yhteydessä toistensa kanssa vain avioliiton sakramentin sisällä, eli siis naimisiinmeneminen on näiden piirien keskuudessa käyty riitti, jonka jälkeen sukupuolinen kanssakäyminen on hyväksyttyä. Myös naisen kohtua on monesti näissä piireissä pyhitetty sillä, että emättimen sisään laitetun siittimen kärjessä ei saa olla kumia, vaan kaiken yhdynnän tavoitteena tulee olla lapsen saaminen. On kuitenkin kyseenalaista, millaiset oikeudet ympäröivillä instituutioilla on tuoda ihmisille kokemuksen rakenteita omien sääntöjensä ja monesti suvaitsemattomuutensa kautta. Kokemuksen politiikka tarkoittaa sitä, kun tietyt tahot pyrkivät säännöillään muokkaamaan ihmisten kokemusta haluamaansa muotoon. Kokemuksen politiikassa kilpaillaan siitä, miten ihmiset saadaan omaksumaan tiettyjä kokemuksen rakenteita ja sen suuntaa määritteleviä piirteitä. Esimerkiksi kirkko voi sanoa omien säännöksien olevan tärkeimpiä, samalla kun muut tahot voivat korostaa esimerkiksi sitä vastoin ruoan ja ehkäisemisen paremmuutta. Kuitenkin nykypäivänä kokemuksen politiikka toimii myös erinäisten alakulttuurien ja pienoisyhteisöjen välillä. Kun kokemuksesta tehdään politiikkaa, joka on etenkin ontokratian alainen asia, määritellään siinä ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä maailmassa ja yhteiskunnassamme. Eli kokemuksen politiikka pyrkii vaikutteellistamaan ihmisen kokemaan tiettyjä asioita tärkeämpänä kuin mitä toiset asiat ovat. Voidaan sanoa, että nykyaikaisessa sekularisoituneessa yhteisössämme meillä ei ole enää yhtä pakottavaa kirkollista instituutiota kuin menneenä aikana. Voi kuitenkin sanoa, että kirkon asema tunnustushierarkian korkeimmalla tasolla johtuu siitä, että nykyaikana kirkkoon ei pakoteta ja se antaa apua vain sellaisille ihmisille, jotka apua kaipaavat. Näin ollen se on nöyrin, pyyteettömin ja henkisesti rikkain instituutiotaso. Tunnustushierarkia nimenomaan vaatii nöyrtymistä, mikä ei kuitenkaan tarkoita minkäänlaista pakottamista ja indoktrinointia. Kommentaariaatti siis pyrkii vaikutteellistamaan ihmisiä kokemaan tunnustushierarkian vastaisella tavalla, jonka se tekee sen takia, että ontokraattinen eliitti saa itselleen siitä suurinta hyötyä. Nykyaikana yhteiskuntia ohjataan etenkin kehittymättömän kapitalistisen hallintomuodon kautta. Eli en tässä tarkoita, että kapitalismi ei olisi paras mahdollinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, vaan sitä, että tietyssä vaiheessa vapaaseen markkinatalouteen siirtymisessä kaikki ihmiset eivät ole vielä valmiita toimimaan sen sisällä ja sen ilmaisemien periaatteiden ja päämäärien mukaisesti. Ihmiset käyttävät vapaata markkinataloutta itsensä hyväksi, ei niin, että markkinatalouden tulisi käyttää ihmistä itsensä mukaisesti. Vapaassa markkinataloudessa on tarkoitus, että ihmiset voisivat tehdä enemmän valintoja kulutusjärjestelmän sisällä, ja se, että mahdollisimman moni yrittäjä voisi ottaa osaa markkinoiden toimintaan siten, että vapaan markkinatalouden tuoma hyöty yhteiskunnan sisällä voisi maksimoitua. Vapaa markkinatalous on ainoa talousjärjestelmä, jonka avulla voimme ehkäistä yhteiskunnan valumisen sosialistiseen pakotusjärjestelmään. Vapaa markkinatalous korostaa myös ihmisten tekemän uutteran työn merkitystä, ja sitä, että kaikki ihmiset voivat saada itselleen kuuluvan ansion vapaan markkinatalouden sisällä tekemästään työstä. Kuitenkin voidaan sanoa, että ihmiset voivat itse päättää omat kiinnostuksen kohteensa ja muovata sitä kautta omaa kokemuspotentiaaliaan, jonka kautta he arvottavat ympäröivää maailmaa. Kuitenkin koko ajan on muistettava arvoarvottamisen paradoksi, jonka mukaan silloin, kun ihminen tekee arvioita oman kokemusmaailmansa ja arvojensa kautta, kokee hän suurinta onnellisuutta, mutta toisaalta samalla hän voi syyllistyä epäoikeudenmukaisuuteen muita ihmisiä kohtaan, koska heillä voi olla erilaisia asioita kokemuksensa ja arvojensa pohjalla. Kuitenkin kun kirkko mukautuu yhteiskunnan sekulaarisuuteen ja sosiaaliseen liberaalisuuteen, emme voi kokea ainakaan sieltä tulevaa epäoikeudenmukaisuutta, koska kirkko on avoin kaikille uskoville, mutta se ei kuitenkaan pakota ihmisiä epäinhimillisiin tekoihin ja noudatteisiin. Voidaan sanoa, että vapaa markkinatalous on kaiken inhimillisen vapauden perusta, ja sen takia tulisi valvoa sitä, ettei vasemmiston manipulointi ylety ihmisten kokemusmaailmaan. Toisaalta mielestäni, kun anarkokapitalismin mukainen yhteisöjen muodostaminen tuottaisi ihmisille enemmän vapauksia oman kokemusmaailmansa suhteen, ei voida sanoa, etteikö anarkismin säädökset voisi antaa ihmisille vapauksia valita omat kokemuksen rakenteensa, jossa ei voida sanoa, että vain joku yksi asia sopii kussakin kohdassa. Kuitenkin kun toimimme jollain tasolla yhdessä kaikkien muiden kanssa, pitäisi muistaa tunnustushierarkian edellyttämä nöyryys ja osallistuminen, jotka tarkoittavat sitä, että instituutioille annetaan niille kuuluva kunnioitus, mutta samalla valvotaan sitä, että kommentaariaatti ei ylety manipuloimaan ja säätelemään instituutioita oman mallinsa mukaisesti arvo- ja tuki-instituutioiksi. Eli ihmisen toiminta tietyssä instituutiossa on sen laatuista, että sen tulisi aina pyrkiä pyyteettömyyteen ja siihen, että instituutioon sitoutuminen todellakin näkyisi ihmisen osallistumisen ja työnteon laadussa. Ihmisen tulee siis olla nöyriä instituutioita kohtaan siinä mielessä, että työnantajille tulisi antaa suurempi valta työmarkkinoilla ja että samalla kun ihmiset työskentelevät lujasti tulisi heille antaa siitä sen vertainen ansio. Myöskin ihmisen arvottamisen ja kokemisen tulisi tulla ihmisellä hänestä itsestään käsin, koska muussa tapauksessa, korostamalla tietyn instituution tai instituutioiden arvoa, kommentaariaatti voi pyrkiä muuntelemaan tunnustushierarkian järjestystä, josta vaikutteellistumisen kautta seuraa pelkästään ihmisten epävapaus. Mielestäni kuitenkin anarkokapitalismi vaatii sitä, että ihmisille on annettava mahdollisuus muodostaa pienoisyhteisöjä, joissa he voivat itse päättää siitä, millaisiksi he pyrkivät muodostamaan ihmisen kokemusta ja näin osallistua kokemuksen politiikkaan.

Tällainen olet, nainen osa II

Mietin äskettäin sitä, onko ja voiko rakkaudella olla jonkinlainen voima, joka parantaisi merkittävällä tavalla ihmisen elämänlaatua, iloisuutta ja onnellisuutta. On varmaan niin, että naisten täytyy seksuaalisuutensa muodon ja kasvatuksessa annetun esimerkin takia, oltava avoimempia rakkaudelle, vaikka monet filosofit ovat korostaneet sitä, että nainen on läheisriippuvainen ja ei pysty viettämään suurempia aikoja yksin, vaan tarvitsee sen juuri sen takia itselleen miehen. Naiset katsovat monesti, että heillä on miehiä suurempi valta arvioida, arvostella ja laittaa parhaimmuusjärjestykseen vastakkaisen sukupolven edustajia. Tämä johtaa siihen, että tietyt yksilöt, jotka eivät edusta hupakoiden mieltymyksiä tai jotka eivät sopeudu tämän sukupuolellisen seksijärjestyksen valtavirtaan, jätetään huomiotta, ja koetaan välittömästi kaikissa tilanteissa, että tärkein asia minussa, hupakossa, on minun jalkojeni välissä oleva reikä. Naiset suhtautuvat mieheen nähden seksuaalisemman luonteensa takia epätasa-arvoisemmin ja erottelevasti tavanomaiseen vuorovaikutukseen, joissa ei välttämättä ole minkäänlaista kummankaan puolista intentiota sukupuolten väliseen seksuaaliseen vuorovaikutukseen. Miksi ihmiset pitävät ikkunoita verhoissaan? Eli tämä tarkoittaa sitä, että minkä takia pinnalliset ihmiset kuvittelevat heissä olevan mitään arvokasta tai syvällisempää, koska heidän pinnallisuutensa voidaan todeta yleisesti todella helpolla ja yksinkertaisella tavalla. Eli miksi ikkunoita tulisi kuvitella olevan, koska lähes kaikki on tällaisilla ihmisillä yhtä verhoa. Vaikka jotkut väittävät, että miehet ajattelevat jatkuvasti seksiä ja vain seksiä, niin voidaan kuitenkin mielestäni helposti havaita, että naiset taas tekevät seksin ajatuksen vaikutuksen alla tiedostamattaan samaa mallia, jossa saman ikäinen mies tulkitaan joko potentiaaliseksi seksikumppaniksi, tai vaan seurueen jäseneksi feministinartun ohjailtavaksi. Naiset katsovat, että he voisivat manipuloida miehiä eräänlaiseen toimintaan seksin panttaamisella tai sen tulevaisuuden prospektina osoittaen. Naiset eivät voi olla itsenäisiä korkealle tasolle yltäviä ajattelijoita, koska heillä on jatkuva tarve kuulua joukkoon ja osoittaa tunnustavansa samanlaisia arvoja kuin suuri osa näistä hempukoista, jotka kirjoittavat lopputöitä empatiaetiikasta ja oikeimmasta tavasta imettää. Naiset pysyvät aina subjektiivisina, koska he eivät pysty tekemään relevantteja yleistyksiä, vaan monesti heidän ajatuksensa askartelevat horoskooppien, juorujen ja köökkipsykologian tasolla. Naiset ovat kiinnostuneita siitä, onko potentiaalinen miesehdokas yleisesti ja julkisesti arvostettu ja tunnustettu, samalla kun mies on tavallisesti kiitollinen jo siitä, jos saa päivän ateriat ja kahvit pöytään suurin piirtein samanlaisessa aikajärjestyksessä. Eli on tärkeää tarkastella sitä, miten naiset ja miehet pystyvät itsenäiseen ajatteluun. Joillekin ihmisiille on tyypillistä, että he muokkaavat hiemankin toisista eroavat mielipiteensä vastaamaan sitä, mikä on tällaisen ihmisen mielestä yleinen ja julkinen mielipide. Tämä on yksi merkittävimmistä eroista naisen ja miehen välillä. Nainen on myös vaikutuksille alttiimpi ja pintapuolisesti esteettisempi, jonka puolen he haluavat pitää samalla aikaa, kun yrittävät näyttää samanaikaisesti muka kunnioittavansa jonkinlaisia perusarvoihin sisältyviä toimintamalleja ja ajatustapoja. Pintapuolisen esteettisyytensä takia naiset ovat alttiimpia harrastamaan rahvaan- ja kevytkulttuuria. Naiset pitävät juhlista ja tilaisuuksista, ja he pyrkivät yhdessä voimentamaan omaa kokemustaan ”tärkeistä hetkistä”. Esimerkiksi tv2:lla tullut ohjelma Au pairit Lontoossa hämmensi ja ärsytti minua suuresti. Siinä tytöillä oli lentokentällä matkassa puolet suvusta ja monta parasta kaveria, jotka sen takia, että nämä tytöt olivat lähdössä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, parkuivat näytöksellisesti ja sentimentaalisesti yhdessä aivan kuin lapsi olisi laitettu itse hornan tuuttiin. Nuoret naiset nauttivat rakkauden ja romantiikan tunteista, jossa he voivat kokea olevansa vahvan ja rohkean miehen suojeluksessa. Suomessa on pitkään korostettu naisten itsenäisyyttä ja vapautta, jonka tulisi varmaan läheisimmin tarkoittaa sitä, että opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksiin suhtauduttaisiin kiitollisesti. Kuitenkin naisluonne ei ole muuttunut samalla, kun feministit paasaavat sitä, että miesten tulisi muuttua arvomaailmaltaan, toiminnaltaan ja ulkomuodoltaan sen takia, koska naiset uusi rooli vaatii sitä. Kuitenkin on havaittu miten kaikenlaiset hempukat viehättyvät miehessä seksuaalisesta aggressiiviisuudesta, jonka he ovat penetroimispuheillaan tuominneet miehessä kielteiseksi piirteeksi. Feminismiä edustavat kantturat ovat sitä mieltä, että naisille tulee antaa mahdollisuus kokeilla, revitellä ja vaihtaa rooleja. Siinä on kuitenkin ristiriita, koska juuri tuo kokeileminen aiheuttaa sen, että naiset eivät ota vakavasti koko ajan rooliaan yhteiskunnassa samalla tavalla kuin miehet joutuvat varhaisessa vaiheessa ottamaan vastuun erilaisten toimintojen jatkumisesta. Samalla kun femakot paasaavat siitä, että naiset ovat puhtaita pulmusia, pupuja, joiden perseestäkään ei tule kuin sateenkaaria ja ruusuntuoksua, annetaan heidän nykyään ryypätä, nussia irtosuhteissa, käyttää rumaa kieltä, kokeilla huumeita ja vittuilla sellaisille ihmisille, jotka eivät sovi tällaisen prinsessan käsitykseen siitä, mikä miellyttää häntä seksuaalisesti. Kuvottavimpia naisia ovat mielestäni sellaiset hutsut, jotka ovat kehitelleet vartaloonsa enemmän miestä miellyttäviä ”parannuksia” kuten paksut huulet tai luonnottoman isot tissit. Naisten parisuhdediskurssi on silkkaa näennäistiedettä, jossa esiintyy muilta aloilta lainattuja termejä kuten: ”kemia”, ”aaltopituus” ja ”kipinät”. Naiset kärsivät siis etenkin siitä, että heidän sosiaalinen piirinsä vaikuttaa siihen, että he eivät tee itseään ja ajatteluaan koskevia päätöksiä vapaasti ja riippumattomasti, vaan heidät vaiennetaan kuulumaan joukkoon, jollaisia esikuvia he saavat minkä tahansa rättiliikkeen ikkunaan asetetulta mallinukelta. He kokevat niin suurta nautintoa seksuaalisen huomion kohteena olemisestaan, että he hypettävät tilanteita ja kiekuvat kaikille tuntemilleen tai heidät tunteville ihmisille tällaista armastamisen kokemusta. Naiset ovat pinnallisia ja mekaanisia, minkä takia he vaikuttavat miehiä tunnollisemmilta, onhan selvää, että esimerkiksi nykyaikaisissa suomalaisissa yliopistoissa on massiivinen tyttöenemmistö. Naisten rakkaus ja empatia on pyyteellistä, ja se ei tunnista näiden sisällä kaikkia ihmisiä samalla tavalla kuin mitä se tunnistaa omat parhaimmat kaverinsa ja sattumanvaraisen sosiaalisen piirinsä. Myöskään miehinen armo ei toistu naisten piirissä. Rakkaus on illuusio ja se johtaa aina pettymykseen ja turhautumiseen. Ajatella miten paljon etenkin poikapuoliset oppilaat saisivat irti koulusta, kun ei tarvitsisi kuulua näiden samaan kouluun ängenneiden hempukoiden sukupuolijärjestykseen.  Englannin poika- ja tyttökouluissa lasten ei tarvitse ajatella toista sukupuolta ja siltä saatua huomiota. Nuorten ja lasten tulisikin olla alkuaan jo täysin androgyynejä, ja jos sen jälkeen pakko käy ylittämättömäksi, niin sitten voi kokeilla vaon jyvittämistä. Naiset tunnistavat vain käskyhierarkioita, joissa käskemiseen liittyy pakottaminen samalla kun tunnustushierakia koostuu rohkeiden ja uskaliaiden ihmisten nöyryydestä voitetulle voimalle. Naiset mukailevat toisinaan niin sanottua paralleelista interaktionismia, joka siis tarkoittaa sitä, että tietyt samaan suuntaan kohdistuneet voimat antavat syötettä ja palautetta toisilleen ja vaikuttavat toistensa kautta myös yhteiseen suuntaan. Mielestäni tämä on väärin, koska tämä ei anna päämäärätietoisuudelle sille kuuluvaa asemaa. Paralleelisuus on yhteiskuntajärjestelmämme hyvä piirre, koska se tarjoaa mahdollisuuden sille, että ihmiset voivat keskittyä omiin päämääriinsä samanaikaisesti siten, etteivät yksittäiset linjat aiheuta esteitä toisille linjojen suunnille. Paralleelinen interaktionismi siis sekoittaa ihmisten arvot ja päämäärät toisiinsa jonka jälkeen seuraa se, ettei yhtäkään päätöksentekijää enää ole tässä parisuhteessa.

Voi aikoja, voi naisia!

Suomen naiset eivät ole tavallisesti kärkipäässä siinä listassa, kun arvioidaan erimaalaisten naisten käytöstapoja, vanhempien ihmisten kunnioittamista ja sitä, miten naiset voivat erottautua seksuaalisuudestaan, kun sille on jossain, esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä, tarvetta. Katselin äskettäin Areenasta Alina idässä-sarjan ensimmäisen kauden jaksot, ja täytyy sanoa, että Alina vaikutti todella kypsältä ja etenkin henkisesti kypsältä, hän oli hyvätapainen, vaikutti kunnioittavalta vanhempia ihmisiä kohtaan ja etenkin oli kiinnostunut kaikenlaisista ihmisistä ja osasi sanoa lähes kaikista ihmisistä jotain hyvää. Tunnistin samalla selkeästi sen, että Alina on saanut verenperimänsä muualta kuin Suomesta. Suomalaisille nuorille naisille feminismin antamat oikeudet ovat menneet nykyisessä Suomessamme aivan liian pitkälle, ja he kuvittelevat olevansa parempia ja kehittyneempiä kuin saman ikäiset miehet Suomessa. Slaavilaiset naiset, kuten Alina, hallitsevat naiseuden periaatteet, jotka ovat Suomessa varsin vähäpätöisessä asemassa näiden naisten omien periaatteiden kohdalla. Suomessa naisille ei anneta samankaltaista oikeutta olla nainen (ja on varmaan niin, etteivät kaikki tämän feministihupatuksen jälkeen enää siihen pystyisikään) sillä on aivan selkeää, kun vertaillaan Alinaa esimerkiksi toisten suomalaisten naisjuontoisten matkailuohjelmien kuten Sohvasurffaajat kanssa, voi selkeästi havaita että jonkinlainen bitchaus ja oman kuvitellun seksuaalisen arvonsa korostaminen kaikissa tilanteissa puuttuu ensiksi mainitussa sarjassa. Slaavilaiset naiset ovat pitkiä ja hoikkia, kun taas suomalaiset ovat pääasiassa persjalkaisia, mahakkaita, vääräsäärisiä, pienitissisiä, roikkutissisiä ja lyhyitä. Vanhojen ihmisten kunnioitus perustuu varmaan siihen slaavilaisilla, että heillä vanhuksia ei hylätä laitokseen, vaan he voivat elää tavallisesti lastensa ja heidän lapsiensa luona kotona. Tämä saa nuoremmat ymmärtämään ja auttamaan esimerkiksi omia isovanhempiaan ja varmasti he oppivat tuntemaan heidät paremmin ja syvällisemmin – isovanhemmat ovat heidän lähipiiriään. Mielestäni voitaisiin hyvin tehdä vaihtokauppa, laittaa nuorten naisten joukko Suomesta Venäjälle ja sieltä takaisin saman verran rotunaisia. Slaavilaiset naiset saavat etenkin ortodoksisen kirkon välittäjäaseman kautta nöyryyttä ja hyvätapaisuutta kuten perinteiden kunnioittamista luonteeseensa jo kasvatuksessa, joka on mielestäni parempi järjestelmä kuin nykyinen Suomessa, koska venäläinen kulttuuri ei koko ajan lietso ihmisten provinsiaalisia nautintoja ja seksuaalisuutta. Venäjällä seksipuuhat sijoittuvat makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen ovi on silloin kiinni. Suomalainen kulttuuri, jossa nuoret panevat keskenään jo peruskoulussa ja jonka myötä etenkin naiset saavat itselleen vääristyneen ja todellisuuteen perustumattoman seksuaalisen itsetunnon ja ylpeyden, johdattaa yhteiskuntaa harhaan. Yksikään maailman suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista kansakunnista ja kulttuureista ei ole perustunut matriarkaalisuuteen.

Pieni näyte valmistumassa olevasta käännöksestä Mircea Eliaden romaniankielisestä kirjasta Maitreyi

Tein niin kovasti työtä tämän kirjan eteen, koska en muistanut tarkkaa päivää, jolloin tapasin Maitreyin. En löytänyt mitään tuonvuotisista muistiinpanoistani. Hänen nimensä esiintyy niissä paljon myöhemmin kun jouduin lähtemään mielisairaalasta ja muuttamaan insinööri Narendra Senin luokse Bhowaniporen alueelle. Mutta tämä tapahtui vuonna 1929, ja olin tavannut Maitreyin ainakin kymmenen kuukautta aiemmin. Ja jos tästä tarinasta alkaen kärsin jonkin verran se johtuu siitä, etten enää pysty kuvailemaan hänen olemustaan tapaamisen jälkeen, enkä voi estää tuntemasta epävarmuutta, kunnioitusta ja mellakkaa sisälläni, jonka ensimmäiset tapaamiset minussa aiheuttivat. Muistan hämärästi nähneeni hänet joskus istunmassa autossa Oxford Book Stationaryn edessä sillä aikaa kun minä ja hänen isänsä, insinööri, olimme valitsemassa sopivia lauluja joulun pyhiksi. Sain varsin oudon alun, jota säesti shokeeraava ylenkatse. Hän näytti minusta rumalta, liian suurine ja mustine silmineen, hänellä oli lihaisat ja raheat huulet, isot bengalilaisen neitsyyden rinnat, jotka olivat kasvaneet liian suuriksi, kuten hedelmä uuniin laitettuna. Kun minut esiteltiin hänelle ja kun hän asetti kämmenensä otsansa eteen tervehtiäkseen minua näin hänen käsivartensa täysin tyhjänä ja ruskehtavan ihonvärini, joka tuntui hiilen ja vahan sekoitukselta. Silloin asuin vielä Wellesley Streetillä Ripon Mansionissa ja kämppäkaverini oli Harold Carr, joka työskenteli Army and Navy Storessa ja olin onnellinen tästä kaveruudesta, koska hänellä oli paljon ystäväperheitä Kalkutassa, missä vietin aikaani ja vein intialaisia tyttöjä iltaisin tapaamisiin ja tanssimaan. Tätä suhdetta käytin ehkä itse enemmän omiin tarkoitusperiin kuin Haroidin, ja yritin kuvailla hänelle Mairtreyin tyhjää kättä ja sitä tumman keltaista ihmettä, joka oli niin raivoisa ja epäfeminiininen ja muistutti enemmänkin jumalarta kuin tavallista intialaista. Harold ajoi partaansa peilin edessä jalat pöydällä. Näen sen nyt: teekupit, huonokuntoinen pyjama ja kermaleivokset (sen edestä hän pieksi pojan veriseksi, vaikkakin hän sotki siinä itsensä, kun hän palasi myöhemmin kotiinsa YMCA:n juhlista.) Hän viskasi muutaman hopeakolikon särkyneelle sängylle ja minä yritin säätää piippuani tunkemalla siihen paperirullaa, jota puristin siihen asti kunnes se oli ohut kuin tulitikku. En ymmärrä, Allan, miksi voit pitää bengalilaisesta. Ne ovat kuvottavia. Olen syntynyt itse Intiassa ja tunnen heidät paremmin kuin sinä. He ovat saastaisia, usko vain minua. Ja sitten, ei ole mitään tehtävää tai rakastettavaa. Se tyttö ei tule koskaan tavoittelemaan kättäsi.

Euroopan taivaan alla

Kaukana hahmottuu Eurooppa
utuisensinisessä aamuvarjossaan
Ei tästä mantereesta tule koskaan kylläiseksi
kehrääjälinnut lentävät matalalla halki
hurskaan metsikön Schwarzwaldin
pääskyset pesevät toisiaan St. Paulin katedraalin
pilarien vesilätäköiden päällä
Näen kyttyräselän kurkistavan - mulkaisevan -
Notre Damen fasaadin ikkunasta
Suomi suloinen, vaikka vajaaoloinen
Ei se vielä ole kaikille valmis - edes puoliksi
Sarkozy, Cohn-Bendit ja Juncker
kuten monet muut,
 joiden housuissa on jarrutusjälkiä
tekevät päätöksiään kuin kilpa-ajaja
joka Ascotin kentällä lyö hevostaan
Ruotsissa ei pidetä sotimisesta
vaikka sotatila siellä todella on
ehkä etenkin hyvin ruskettuneiden kansalaisten parissa
En ole kuunnellut mitään
vaikka se on naulottu sydämeeni
Oodi ilolle kertoo elämästäni
Freude schöner Götterfunken
Satien vasara jäi toisen takin taskuun
Pidän elämääni sellaisena
kuin Pariisin varpunen sen muotoili

”Parisuhteesta”

Olen monesti sanonut ja kirjoittanut, ettei rakastunut nainen pysty kunnolliseen filosofointiin, ja sama voi olla jossain mitassa totta myös miehillä. Rakkaus tuottaa ihmiselle sellaisen näkemyksen, jossa hän alkaa arvostamaan materiaalisia ja provinsiaalisia asioita korkeammalle kuin henkisyyttä, älyllisyyttä ja henkisiä arvoja.  Minua on aina kuvottanut se, miten tietynkaltaiset bimbot molemmista sukupuolista voivat saada niin suurta iloa ja nautintoa siitä, kun voi kulkea toisen bimbon mukana ja vaihtaa välillä ruumiillisia nesteitä toistensa kanssa. Lisäksi he voivat luoda sellaisia valheellisuuksia, jossa korostetaan toisten kiinnostumattomien ihmisten kustannuksella, että toinen osapuoli olisi yleisesti haluttu samankaltaisiin relaatioihin. Mielestäni tällainen turha rakkaudellisuus alkaa useimmin naisesta, koska on moneen kertaan todettu se, että naiset eivät tavallisesti ainakaan nuorella iällä osaa tai halua olla yksin. Myöskin riippumattomuus ja rohkeus puuttuu nuorilta monesti ja sen sijaan heidän mielensä on vallannut läheisriippuvaisuus kaikenlaisista kävelevistä persesilmistä, joita heidän lähiseuraansa on joskus päätynyt. Etenkin nuoret naiset tekevät selkeän ja mustavalkoisen erottelun omien kavereidensa ja muiden ihmisten välille. Kun monet profeetat ja filosofit ovat todenneet universaalisen rakkauden maailmaa ja ihmiskuntaa kohtaan olevan tärkeintä, ajattelevat nämä primadonnat, että ihmisten arvo määrittyy sen mukaan, kuinka lähellä häntä tällainen ihminen on provinsiaalisten sosiaalisten kontaktien kautta. On aina sanottu että naiset ovat pintapuolisempia ja pikkuporvarillisempia kuin miehet, ja heidän monesti korostamansa empatia ei jatku kaikille ihmisille saakka. Naiset saavat suurempaa nautintoa siitä, kun he voivat olla parillisessa suhteessa jonkun ihmisen kanssa, ja usein kuultu kommentti ”Mää oon jo varattu” kertoo siitä, että he haluavat passiivin mielessä kertoa siitä, että tällainen tytteli on jonkun ihmisen vallassa ja komentojärjestys näin ollen on selvä. Eräs taksikuski kertoi minulle, että vaikein taksiasiakas on keski-ikäinen nainen, ja tämän voi hyvin ymmärtää sen perusteella, kuinka mies on monesti naisille kilpi, jonka takaa he voivat vittuilla ja narttuilla tuntemattomille ihmisille, jotka koetaan ja näytetään olevan heille vähemmän arvoisia kuin oma seurue. Takapenkiltä voi lentää niskaan lähes mitä tahansa.  Nimenomaan tällainen seurueellisuus, johon sisältyy älyllistä huoraamista, on asia, josta tulisi päästä eroon. Jos on seurue, niin siinä miesten tulisi olla käskyvallassa korkeammalla kuin nainen. Etenkin monet naiset, joiden pää on paisunut esimerkiksi ulkonäön kautta, voivat ylläpitää eunukkimaisten miesten seuruetta, jossa parisuhteeseen kelpaamaton mies laitetaan ruotuun ja omien ”kavereiden” kasvavaan joukkoon. Minä olen aina kieltäytynyt tuon kaltaisesta älyllisestä huoraamisesta, ja onkin varmaan niin, että minun älyllinen ja henkinen tasoni on liian tavoittamaton tavalliselle naikkoselle. On huolestuttavaa, että vaikka nykyaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa korostetaan feminismin riemusaaton ihanuutta, niin kuitenkin nämä samat tulevaisuuden vastuunkantajat keskustelevat aikaihmisinä ”kemiasta”, ”parisuhteen tilasta” ja ”kipinöistä”. Naiset varmaan syntyvät ja joutuvat alistumaan kasvatuksessa sellaisille asioille, joka korostaa romantiikkaa ja rakkautta, ja etenkin korostaa rakkaudesta hypettämistä ja siitä kaikkien kanssa juoruamista. Korostuva seksuaalisuus ja siitä haastaminen on kuvottava piirre nykyaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä molemmat osapuolet mutta etenkin naiset ovat rakentaneet itselleen valtavat standardien pilvilinnat, jotka tulevat hyvin esiin myös ulkomailla, esim. Sinkkuillallinen nimisessä ohjelmassa, jossa osapuolet sanovat toisensa nähtyään ja ensimmäisen kerran kameralle puhuessaan, että ”ei ole minun tyyppiäni”.

Maailma tarvitsee lisää introvertteja

Eräässä äskettäin julkaistussa höpötutkimuslausunnossa pyrittiin osoittamaan, että ekstroversio on introversiota parempaa, ja sen takia kaikkien introverttien tulisi oman hyvänsä takia oppia matkimaan ekstroverttejä. Ekstraversio tarkoittaa sen kaltaista ihmisen luonnetta ja sen toimintatapaa, jossa ihminen suuntautuu ulospäin enemmän kuin sisään päin. Tällaisista ihmisistä tulee todennäköisimmin koulukiusaajia ja urheilijoita, jotka kiinnittävät huomionsa enemmän ulkoiseen ja muihin ihmisiin kuin omaan minäänsä ja oman sielunsa toimintaan. Eli voidaan sanoa, että ekstrovertit puuhaavat suunnattomasti ja monesta heistä tuleekin insinöörejä tai ekonomeja. Kiusaamiseen ekstraversio liittyy sen kautta, että koska nämä ihmiset eivät havainnoi omaa minäänsä, niin he voivat etsiä virheitä ja huomion aiheita toisista ihmisistä. Ekstrovertit ovat siis ihmisiä, jotka kamppailevat ja urheilevat toistensa kanssa, ja monesti verenmaku suussa. Ekstrovertit katsovat, että heidän on jatkuvasti vastattava toiminnallaan toisten toimintaan, ja sen takia tällaiset ihmiset ovatkin monesti hyvin kilpailuhenkisiä ja monesti myös vastapuolta kunnioittamattomia. Gandhi tunnetusti kehitteli antropologista teoriaa, jonka mukaan ihmisten ei tulisi demonisoida vastapuolta millään tavalla, ja tuollaisten kilpailutilanteiden avauduttua ihmisten pitäisikin suhtautua vastapuoleen sovinnollisesti siten, että tällaiset ihmiset ja tahot voisivat löytää toiminnastaan ja ajattelustaan jotain yhtäläistä, johon tulevan yhteistoiminnan voisi myöhemmin perustaa.

                          Introvertit ovat ihmisten ryhmä, jonka määräävimpiä periaatteita on sisäänpäin suuntautuneisuus, introversio ja oman minän tarkkailu erilaisissa tilanteissa. Koska etenkin urheilijat edustavat varsin rahvaanomaista kilpailuasennetta jokaisessa tilanteessa, eli ovat siis ekstroverttejä, voidaan introverteista sanoa, että he ovat useimmin paljon älyllisempiä ja henkisiä arvoja korostavia, verrattuna ekstrovertteihin. Ekstroverteistä ei tule ajattelijoita tai taiteilijoita millään, korkeintaan kun vain erään tanskalaisen kuvataiteilijan periaatteilla: ”Maalaan saadakseni ”sitä”. Ihmisten minän tarkkaileminen on ehdottomasti kaikenlaisen taiteen ja kirjallisuuden luomisen kulmakivi. Ekstroverteistä ei ole kuin matkijoiksi, jotka jäljittelevät syvemmän sisäisen elämän omaavien ihmisten töitä. Mutta nykyaikainen Wirtschaft korostaakin ekstroverteille kuuluvia arvoja ja tämä kehityskulku on ehdottomasti tullut Suomeen Yhdysvalloista, jossa ihmiset ovat pintapuolisia pepsodenttihymyjä, joilla ei oman kulttuurinsa nuoruuden takia ole varaakaan hienovaraiseen introversioon, jota itse pääpomo Forrest Trump, ei nähtävästi hyväksy. Ekstrovertit ovat monesti pelkästään riidanhaastajia, ja sen takia on surullista, että jotkut tämän alan auktoriteetteina näyttäytyvät ihmiset ovat kieltämässä herkkyyden ja minän tutkiskelun. Maailma tarvitsee lisää introvertteja, jotka säilyttävät yhteiskunnassamme ja maailmassa syvällisen ajattelun perinteen turhan polpatuksen ja toisten ihmisten jatkuvan arvostelun sijasta.

Olli von Becker

YTM

Äidille, syntymäpäivänä

Kunnioitamme sinua, äitini, taas tänään
Annamme sinulle arvosi merkin, perään
olet jo iässä edennyt varsin pitkään
vaikka eivät vieläkään haittaa vaivat mitkään
kun syntymäsi päivä nyt taas on
syttyvät kukkaset kukkaan kauniiseen läpi talon
annamme sinulle armastaen arvosi rakkaan
heitämme kokemukset ehkä myös kipeät takkaan
vaikka olisit ja olet vielä kuinka kauan
kiertäisit matkan sadan ennen kuin on aika haudan
Nosta siis ylös ylpeytesi loistava, mahtava
on vielä päivä elokuun paahtava
on sinussa arvomme meidän
ota vastaan arvosi, aidosti kuuluva Teidän!

Truman Show

Poistuako, niin kuin Truman Showssa

pidän jalkani oven välissä

ja kampitan samalla sisään pyrkivän Lacanin

ohi menivät kaikki viskaalit ja pontsopoliitikot

otan oven paikoiltaan

ja estän takaisin pyrkimisen vastaantulevilta

Pieraisen molempaan suuntaan

kuin tervehdykseksi

toisella puolella lukee

ettei siellä ole vessapaperia

ehkä on sittenkin parempaa olla täällä

kuin tuolla minne Lacankin oli päässyt

metafyysikot kauhistuvat

kun saavat kuulla

että hekin jonain päivänä kuolevat

muuttuvat tuhkaksi tai mullaksi

jonka päälle kissat ja koirat kusevat

muumimaassa muumeilla ei ole persereikää

kuin naisilla, ainakin kauneimmilla

sieltä tulee vain sontaa, liejuvaa

en laittaisi munaani kenenkään paskaan

Koirat

Aamulla tuuli kovasti

Tuulen ääni ärsytti koirat

koirat lähtivät juoksemaan

koirat menivät jäälle

jää ei kestänyt

koirat upposivat jäihin

koirien päät saattoi havaita

avannoissa rannalta

jäälaatat lähtivät pyörimään virrassa
koirat mukanaan

lapset tulivat rannalle

lapset lauloivat pienen laulun karusellista

On taisteltava epäoikeudenmukaisuutta vastaan!

Monesti epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelevat leimataan lapsellisiksi tai kehittymättömiksi. Kuitenkin on tarpeen hieman miettiä, mitä epäoikeudenmukaisuus voi tarkoittaa. Se tarkoittaa oikeudenmukaisuuden puuttumista tai sen haavoittumista useimmiten sen kaltaisissa tilanteissa, joka koskettaa usein monia ihmisiä mutta myös yksilöitä erikseen. Epäoikeudenmukaisuutta on se, kun jonkun tai joidenkin ihmisten ääni jää kuulumatta, ja jotkut ihmiset jyrätään esimerkiksi päätöksenteossa heidän ääntään vastaan. On esimerkiksi epäoikeudenmukaista, jos jossain yhteisössä jokin yksittäinen taho saa päättää kaikista asioista huomioimatta toisten ihmisten mielipiteitä ja arvoja. On esimerkiksi epäoikeudenmukaista, miten nykyinen Antti Rinteen muodostama hallitus muodostettiin. Vasemmistolaiset ovat oikeutetusti vähemmistössä eduskunnassa, mutta siitäkin huolimatta he ovat hallituksessa enemmistönä. En muista milloin niin suuren rökäletappion vaaleissa saanut entinen suuri puolue olisi otettu hallitukseen Kepun tavalla tänä vuonna. Kuitenkin samalla kun eduskunnassa on porvarienemmistö, on heidän äänensä vaiennettu puoluepelin ja likaisten temppujen myötä. Kansan ääni ei ole toteutunut tämän nykyisen pseudohallituksen kokoonpanossa ja sen johdossa. On nähty muistakin maista esimerkkejä, ettei niukka ykköspaikka parlamentin vaaleissa tarkoita suorassa suhteessa pääministeriyttä tuon puolueen puheenjohtajalle. Kepu petti oman porvarispuolueensa imagon heittäytymällä mukaan vähemmistöasemaan vasemmistolaishallituksen sisällä. Eli vasemmistohallitus on epäoikeudenmukaisuutta ja kansalaisten sumuttamista ja heidän äänensä huomioimatta jättämistä.

                          On huomioitava demokratian periaatteet muuallakin kuin vain eduskuntavaaleissa. Rinne ei edusta enemmistön johtajaa tämän nykyisen hallituksen päämiehenä. Kuitenkin on myös epäoikeudenmukaista, etteivät tietyt liberaaliin poliittiseen ajatteluun ja suurimpien kulttuurimaiden perusperiaatteet toteudu Suomessa. Pekka Haavisto muotoili tämän ajatuksen hyvin, sanomalla, että Suomi on kiusaajien yhteiskunta, jossa arvollinen itsenäisyys ja itsemääräytyneisyys ei saa osakseen huomioonottavuutta ja vakavaa pohdintaa, vaan täällä sille irvaillaan ja nauretaan. Yksityisyydensuoja ei toteudu Suomessa, koska täällä on niin paljon uteliasta rahvasta, joilla ei ole parempaakaan aihetta käyttää ihmiselämän lyhyttä aikaa muuhun kuin juoruamiseen ja epäaitojen auktoriteettien palvontaan.  

                          Kaikilla ihmisillä on yksityiselämä, jota tulisi kunnioittaa, eikä uteliaasti kiinnittää huomionsa seikkoihin, jotka kuuluvat yksityiselämään, eivätkä toisten kanssa jaettuun sosiaaliseen elämään. On yrittäjyyden ja yksityisen uutteruuden vastaista, että yhteiskunnassa nostetaan jatkuvasti suuri, usein aiheeton, mekkala tuloeroista, jotka voidaan laskea samoin kuin telaketjufeministien tasa-arvouutteruudessa, aivan omalla laskuopilla, joka voi näyttää asian aivan mullin mallin. Kovasta työstä on annettava palkkio, ja sen takia olisi ihmisten kannalta oikeudenmukaista, jos epäoikeudenmukaiset ”hyvinvointiyhteiskunnan” periaatteet jatkuvat huomioonottamatta markkinatalouden roolia siinä, miten yhteiskunta ei valahda suuren pseudoideologian, sosialismin, epäoikeudenmukaisiin ”periaatteisiin”.

Olli von Becker

YTM

Arvollisista ristiriidoista

Onko tullut joskus mieleen, että voisitkin olla väärässä? Joskus impulsiivinen tapa tehdä havaintoja ja päätelmiä voi johtaa varsinaiseen subjektiiviseen mielivaltaan, jossa ihminen ei ota huomioon sitä, että toinen ihminen voikin olla varsin erilaisella tasolla ajattelunsa ja päätelmiensä suhteen. Monesti on tapana niin, että ihmiset eivät erota itsellään olevia mielipiteitä ja arvoja toisistaan. Eli voidaan sanoa, että jotkut ihmiset tulkitsevat toisiaan omien subjektiivisten mielipiteidensä kautta, joissa kepin päähän nostetaan alimmat ennakkoluulot ja ajatelmat. Esimerkkinä tällaisesta mainosajattelusta on esimerkiksi sunnuntaina alkaneen Selviytyjät-ohjelman mainostaminen, jossa ”julkkikset” kilpailevat ”tuntemattomia” vastaan, ja tuollainen ajattelutapa yleistetään tuossa ohjelmassa koskemaan kaikkea ja kaikkia. Minä en ainakaan tunnistanut yhtään noista tod. näk. viihdetaiteilijoista, joten olen poikkeava ja minut voidaan siksi leimata populaarikulttuuria tuntemattomaksi, vaikkei ole missään kuulutettu, että kaikkien tulisi voida tunnistaa nämä ”julkkikset” ”tuntemattomista”.

                          Tyypillistä ihmisille on siis se, että he monesti eivät erota yleispäteviä arvoja ja mielipiteitä toisistaan, vaan tekevät havaintoja oman kehittymättömän arvotustoimintansa perusteella, joka ei ota huomioon ihmisten eroavaisuutta arvoista pääteltäessä. Monesti jumittuneet tapanormit ja kunniallisuuden ajatukset aiheuttavat sen, että ihminen tulkitsee kaikkia ihmisiä samalla tavalla, vaikka monet yksilöt voisivat poiketa toisistaan merkittävälläkin tavalla. Juuri tämä yksilöitä kohtaan suunnattu ajattelemattomuus aiheuttaa monesti sen, että jotkut yksilöt tulevat jäämään huomiotta oman ajattelunsa kautta. Voidaan esimerkiksi joidenkin sosiaalitanttojen puheista kuvitella, että kaikki kannattavat jatkuvaa tuloerojen tarkkailua tai ajatusta siitä, että skandinaavinen ”hyvinvointiyhteiskunta” on parempi järjestelmä kuin markkinatalous, vaikka ihmiset ovat tulleet entistä enemmän liberaaleiksi taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Olli von Becker

YTM

Filosofian ja henkisen maskuliinisuuden välisestä yhteydestä

Henkinen tarkoittaa etenkin ajattelua ja tietoisuutta, joka on ominaista etenkin ihmisten parissa. Maskuliinisuus tarkoittaa etenkin tyypillisintä miesten aivoille sopivaa ajattelua, mutta kun se lisättiin henkisyyteen, tuli siitä androgyyninen ja aseksuaalinen yksilöpiirre. Filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista. Se ei kuitenkaan aina ole ollut kovin kummoinen viisauden lisääjä, kun huomioidaan, miten lukeneita viime vuosisadan tyrannit ja diktaattorit ovat olleet filosofian alalla. Nykyaikana se tarkoittaa etenkin käsitteiden avaamista ja uusien tarpeellisten ja ajattelua tukevien käsitteiden muodostamista ja formulointia. Filosofiassa on pyrkimys päästä syvälle todellisuuteen ja sen käsitteisiin, eli voidaan sanoa, että filosofia ainakin vaikuttaa syvälliseltä ja on sitä mahdollisesti todellisuudessakin. Hempelin peittävän lain mallia voidaan käyttää hyvin kuvatessa lakien alaisia ilmiöitä ja kun etsitään jakamattomaan perimmäistä lakia, jolla todellisuutta voitaisiin syvällisesti kuvata. Henkinen maskuliinisuus tarkoittaa maskuliinisuutta henkisen elämän alalla. Henkisesti maskuliiniset miehet ovat etenkin voimakastahtoisia, rohkeita, nöyriä, aikaansaavia, syvällisiä ajattelijoita ja kirjailijoita, ja mielestäni henkinen maskuliinisuus tulee esiin etenkin tieteiden taiteiden ja kirjallisuuden alalla, sillä käytännön töitä ja ruumiillisia töitä suosivien ihmisten keskuudessa käsitykset maskuliinisuudesta eivät ole aivan henkiseen maskuliinisuuteen yltävien ihmisten ajattelun tasolla. Henkisesti maskuliiniset miehet ovat samanaikaisesti introvertteja ja ekstroverttejä ja senkin takia kaksisuuntainen mielialahäiriö on todella yleinen näiden voimakastahtoisten ja luovien ihmisten parissa. Henkinen maskuliinisuus eroaa karkeasta maskuliinisuudesta etenkin sen kautta, että nämä ihmiset ovat monesti kielellisesti lahjakkaita, ja heillä on pyrkimys jatkuvaan keskusteluun ja kommunikointiin tärkeistä asioista, koska henkinen maskuliinisuus liitetään yleisesti Aspergerin syndroomaan, josta nauttivat ihmiset ovat tavallisesti todella lahjakkaita ja monissa tapauksissa kielellisesti lahjakkaita. Henkisesti maskuliiniset miehet ovat myös usein herkempiä toisten ihmisten suhteen, ja hei eivät lietso ennakkoluuloja eivätkä kilpaile toisten ihmisten kanssa jatkuvasti karkean maskuliinisuuden näyttämällä tavalla. Henkiseen maskuliinisuuteen kuuluu aitous ja syvällisyys ja sen takia tutkimustyöskentely on hyvin luonteenomaista henkisesti maskuliinisille miehille. Kun mietitään millaisia piirteitä miehissä tavallisessa tapauksessa on, niin voidaan sanoa, että luovat ihmiset, joiden luovuus syntyy ei-seksiriippuvaisesta maskuliinisuudesta. On selvää, että historian suurimmat nerot ovat olleet henkistä maskuliinisuutta edustavia ja monesti myös aspergoideja. Tämä sen takia, koska nämä ihmiset ovat aina olleet keskittymiskykyisiä, kovasti työskenteleviä, kärsimättömiä ja karismaattisia piirteitä omaavia tyyppejä. Keskittymiskyky tarkoittaa pitkäjännitteistä tapaa keskittyä opiskeluun tai työhön, lukemiseen, kirjoittamiseen, soittamiseen tai maalaamiseen. Kova työskentely tarkoittaa sellaista työskentelyä, jossa työskentelyn tehokkuus lisääntyy puolalla pisteellä joka mittauksella. Kärsimättömyys tai kulmikkuus on ominaisuus, joka liittyy etenkin korkeaan älykkyyteen ja etenkin siinä, jos tällainen älykäs ihminen joutuu olemaan tekemisissä itseään tyhmempien kanssa. Karismaattisuus tarkoittaa piirrettä tai piirteiden kokoelmaa, jotka tekevät vaikutuksen tällaisen ihmisen ympäristöllä oleviin ihmisiin. Henkinen feminiinisyys on ominaisuus, jossa tällaiset ihmiset ovat enemmän ihmis- kuin asiakeskeisiä ja sen takia he ovat äärettömän puheliaita, ja juorut vaan raikuvat ja kaikuvat, kun tällaiset ihmiset kokoontuvat yhteen, minkä he toki tekevät monta kertaa, koska tällainen ihminen ei voi elää erossa kavereistaan. Henkisellä maskuliinisuudella ei ole mitään tekemistä nussimisen kanssa. Olen huomannut, että minusta kiinnostuneet naiset ovat aina tulkinneet henkisen aggressiivisuuteni liitteeseen seksuaalisesta aggressiivisuudesta. Seksi on niin sotkuista toimintaa, ettei minulla ole enää pitkään aikaan ollut tavoitetta harrastaa tuota aikuisten ihmisten seurustelutapaa. En ole tavannut yhden yhtä karismaattista henkilöä tähänastisen elämäni aikana.  Se on varmaan tässä naisten säätelemässä maassa vain tyypillistä – karismaattisia ihmisiä ei arvosteta, koska voimakasta itsetuntoa ja itseluottamusta ei hyväksytä kaikissa ihmisissä. Tämä liittyy naisten tapaan arvottaa heistä käsin sen, kenellä on oikeutta hyvään itsetuntoon ja terävää kritiikkiin. Eli naiset kiinnittävät huomiota ihmiseen, eikä asiaan jota tällainen ihminen esittää. Miehet taas ovat loogillisempia ja anteeksi antavampia, mikä johtuu siitä, että miehet joutuvat elämässään kohtaamaan paljon vaikeampia asioita kuten sosiaalisesti loukatuksi tulon kuin naiset koskaan, joiden täytyy vain levittää haaransa oikealla hetkellä.

Yhteisö, oikeudet, oikeudenmukaisuus ja moraalinen tuomitseminen

Käytän mieluummin yhteisön käsitettä korvaamaan huonommin sopivan yhteiskunnan käsitteen. Yhteisö tarkoittaa ihmisten muodostamaa joukkoa, joka on paralleelisessa ja vertikaalisessa kommunikaatiossa keskenään. Yhteiskunnan käsite ei sovi sen takia, koska siinä ei juuri ollut riittävän vedenpitävää konsistenssia, jonka perusteella sitä voitaisiin nimittää erilaisten ihmisyhteisöjen korkeampana metafyysisenä tasona. On siis myös varmaan niin, että kommentaariaatti pyrkii manipuloimaan ihmisiä yhteiskunnallisten instituutioiden kautta. Mielestäni yhteisön käsitteen päälle ei tulisi rakentaa ylimääräisiä tasoja, koska kommentaariaatin puuttuminen aiheuttaa sen, että manipulatiivisen kompetenssin taso nousee ja pian kansalaiset syövät yhteiskunnan ja sen instituutioiden kädestä. Yhteiskunnan käsite lisäksi viittaa liian paljon skandinaavistyyliseen hyvinvointiyhteiskuntaan, minkä takia oikeistolaisten vapaaseen markkinatalouteen luottavien ihmisten ei tulisi käsitettä käyttää. Vapaa markkinatalous on ristiriidassa yhteiskunnan käsitteen kanssa, ja ihmisten tulisi tehdä valinta siitä suunnataanko vapaaseen, yksilöyden hyväksyvään, ei-pakottavaan, sosiaalisesti liberaaliin ja kulttuurisesti konservatiiviseen oikeistolaiseen yhteiskuntaan sen sijasta, että pysyttäisiin tämän hyvinvointi- jne. käsitteen parissa yhteiskunnassa, jossa sosialistit hallitsevat, sillä tämä tietäisi pakottamista, sääntelyä, samaistamista, lahjakkuudesta rankaisua, sidottua, säädeltyä epävapaata kontrolliyhteiskuntaa. Oikeus tarkoittaa jotain sellaista lakia tai säännöstä, joka annetaan kaikkien käyttöön positiivisen vapauden osoittamalla tavalla, eli siis näiden lakien ja säännösten kautta ihmisillä on vapaus tehdä jotain. Lain ja säännösten rikkomisesta rangaistaan. Kuitenkin oikeuksia voidaan lähestyä myös negatiivisen vapauden, eli vapauden jostain, kautta. Oikeus on samalla aikaa vapautta johonkin ja vapautta jostain. Lainsäätäjät vastaavat lakien säätämisesti, eli he antavat ihmisille mahdollisuuksia käyttää vapautta Ja samalla toisaalta heidän on vähentää puuttumista ihmisten elämään. Eli keskitettyä vallankäyttöä ei tulisi hyväksyä, koska tällaiset instituutiot ovat liian suuria, eduskunnassakin voisi mielestäni olla maan koon huomioiden esimerkiksi sata kansanedustajaa, ja mielestäni osallistumisen kautta voitaisiin lainsäädäntötyötä siirtää pienempiin yksikköihin, ja eduskunnan tulisi toimia pelkästään lain leimaamisen kautta. Kansanedustajien tulisi mielestäni puhua useammin äänestäjiensä kanssa, koska lainsäädännön tulisi alkaa kansalaisten kuuntelemisesta, vaikka jotain karkeuksia voitaisiinkin korkeammalla taholla muuttaa suorempaan muotoon. Oikeuksista tärkeimmät ovat oikeus yksityisyydensuojaan, oikeus olla kokematta kaltoin kohtelua, oikeus vapaan talouden harrastamiseen ja yrittäjyyteen, oikeus olla tulematta kohtaamaan minkäänlaista väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkään, oikeus osallistua päätöksentekoon ja oikeus pienyhteisöjen perustamiseen. joka tarkoittaa etenkin sellaisia yhteisöjä, joissa voitaisiin ylläpitää markkinataloutta ja vapautta, joka voi olla esimerkiksi henkistä vapautta, fyysistä vapautta, olemisen vapautta ja seksuaalista vapautta. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sellaista toiminnan muotoa, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten oikeudet. Oikeudenmukaisuus on siis eettisyyttä ja kuuluu sen takia moraalifilosofian alaan. Oikeudenmukaisuuden tutkimuksessa tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi se, että saadaanko oikeudenmukaisuus esimerkiksi kasvatuksen ja kouluasteiden myötä, vai onko se sisäsyntyisenä ihmisessä. Missä olosuhteissa oikeudenmukaisuus voi kärsiä tai tulla kokonaan tuhotuksi, ja tämän takia YK:n kriisihallinnalla on tärkeä osuutensa rauhan pidosta maailmalla.  Toisaalta myös Nato on sellainen instituutio, jonka avulla maailmanrauha voitaisiin perustavalla tavalla taata. Toisaalta on kyseenalaista, voidaanko maailmanrauha ja oikeudenmukaisuus säilyttää aseiden avulla, koska on selvää, että jotkut primitiiviset kansat eivät ymmärrä muuta kuin aseen piippua. Oikeudenmukaisuuden säilyttämisessä tulisi esimerkiksi kouluissamme opettaa enemmän etiikkaa ja miettiä ja leikkiä eettisyyteen pohjautuvaa peliä, jossa lapset vaihtaisivat roolia toistensa kanssa, jonka kautta se oikeudenmukaisuus ja kaikille hyvänä näyttäytyminen ja oleminen voisivat tulla esiin ja alkaa kehittyä nopeasti jo lapsen nuoremmalla iällä. Moraalinen tuomitseminen on yleistä yhteisöissä, jotka ovat sulkeutuneita, epävapaita, vanhanaikaisia ja menneeseen jumittuneita. Tuomitseminen tarkoittaa ylemmältä hierarkiatasolta annettua määräystä siitä, että joku toinen on tehnyt väärin. Samalla voidaan antaa jonkinlainen rankaisu tapahtumasta. Moraalinen tuomitseminen siis liittyy sellaiseen tuomitsemiseen, jossa annetaan olettaa, että joku ihminen on tehnyt väärin ja siinä tapauksessa häntä täytyy uudelleen kouluttaa ja tuomita. Tällainen tuomitsemisen aihe on ollut kautta vuosituhansien liiallinen alkoholinkäyttö, mutta etenkin silloin, jos alkoholi on alkanut vaikuttamaan nähdyn kielteisellä tavalla tällaiseen ihmiseen ja tehnyt hänestä moraalittoman. Toinen asia etenkin raamattuvyöhykkeellä on ennen avioliittoa harrastettu seksi, jota ei vieläkään kaikkialla hyväksytä. Moraalisen tuomitsemisen perusperiaatteet liittyvät vanhanaikaiseen uskonnolliseen instituutioon, jossa kaikkien kirkkojen tavalla katsotaan mustavalkoisesti, että jokin on hyvää ja joku jopa ehdottoman pahaa.

Androgyynisyydestä, aseksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Androgyynisyys tarkoittaa sellaista piirteiden kokoelmaa, johon sisältyy ominaisuuksia molemmista sukupuolista. Voi siis sanoa, että usein androgyynit miehet eivät ole varsinaisesti homoja, he eivät vain ota huomioon sukupuolisuutta ja siihen liittyviä tabuja, joita banaalin pahan edistäjät kaikenlaiset pikkuporvarit yrittävät korostaa yhteiskunnassa, vain oman vallanhalunsa takia. Tällaiset ihmiset pyrkivät siihen, että kaikki muut ihmiset pysyisivät ruodussa, josta he saavat perinteisen arvototeutumisen kautta mielihyvää, ja etenkin se on suurta silloin, jos toista ihmistä voidaan uhata jonkinlaisella aseella sen takia, että hän tulisi takaisin ruotuun. Homous on miesten hommaa, jossa palvotaan täydellistä miehen vartaloa, ja kaikki keskittyy siinä falloksen ympärille, vaikka onkin sanottava, että jotkut voivat olla sosiaalisesti homoja, jolloin kaikki ei keskity miesten välisen seksin ympärille, vaan monesti sosiaalisiksi homoiksi lasketaan sellaiset ihmiset, jotka jonkun tietyn seikan tai piirteen takia ei ole valmis mukautumaan sosiaalisten psykopaattien ylläpitämään ruotuun. Sukupuolisuus korostuu nykyaikaisessa yhteiskunnassamme liian paljon, ja kaikista sellaisista jotka eivät halua harrastaa tätä aikuisten ihmisten harrastemuotoa tulee näiden ihmisen leimaamisen perusteella homoja, lesboja tai kehitysvammaisia. Minä olen aina jo lapsuudesta asti ollut tyytyväinen siihen, jos olen voinut olla jossain, missä minua ei koko ajan tarkkailla – haluan siis, että minut jätettäisiin rauhaan, sillä en ole koskaan halunnut aiheuttaa teoillani tai tekemättä jättämisilläni kenellekään niin fyysistä kuin henkistäkään pahoinvointia ja loukkaantumista. Aseksuaalisuus on läheinen käsite androgyynisyyden kanssa. Se tarkoittaa sellaista ihmistä, jolla ei ole luontaisia seksuaalisia haluja, vaan kohtaamiset tässä mielessä eivät tuo tällaisille ihmisille minkäänlaista mielihyvän tunnetta, pikemminkin ne enemmänkin aiheuttavat kuvotuksen ja katumuksen tunteita. Etenkin aseksuaalisuus on biologisperäinen ihmisen pysyvä olotila, eivätkä tällaiset ihmiset muutu vaikka heitä/heille kuinka naurettaisiin ja uhkailtaisiin. On hämmästyttävää miten monet, mutta etenkin nuoret naiset, ajattelevat kaksijakoisesti kaikkea sukupuolen kautta, he eivät voi ymmärtää, että joku voi olla täysin vailla kiinnostusta seksiin ja sukupuolten väliseen vuorovaikutukseen. Se miten korkea tällaisen naikkosen markkina-arvo on sellainen merkki, jonka perusteella mies voidaan leimata homoksi sen takia, koska miestä ei ole vaan sattunut kiinnostamaan. Seksi ei ole tärkein asia maailmasta, ja siitä tulisi – herra paratkoon – pidättyä kokonaan. Seksi voi tuottaa aseksuaaliselle ihmisille pikemminkin ahdistusta, masennusta ja muita mielisairauden oireita. Mielestäni kaikenlaiset pridekulkueet vain korostavat yhteiskunnassamme turhalla tavalla sitä, että jotkut haluavat kakkosta, jotkut ykköstä ja jotkut pippeliä. Mielestäni sukupuolinen suuntautuminen on yksityisyydensuojan sisäinen asia, eikä sitä tarvitse eikä saa mennä korostamaan toisille pahanilkisessä mielessä. Myöskin jotkut miehet nauttivat enemmän keskustelusta, kirjallisuudesta ja taiteista, kuin jääkääkästä ja kovaäänisestä yhdessä höröttämisestä ja naisille ja homoille vittuilusta. Minulla on paljon läheisiä ystäviä, joissa olen havainnut samankaltaista tapaa seksuaalisuuteen suuntautumisessa. Heistäkään moni ei katso kanssakäymistä tabujen kautta, samalla kun tyhmät ja rajoittuneet miehet pyrkivät korostamaan ja huomaamaan kaikki sellaiset asiat, jotka eivät näytä miehille kuuluvalta. Tällainen sisäinen painostus on syynä mm. siihen, että yliopistoissamme on tänä päivänä alle kolmekymmentä prosenttia miehiä. Lisääntymisestä on sanottava, että se on erittäin typerää, vaarallista ja ei hyväksi maailman tulevaisuudelle. Etenkin koska sellaiset ihmiset lisääntyvät eniten, joilla ei ole minkäänlaista henkistä annettavaa tälle maailmalle – näille ihmisille tärkeintä on vain se, että vako jyvitetään. Nussiminen ei ole tärkein asia maailmassa, ja on vaarallista, että vakoa haluavat ihmiset lisääntyvät kuin kanit, joista jälkeläisistä ei ole lopulta mihinkään tärkeään asiaan. Loppujen lopuksi kaikkeen tulisi suhtautua siten, ettei se oletetusti edusta jommankumman sukupuolen piirretyyppejä, eikä ihmisiä tulisi haukkua ja pilkata sen perusteella, miten he suhtautuvat seksiin ja sukupuolten väliseen vuorovaikutukseen. Seksuaalisuuden ja henkisen sukupuolen korostaminen on yksityisasia, ja homoksi haukkumisen tulisi olla lainvastaista, jopa silloin vaikka ihminen olisi homo, koska sukupuolinen suuntautuminen on yksi tärkeimmistä yksilönvapauksista, eikä leimaamista tulisi jättää huomioimatta, koska se todellisuudessa aiheuttaa ihmiselle ahdistusta ja over agitationia. Mielestäni myöskään ihmisiä ei tulisi kategorisoida sukupuolisen suuntautumisen kautta, koska tuollaiset kategoriat ovat nykyisessä eksistentialistisessa yhteiskunnasssa tarpeettomia ja ne pikemminkin johtavat asioiden vääristelyyn ja liian  väljiin arvollisiin rajauksiin yhteiskunnan sisällä. Koska yksilönvapaudet ja yksityinen arvostaminen ja arvojen löytyminen on tärkein asia tässä maailmassa, yhteiselossamme toisten ihmisten kanssa. Kaikki ei kuulu kaikille, ja jonkinlainen näkyvyys jossain ei tee ihmisestä koko maailman heittopussia ja pilkan kohdetta. Naurajat vain osoittavat oman matalan henkisen tasonsa, ja itse asiassa he nauravat omille ennakkoluuloilleen ja sille miten he tulkitsevat oman ruodussa pysymisensä roolit, eli monesti pilkaksi tarkoitettu nauru saa alkunsa naurajasta itsestään eikä siitä, että naurulla voitaisiin leimata joku yksilö absoluuttiseksi naurun ja pilkan kohteeksi, ihmiseksi, jonka tunteista ei tarvitsisi välittää. Korkeinta sukupuolisuutta on miehen ja etenkin henkisesti maskuliinisen miehen sukupuolisuus, sillä tällaiset ihmiset, jotka ovat vähemmistön asemassa suhteessa tavalliseen rahvaaseen, ovat ylittäneet oman sukupuolensa, transsendentoituneet ylemmälle tasolle, nousseet kuin Feeniksi tuhkasta, sillä mukautuminen sukupuolirooleihin ja sukupuolikäyttäytymiseen polttaa aina ihmisen, koska seksuaalinen halu toistuu ja siihen tarvitaan toinen osapuoli. Nainen haluaa aina lapsen, ja hän tarvitsee siihen miehen, kun taas mies, joka on ylittänyt sukupuolisuutensa, haluaa olla aina yhdestä koostuva yksikkö, koska tällainen mies pystyy saavuttamaan jotain suurta henkisen kulttuurin alalla.

Minä, olen

Muistan vain ne niljakkaat suolakurkut
ja niljakkaita olitte tekin
Muistan vain ne lannistamisen, kumoamisen ja mitätöimisen tapahtumat
jota parempaan te ette kyenneet
Muistan vain ne serkkujen kanssa kilpailemisen oppimiseen tarkoitetut hiihtokilpailut,
jotka hävisin aina
paitsi kerran
Muistan vain vihaiset ja tunteettomat ilmeet
ihmiset jotka eivät halunneet koskettaa toistaan
fyysisesti tai henkisesti
eikä nämä kaksi eroa tässä kylmiössä mitenkään

Vanha ja uusi Bohemia

Aina pitkään Boul Michiä pitkin flaneerasin

Rahan vallassa Keanen kanssa backstagella kaveerasin

Nousin ylös Tour de Eiffeliä hurmassa

liotin itseäni jatkuvasti kurtisaanien turmassa

Juoksin pitkin kaupunkia innoissani kuin nuori kauris

aina minua houkutti kaukana Suomessa odottanut, kaunis

Nousin ylös Montmartren, vanhan Bohemian kukkuloita kaarevia

Jututin uuden Bohemian, Montparnassen, mestareita juurevia

Olin taiteilija potenssiin kaksi tai kolme

houkutti minua aina vapaiden naisten puistojen holme

Nyt muistelen aikaa innolla, haikeana

siitä huolimatta en kuitenkaan pidä tilaani liian vaikeana