Pieni kirjoitus etiikasta

Etiikka tarkoittaa moraalin ja moraalisääntöjen yhteenkokoamaa. Moraalisäännöksi voidaan ymmärtää esimerkiksi Raamatun käskyt kuten ”älä tapa”, ”älä tee huorin” jne. Etiikka yhteenpainottaa siihen kuuluvia moraalisääntöjen osia. Se miten se ottaa erilaiset moraalisäännöt huomioon arvostellessaan toimintaa eettiseksi tai epäeettiseksi kertoo siitä kuinka voimakas toiminnan arvostelemisen pohjalla oleva etiikka on. Etiikka pyrkii ylläpitämään relaatioiden oikeutta ja hyvyyttä kaikessa siinä mitä ihminen tekee toimiessaan. Etiikka on siis huomioivaa ajattelua: se pyrkii muistuttamaan siitä, millainen toiminta voi olla hyväksyttävää eettisesti: so. toisten ihmisten, ja asioiden, eläinten ja luonnon kannalta. Se miten pitkälle ihmisen toiminta ulottuu toisten ihmisten ja luonnon hyvän kannalta, kertoo siitä miten toiminta on arvotettava eettisesti. Tämän yhteydessä ajatellaan etiikan kannalta, ettei kenenkään tulisi joutua altistumaan vääryydelle tai huonolle kohtelulle. Se miten ihmiset huomioivat toisensa tai esimerkiksi eläinten kohtelun liittyy siihen kuinka voimakas eettinen tietoisuus tai kompassi heillä on käytössään. Joskus myös iänikuiset moraalisäädökset voivat yksioikoisuudessaan olla edistämässä pahaa tai väärän kohtelun toteutumista joidenkin ihmisten hyvän kannalta: osuva esimerkki tästä on köyhä äiti jolla ei ole varaa ostaa kuolemaisillaan olevalle pojalleen lääkettä apteekista. Pitäisikö äidin antaa pojan kuolla vai varastaa lääke apteekista? Tämä on varsin osuva esimerkki siitä miten yksioikoiset moraalisäädökset voivat joskus olla edistämässä banaalin eli jokapäiväisen pahan toteutumista yhteiskunnassa. Jokapäiväinen banaali paha onkin yksi asia, joka tulisi ottaa huomioon arvioitaessa eettisen kriteerityksen perusteita. Sidä voidaan tarkastella, kun otetaan kantaa siihen, missä paha tai väärä kohtelu todella sijaitsee ihmisten keskuudessa. Onko pahuus ja vääryys ihmisten välisissä suhteissa vai pelkästään joissain ihmisissä, esimerkiksi sellaisissa jotka joutuvat vankilaan ja tulevat tuomituksi rikoksista. Mielestäni pahuus ja vääryys on aina sen hyväksyvän rakenteen sisäinen asia, eikä siinä usein eettisesti väärän teon tekevä ihminen voi mitään sille, miten hän toimii: häntä ei vain ole ohjattu noudattamaan oikeita periaatteita. Monesti rikollisesta toiminnasta seuraava rankaiseminen ei ota oikealla tavalla huomioon rikollisen toiminnan motiivia ja sitä miksi hän on ajautunut siihen. Yhteiskunta ei ole terve niin kauan kun yhteiskunta joutuu säännöillään aiheuttamaan sen, että jotkut sen jäsenet joutuvat siinä toimiessaan syyllistymään rikolliseen toimintaan. Yhteiskunnan tulisi pyrkiä voimakkaamman kansalaisuskonnon opettelemisella pyrkiä ohjaamaan ihmisiä jo nuorella iällä siten, ettei heille tulisi koskaan mieleen rikoksen tielle astuminen. Rikolliseen toimintaan on suhtauduttava eheyttävämmällä asenteella kuin miten siihen on tähän mennessä Suomessakin asennoiduttu. Yhteiskunnan tulisi näyttää jäsenilleen se, että eettisellä toiminnalla on palkitseva vaikutuksensa sen sisällä. Toisaalta voidaan miettiä sitä, voidaanko rationaalinen hyötypyrkeinen toiminta sovittaa yhteen eettisen toiminnan kanssa. Se riippuu siitä, mikä etiikan sisällä hyväksytään itsenäisen toiminnan päämääräksi. Voidaan ajatella, että juridisesti oikeutettavissa oleva toiminta ja sen mukainen rationaalisuus olisi myös eettisesti oikeutuksellista. Jotkut voivat ajatella, että etiikka ylittäisi myös juridisen lainopillisen perusteellisen tason. Tämän ei kuitenkaan tulisi olla näin, vaikka etiikan tulisikin kuitenkin voida vaikuttaa lakien säätämiseen. Pitäisi voida sanoa, että kaikki lait ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kriteerien mukaista hyvää toimintaa. Ei voida kuitenkaan sanoa, että jonkin lain mukainen toiminta olisi itsessään hyvää, samoin kun ei voida sanoa, että jonkin normatiivisen eettisen koodin noudattaminen olisi aina itsessään hyvää, ellei sitten oteta huomioon perustavimpia esim. ihmisten hengen koskemattomuutta koskevia lain normeja, aivan kuten edellä normejakin tulisi voida soveltaa siten, että ne ottaisivat.huomioon toiminnan tilanteellisen, rakenteissa ja suhteissa elävän luonteen. Tilanteita ei aina voida soveltaa suoranaisesti eettiseen normiin nähden. Eettisiä normatiivisen kriteereitä tulee voida soveltaa eettiseen arvotustilanteeseen. Eettinen arvotustilanne liittyy sen kaltaisiin tilanteisiin, jossa on otettava kantaa elämän periaatteiden nojalta: siinä huomioidaan se, millainen toiminta voidaan katsoa oikeutukselliseksi ja voidaanko osapuolen näkökulma rationaalisen toiminnan oikeuksistaan oikeuttaa etiikan ja nimen omaan soveltavan etiikan kannalta. Soveltava etiikka on normatiivisen etiikan vastakohta. Samalla kun normatiivinen etiikka karsoo kaiken toiminnan tulevan arvotetuksi samojen periaatteiden mukaan, ottaa soveltava etiikka huomioon sen tilanteen jossa moraalinen arvotus tehdään. Soveltava etiikka ei näe ihmisluontoa homogeenisenä kuten normatiivinen etiikka näkee, vaan sen näkemys ihmisyyden periaatteista on heterogeenisempi. Se että ihmisyys nähdään heterogeenisemmin tarkoittaa sitä, että ei voida nähdä joidenkin tiettyjen normatiivisten periaatteiden pätevän suoranaisesti kaikkiin tapauksiin. Se tarkoittaa sitä, että tilanteen etiikka on määriteltävä tilanteen arvioinnin perusteella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi aborttia, eutanasiaa ja elinsiirtoja koskevat tapaukset. Soveltava etiikka vaatii siis ihmisen käsitteen uudelleenmäärittelyä ja mukana pitämistä jokaisessa eettisen harkinnan tilanteessa. Se että ihmisen käsitettä pidetään jatkuvasti mukana olevana uudenlaisen määrittelyn kohteena, tarkoittaa sitä, että ihmisen hyvä huomioidaan valintatilanteissa entistä huomioivammalla tavalla. Ihmisiä ei voida määritellä etukäteen, vaan eettinen ratkaisutilanne ja lakinormien soveltamistilanne on sovellettava suhteessa olevaan tilanteeseen ja kyseessä olevaan ihmisyksilöön. Tämä aiheuttaisi jo itsessään sen, ettei ihmisyksilöä voisi predeterminoida eettisesti vaan ihmisten hyvä määriytyisi sen mukaan miten voitaisiin löytää parhain mahdollinen tilanteeseen soveltuva eettinen teoria sovellettavaksi.