Mitkä ovat Blackburnin seitsemän etiikalle asettuvan uhan ongelmakohdat

Esseekysymyksen antaja ei aina voi kokea saavansa tarkoittamaansa viestiään perille. Blackburnin kirja on ”yksi erittäin pieni johdatus etiikkaan”. Etiikaksi Blackburn määrittelee yhteiset valinnan ja käytöksen säännöt, joita vastaan seitsemän esiteltyä ideaa tullessaan moraaliseen ilmapiiriin, rikkovat.

Uhka etiikalle tarkoittaa Blackburnille jotain tuttuun ympäristöön ilmaantunutta moraalista vierautta. Perusteet jotka hän esittää seitsemälle uhalleen, eivät kerro miksi juuri ne on valittu. Niiden järjestyksestä voidaan päätellä se, mitä hän tarkoittaa etiikalla, vaikka hän ei varsinaisesti esitäkään etiikan konseptiotaan kirjassa.

Blackburn esittelee ensimmäisenä etiikan uhkana Jumalan kuoleman. Jumalan kuolema tarkoittaa korkeamman voiman väistymistä pois etiikan tukijalalta. Kun ei ole enää Jumalaa, ei ole enää meistä korkeampaa voimaa, jonka päätettäväksi itseä korkeammilta näyttävät ongelmat voitaisiin sysätä. Kun Jumala on kuollut, on ihmisen tultava Jumalaksi. Kun ihminen on Jumala, on hän vapaa käyttämään entisen Jumalan voimien vertaista voimaa tehdessään valintoja. Kun Jumala on kuollut, on ihmisen kasvettava HHhHHHHHänen veroisekseen, mutta Nietzschen Zarathustran mukaan osattava ainakin muinaiskreikkaa, mikä unohtuu monelta provinssiyliopistojen filosofian opiskelijalta.

Toinen uhka on relativismi (relativitas, suhteellinen). Suhteellisuus tarkoittaa etiikan alueella sitä, että jokainen valinta vertaantuu sitä määrittäviin ehtoihin, jotka eivät suhteellisuuden myötä enää ole absoluuttisia. Jokainen tilanne määrittää itsensä sisältä käsin, kun korkeampaa kättä tai silmää ei ole seuraamassa asioiden oikeinmenoa. Kun relativismi leviää moraalin alueelle, tulee moraalista etiikan herra.

Kolmas uhka on egoismi (egoismus, itsekkyys). Kun on vain itse, ei ole yleisiä sääntöjä, vaan kaikki määrittyy yksityistä etua vasten. Jos on useampia henkilöitä toimimassa itsekkäästi, määrittyy kaikki itsekkäimmästä henkilöstä käsin.

Neljäs uhka on evolutionarismi (evolutio, avaaminen tai kehitys). Evolutionarismin tärkein käsite on säilymisarvo: on arvokasta noudattaa sellaisia sääntöjä joilla on mahdollisuus säilyä. On kehityksen vastaista noudattaa moraaliarvoja joilla ei voi olla asemaa tulevaisuudessa; jotka ovat nyt, mutteivät enää huomenna.

Viides uhka on determinismin ja turhanpäiväisyyden ongelma. Determinismi (determinare, rajoittaa), rajoittavuuden ismi kertoo ihmiselle tämän olevan ennaltamäärätty. Kun ihminen on ennaltamäärätty on hänen toimintansa osin hänen vapaan tahtonsa ohjaavuuden määrittymättömissä.

Kuudes uhka on kohtuuttomien vaatimusten uhka. Jos on oikein toimimisen sääntö, miksi sitä tulisi toteuttaa aina vain säännön itsensä takia. Moraalisesti toimiminen ei aina ole käytännöllistä ja siksi moraalilaki on joskus vain liian paljon turhana tehtäväksi.

Seitsemäs ja viimeinen uhka on väärä tietoisuus. Väärä tietoisuus liittyy moraalin ja etiikan alalla ideologioihin ja niiden kritiikkiin. Ideologia on ajatussuuntaus joka määrittäessään etiikkaa, toimii aina joidenkin piirteiltään muista eroavien havaintokoneistojen eturyhmänä. Vääräksi voidaan leimata esimerkiksi oman ryhmän oikeuksiksi nähtyjen etujen toteutumista estävien tahojen tietoisuus, kuten esimerkiksi porvarit väärän tietoisuuden vallassa toimiviksi leimanneiden marxistien kohdalla.

Blackburnin kirjan asettamisen lähtökohta on mielenkiintoinen. Hän koettaa selvästikin määrittää etiikkaa sen avulla mitä se ei hänen perustelujensa mukaan ole. Etiikka on jo ennen hänen kirjaansa, koska ”me” tiedämme mitä se on ja näemme hänen kirjansa perusteella myös sen, mitä se ei ole. Mitä jää jäljelle olemaan etiikkana kun poistamme etiikalta sen seitsemän uhkaa Jumalan kuoleman, suhteellisuuden, itsekkyyden, kehitysaatteen, ennaltamääräytymisestä johtuvan turhanpäiväisyyden, kohtuuttomien vaatimusten rasitteet ja väärän tietoisuuden? Blackburnin mukaan jäljelle jää jotain, jonka ”me” tiedämme.

Etiikka on aiemmin käsitetty niiksi erimuotoisten ja –laatuisten pyhien Henkien sanelemiksi ohjeiksi, joista olemme saaneet tietoa pyhien kirjojen kuten hindujen vedojen, kristittyjen vanhan ja uuden testamentin sekä muslimien Koraanin välityksellä. Etiikka on siis ollut lähiten taivasosuuden tai muun sellaisen seuraavaan elämään, maanpäällisen elämän jälkeisen elämän hyvien ja miellyttävien olosuhteitten takaamiseen liittyvää pyrkimystä. On täytynyt toimia oikein, ettei olisi tuomittu, koska ei ole toiminut oikein. Kun etiikka on liittynyt mahdollisuuksien takaamiseen, on se unohtanut muun kuin tekstuaalisuuden. Jos jotakin asiaa ei ole käsitelty kirjassa, ei siinä toimimista ole tarvinnut välittää. Se on myös konventionaalisen, sovinnaisen moraalin alkujyvä.

Mutta tietäisikö ihminen yhtään sen enempää etiikasta kuin Raamatun lukenut ihminen jos hän lukee Blackburnin Yhden erittäin pienen johdatuksen etiikkaan. Jos ajattelemme että kaikessa tasapuolinen ja hyvä korkeampi voima on sanellut sisäänpääsysäännöt omaan maanpäällisen elämän päättymisen jälkeen aukeavaan Akatemiaansa hyvästä ja meitä paremmasta tahdostaan, voidaan tiedustella esimerkiksi Blackburnin kirjan kokoamisen motiiveja tässä valossa.

Jos etiikka ei Jumalan kuoleman jälkeen ole enää yliluonnollista, on sen annettava arvo sille yhteydelle, jossa etiikan perusteita ja moraalisääntöjä tuodaan ilmi. Koska etiikka ja moraali asettava jo pelkästään erillissanaisuudellaan ongelmia oikein toimimista määriteltäessä on tarpeen määrittää ”etiikan” olevan oikein toimimisen tiede ja moraalin olevan toimimisen luulotellun vasta-asettumasäännön. Moraalikäsitykset eroavat koska on olemassa erilaisia käsityksiä toimimista määrittävistä tekijöistä ja etiikka on kaikkea sitä, jossa pyritään näkemään erilaisia mahdollisuuksia uusia mahdollisuuksia luovassa, uusivassa toiminnassa. On kuitenkin eri asia ajatella pelkkiä toiminnan mahdollisuuksia kuin ajatella sitä voiko näin toimia sen mukaan mikä on ihmisen olemus. ”Ihmisen täytyy olla jotain” on moraalikäsityksien taustalla oleva teesi. Etiikka on siis tiede, joka tutkii, mistä käsin ”täytyy olla tällainen” -väitteitä voidaan esittää.

Kun moraalilaki katoaa, katoaa käsitys siitä mitä ihmisen tulee olla ja samalla ihmisyys. – Jäljelle jää ainoastaan hänen toimintansa jälkien ja seuraamusten tarkastelu. Siinä vaiheessa tulevat utilitaristit paikalle ja sanovat että hei, kyllä tämä on asenteena ihan oikein. Blackburn on näitä utilitaristeja, joilla ei varsinaisesti ole käsitystä ihmisestä ennen kuin tarkastellaan hänen toimintansa jättämiä jälkiä.

On siis vielä hieman takajättöisyyttä sen suhteen, tulisiko kysymyslauseella ymmärtää mitä Blackburn jättää sanomatta vai mitä ongelmia hän rakentaa jo sanotulla. Koska on kyseessä etiikan perusopintoihin kuuluva kurssi, jota ennen etiikkaa on saanut formaalisten rakenteiden kautta päähänsä vain uskonnon etiikan kursseilla tai vaihtoehtoisesti elämänkatsomustiedossa, on mahdollista, ettei toiminnan valintaa ole tarvinnut havaita vielä ollenkaan yhteiskunnan niskaliean nytkäyksiä totellessa.

Jos ihminen on vapaa, siis ei ennaltamäärätty, hän voi valita toimivansa miten hyvänsä. Esimerkiksi teollinen toiminta ei ota huomioon moraalia: ihmisille on saatava sellaisia tuotteita joilla he voivat laajentaa omaa vapautensa piiriä toiminnassa. Jos kunnon heikkous estää kävelemisen jonnekin, voi sinne ajaa autolla välittämättä auton alle (mahdollisesti) jäävistä oravista, siileistä ja pikkulapsista. Jos etiikan keskeisimpänä tehtävänä on määrittää ihminen, esimerkiksi sellaisella tavalla, jolla hän erottuu eläimistä, rakentaa teollisuus ihmiselle mahdollisuuden hallita muuta luontoa, eläintä ihmisessä mutta samalla korostaa ihmisen valtaa. Ovatko lihaa syövät keski-ikäiset vuorineuvokset sitten aina moraalittomia ja 19-vuotiaat ensimmäiselle yrittämällä Helsingin Yliopiston humanistiseen tiedekuntaan kehitysmaatutkimusta opiskelemaan päässeet vegetariaaniset hippitytöt moraalisia? On tavanomaista että ihmiset joilla ei ole valtaa maan päällä, käyttävät moraalia lyömäaseena vallanpitäjiä vastaan. Vallaton on harvoin omasta mielestään moraaliton – silloinhan hän mallintaisi itseään valtaapitäviin ja moraalisiin. Nietzschen ja myöhemmin esimerkiksi Max Schelerin korostama elämänkauna liittyy moraalin aseena käyttämiseen. Kun ihminen jolla ei ole valmiuksia kilpailla, joko sen vuoksi, koska tietää häviävänsä tai ei yksinkertaisesti näe kilpailunvälineitä, on hän houkutettu sanomaan, ettei kilpailu tai yksinkertaisesti toiminta ole näillä alueilla mielekästä. Lopulta hän voi sanoa, ettei toiminta ole ollenkaan hyväksyttävää niillä alueilla.

Britanniassa kohtaa hienostuneen arvokkaan hyljeksintäreaktion, jos ei niin sanotusti seuraa brittiläistä mentaliteettia. Tämä johtuu brittien pönäkästä itsetunnosta. He eivät puhu brittiläisyydestä ja englantilaisuudesta vaan eliminoivat mieluummin sen, mitä se ei ole. En kuitenkaan tarkoita että Blackburnin näkemys palautuisi täydellisesti englantilaisuuteen tai brittiläisyyteen. Nietzsche kuitenkin selitti asenteensa englantilaisiin kuvotuksellaan heidän utilitarismistaan. Utilitaristinen asenne: hyvää on se, mistä koituu kaikille mahdollisimman suuri määrä hyvää, juontuu John Stuart Milliltä ja ennen häntä Mill-vanhemmalta ja Jeremy Benthamilta.

Ennakoidaan seurauksia? Uhkat ovat Blackburnin mukaan ”ideoita” jotka erottavat meidät käsityksissämme siitä mitkä ovat oikeita ja hyviä valinnan ja käytöksen arvottajia. Hän siis yrittää verhota esimerkiksi evoluutioteoriasta johdetun evolutionarismin joksikin ”ideaksi” muiden viereen, jota ei saa hyödyntää debatissa jossa keskustellaan etiikasta. Blackburn ei siis kannata reduktionismia ja ei siten vaikuta uskovansa luonnontieteelliseen metodiin.

Millainen sitten olisi se maailma, jossa noita uhkia ei olisi ja voisivatko ihmiset toimia moraalisesti tai ainakin yrittää selittää toimintaansa moraalisesti jos ei olisi noita ”uhkia”? Jos Jumala ei ole kuollut, hän elää. Jos relativismi ei ole tosi, määrittyy kaikki absoluutista käsin. Jos egoismia ei ole, suuntaa kaikki toiminta toisen hyvään. Jos evolutionarismi ei ole tosi, kaikki ei pyri kehittymään. Jos mikään ei ole determinoitua, ei mikään ole turhanpäiväistä. Jos ei kohdata kohtuuttomia vaatimuksia, sujuu kaikki helposti. Jos ei väitetä vääriä tietoisuuksia, ei ole eriyttäviä ideologioita. Summa summarum: Blackburnin mukaan eettisessä maailmassa Jumalasta käsin määrittyvä absoluutti saa ihmiset olemaan hyviä toisilleen välittämättä etuuksista. Ihmisen mielessä ei ole koskaan epämerkityksellisyyden luuloaihioita koska kaikki onnistuu kuin leikiten päätösten takana olevan konsensuksen ansiosta. Voidaan kysyä, eikö tässä ole kuvattu Labour-Britannian poliittinen ohjausideologia, oikea ”little englander” -asenne?

Millaisia ajatuksia minulle tällä hetkellä herää purettaviksi tämän hyvin esseen lopulliselta konkluusiolta vaikuttavan kappaleen jälkeen ovat muun muassa se, voinko minä puhua ”lihaa syövistä vuorineuvoksista” tai humanistisen tiedekunnan opiskelijoista, aivan kuin nämä kuvaukset riittäisivät ilmaisemaan jotain heidän moraalisuudestaan tai epämoraalisuudestaan? Onko kovinkaan filosofista käyttää tällaisia malleja ihmisistä, jotka on muovattu heistä erillään olevaa ihmistä vasten, hänestä käsin ja jätetty sen jälkeen vapaasti käytettäväksi? Onko minulla jotain näiden kuvausten sisään jääviä ihmisiä vastaan tai heidän puolestaan? En tiedä. Miksi puhun juuri heistä enkä esimerkiksi hulluista keski-ikäisistä kissanaisista tai neanderthalilaisen tasolla henkisesti olevista fysiikan laitoksen asukeista tai teekkareista? Olisivatko tällaiset kuvausleimaukset yhtä valideja hyviksi tai huonoiksi eettisiksi esimerkeiksi ja voidaanko asettaa hyvä eettinen esimerkki. Voidaanko yksilön oma näkökulma ohittaa sanottaessa hänen toimintansa ehdottomasti moraalisesti myönteiseksi tai kielteiseksi?

Lisäksi mietin, miksi kirjoitan jonkin asian puhumisesta vaikka tarkoitan sen kirjoittamista, koska olen kirjoittanut sen, enkä puhunut.

Blackburnin mukaan etiikka on jotain jonka ”me” tiedämme. Jotain sellaista minkä Cambridgen Yliopiston professorin populaarisarjassa julkaistun populaarikirjan lukija tietää. Etiikka on jotain sellaista, millä oikeutamme toimintamme sallituksi, mutta joka ei ole tiellä. Kun lukija on ymmärtänyt näiden uhkien etiikalle asettamat ongelmat, ymmärtää hän helposti ja vaivatta mitä meidän etiikkamme on ja vakuuttuu toimintansa moraalisuudesta.