Novelli

Tilanteita osa 1: adoptiolapsi ja vanhempi

Miksi sinä et silloin hyväksynyt minua, mies kysyi vanhemmalta naiselta, joka ei heti saanut avattua suutaan hämmennykseltä ja järkytykseltä. Naisen mieleen nousivat kuvat sairaalan synnytysosastosta, lähialueen kapakasta ja miehestä joka oli tuolloin vienyt hänen huomionsa kokonaan. Mies oli myös mies, josta oli tullut naisen synnyttämän lapsen isä. ”Eihän syy ollut minussa, vaan siinä mitä tämä renttu teki elämällään ja siitä vaikuttuneille toisten elämille.” Jim Morrisonia muistuttanut mies ajoi moottoripyörällä ja joi viskiä raakana lähiöräkälässä. ”Minun tilanteeni oli niin hankala, en minä voinut jättäytyä kesken opintojeni yksinhuoltajaäidiksi. Se olisi tarkoittanut koko senaikaisen elämäni hävittämistä ja menettämistä. -Täytyykö viattoman lapsen kärsiä siitäkään huolimatta vain sen takia ettei aikuisen tarvitse oman mielensä mukaan kantaa vastuutaan aiemmista tekemisistään? Täytyykö minun nyt harkitsevana aikuisena hyväksyä se, ettei vanhempani tahtoneet olla harkitsevia sillon kun päätettiin minun, ainoan lapsen tulevaisuudesta? Missä Ressu muuten nykyään on? Kun viimeksi soitin, oli sen ääni niin rahea, että ajattelin sen jo siirtyneen lasinpesunesteisiin. ”Minä olen niin pahoillani ja olen samalla iloinen, että olet pitänyt yhteyttä isääsi, vaikket ole minuun yhteyttä pitänytkään.” Ja niin kauan kuin se olisi ollut sinusta kiinni, en olisi tavannut sinua vielä nytkään, mies hörppäsi kahviaan ja potkaisi vahingossa äitiään jalkaan pöydän alla. ”Minä en tosiaan tiedä isästäsi sen enempää kuin sinäkään, meidän suhteemme perustui aina tietynlaiseen on-off-periaatteeseen. Ressu ei ole koskaan pystynyt ottamaan elämää niin vakavasti että oltaisiin voitu alkaa edes ajattelemaan avioliittoa. -Olet siis itsemyöntyvästi tuollaisten taivaanrannanmaalarirenttujen makuupatja ja seurausten kärsijä ja maksaja? ”Älä puhu tai usko tuollaista. Nyt kun tämä on tullut esiin, voin myöntää että olin välissä viisitoista vuotta aviossa, mistä liitosta minulla on teini-ikäiset pojat.” -Mitä, minulla on siis kaksi veljeä enkä ole koskaan saanut tietää siitäkään sinulta, mies täräytti ja heilautti vahingossa kahvikuppiaan, josta tippui kahvia pöytäliinalle. ”En ole ollut varma siitä miten olisit suhtautunut siihen että minulla on lapsia, jotka olen itse pitänyt ja kasvattanut avioliitossa.” -Se on toki totta, mutta olisin halunnut tietää enemmän jo pelkästään sen takia millainen elämäntilanne sinulla on ollut tilanteessa, jossa olet päättänyt kasvatusprojektista ja yhteisen arjen jakamisesta yhden miehen kanssa. ”No minä olin jo siinä vaiheessa runsaasti yli kolmekymmentävuotias ja biologinen kello paukutti. Ressun jälkeen pystyin helposti haaveilemaan tasaisesta ja rauhallisesta arjesta jonkun turvallisen ja tasaisen miehen kanssa ja Esko vastasi hyvin noihin tarpeisiin, Toisaalta Eskon virka Maatiaisen hallituksessa esti sen, että olisin voinut ottaa sinuun yhteyttä vielä kun asuit sijoittamisperheessäsi ennen yliopistoon lähtöä.” -Tuo kuulostaa niin tavanomaiselta satuilulta etten tiedä pitäisikö minun edes kommentoida tuohon mitään. Toivon kuitenkin että olet saanut olla onnellinen jossakin vaiheessa kun olet saanut nähdä lapsiesi kasvavan, vaikka en kuitenkaan tiedä miksi et ollut kiinnostunut minusta, vaikka samalla tavalla olin sinusta peräisin. On ehkä parasta ettemme enää koskaan kohtaa. Vanhentunut nainen ja nuori mies kättelivät ja erosivat eri suuntiin kapakan terassilta.