John
McDowellin käsitys arvojen luonteesta perustuu jo valistusfilosofi
John Lockella ilmenevään erotteluun primaaristen ja sekundaaristen
ominaisuuksien tai kvaliteettien välille. Primaariset ominaisuudet
tai kvaliteetit ovat jotain mikä on riippumatta havainnosta ja on
siten niin sanottua objektiivista todellisuutta. Sellaisen havainnon
luonteen, joka kohdistuu primaarisiin ominaisuuksiin määrittää
objektiivinen todellisuus, primaarisessa havainnossa siis todellisuus
kuvantuu havainnossa. Sekundaarisia kvaliteetteja ovat subjektiiviset
havainnot esimerkiksi väristä tai kylmyydestä tai kuumuudesta.
Sekundaarisessa kokemuksessa määräävä osoittaja havainnossa on
havaitsija eikä todellisuus, jonka tulisi kokemuksessa kuvaantua.
McDowellin mukaan sisäiset arvot ovat todellisia arvoja. Hänen
mukaansa arvot voivat olla subjektiivisia, ja subjektiiviset tilat
voivat olla todellisia tiloja. McDowellin mukaan sekundaariset,
subjektiiviset ominaisuudet eivät ole perustavalla tavalla
illusorisia, ne eivät ole pettäviä tai millään tavalla
harhaanjohtavia. Arvoilla ei kuitenkaan voi selittää objektiivista
todellisuutta. Arvoarvostelmien hyvyyttä päätellään
havaitsematta moraalisia faktoja, koska arvojen kokeminen johtuu
subjektiivisesta havainnosta, eikä objektiivisesta arvojen
maailmasta. Arvo ei löydy maailmasta, vaan se heijastetaan sen
päälle, arvo on heijastuma subjektiivisista responsseista,
havainnoista ja vastauksista. Filosofi J. L. Mackie esittää kaksi
perustetta sille, miksi arvo ei ole maailmassa. Hänen perusteensa
ovat relatiivisuuden argumentti ja outouden argumentti. Outouden
argumentin mukaan olisi väärin olettaa, että arvokokemus voisi
säilyttää fenomenaalisen luonteensa tullessaan tulkituksi osana
objektiivista todellisuutta. Esteettisen arvon kohdalla hän pohtii
sitä, miten pelkkä tuntemus voisi muodostaa kokemuksen, jossa
maailma avautuu kokijalle. Sekundaarisen laadun kokemus on
havainnollista tietoisuutta niiden objektien todellisista
ominaisuuksista joita me kohtaamme. Sekundaarisia ominaisuuksia ei
voi todellisesti havaita muutoin kuin tiettyjen subjektiivisten
tilojen avulla. Sekundaaristen ominaisuuksien luonnetta
tarkastelemalla voimme havaita, etteivät arvot ole aitoja
todellisuuden aspekteja. Arvon kokemista voidaan verrata esimerkiksi
punaisuuden, punaisen värin kokemiseen ja havaitsemiseen. Molemmat
ovat vaikuttuneita pelkästään ihmisen havainnointikyvyn sopivasta
modifikaatiosta. Arvot eivät ole ympärillämme. Ne eivät ole
itsenäisiä havainnointikyvystämme yhtään sen enempää kuin
väritkään ovat. Tosin samoin kuten värit, myös arvot ovat
todellisesti omalla tavallaan myöskin olemassa. Tietynlaista vaaran
epistemologiaa voidaan helposti verrata arvon epistemologiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti