Bohemian coloursin kuudes kohtaus

6. Kohtaus

Henkilöt: Henrik,

Mikael,

hoitajia

Henrik Adlerstjerna avasi Pitkänniemen mielisairaalan ulko-oven ja astui ohjauskäytävään, jonka seinällä ilmoitettiin osaston viisi sijaitsevan neljännessä kerroksessa. Hän painoi hissin nappia, odotti ja ilmoituspimahduksen jälkeen astui hissiin ja painoi nappia, jossa luki neljä. Hän oli menossa tapaamaan vanhaa ystäväänsä, joka oli teinivuosien jälkeen joutunut kokemaan vanhempien ihmisten harjoittamaa psykoterroria erilaisten mielisairaalajaksojen kautta. Mikael ei ollut koskaan vaikuttanut hänestä hullulta, ainoastaan hieman tasapainottomalta ja maniaan toisinaan kirjallisissa projekteissaan taipuvaiselta, erittäin älykkäältä ja kultivoituneelta henkilöltä, jonka historiatietoisuus oli yksi niistä asioista, joita hän eniten Mikaelissa kunnioitti. Nyt Mikael oli tullut Englannista Suomeen. Hän opiskeli kuvataiteen instituutissa Lontoossa. Siellä oli tapahtunut jotain, mikä oli saanut aikaan sen, että Mikael oli taas lennätetty mielisairaalaan. Hissi ilmoitti äänellään, että oli saavuttu neljänteen kerrokseen ja Henrik astui hissistä käytävään. Ovessa luki ”Psykoosisairauksien ja mielialahäiriöiden yksikkö”, Henrik painoi summeria oven vieressä ja pian sisältä alkoi kuulua askelten ääniä. Vaaleatakkinen hoitajatar tuli ovelle, avasi sen, ja Henrik ilmoitti tulleensa tapaamaan Mikael von Alsassia.

- Mikael onkin juuri täällä, hän tuli juuri syömästä, hoitajatar ilmoitti.

Käytävällä Henrik huomasi kumaraselkäisen, kalpean, pitkätukkaisen, parrakkaan ja selkeästi laihtuneen Mikaelin ja tervehti tätä:

- Hei Mikael, tulin käymään kuten aiemmin ilmoitin.

- Joo, hei vaan Henrik, minulla onkin paljon puhuttavaa sinulle. Mennään huoneeseeni, vaikka nämä ”aporna” ovatkin täyttäneet sen salakuuntelulaitteilla, joilla ne kyyläävät jokaista liikettäni ja ajatustani. .

- Salakuuntelu.. Et kai sinä tosissaan sellaista usko?

- No tietysti uskon! Miksi he muuten olisivat ottaneet minut kiinni ja toimittaneet tällaiseen paikkaan. No, onhan se niin että minä kävin ylikierroksilla sen jälkeen kun ne nahkapäät olivat pahoinpidelleet minut siellä Lontoossa, mutta kuitenkin, vielä tässä vaiheessa, kuka siihen uskoisi?

- Mennään sinne huoneeseen Mikael, ettei kiinnitetä tässä vielä enempää näiden hoitajien huomiota, jooko. Mikael nyökkäsi ja kaksikko lähti kulkemaan kohti käytävän toista päätä.

Henrik kulki Mikaelin perässä osaston käytävää pitkin aivan sen päähän, Mikael avasi oven ja kun Henrik tuli sisään pienehköön huoneeseen, näki hän sen olevan kovin koruton: yksi kapea sänky ja kirjoituspöytä ja tuoli siinä oli. Sänky oli petaamaton ja pöydällä uiskenteli pienellä präntillä täytettyjen papereiden seassa länsimaista klassikkokirjallisuutta. Huoneessa oli kaksi maalaustelinettä, joista molemmilla lepäsi Mikaelin uusimpia töitä, myös lattialla seinän vieressä makasi useita tauluja odottamassa kehystämistään.

- Sinä oletkin näköjään saanut paljonkin aikaan täällä ollessasi, Henrik aloitti.

- No en tiedä, novelleja, runoja ja esseitä sekä toisinaan tylsyyden hävittämisen vuoksi inspiraatiosta syntyneitä akvarelleja. Voisi näistä ehkä jossain vaiheessa koota mielisairaalakirjan, ihmiset saisivat vapaasti arvioida ovatko nämä hullun vai mielipidevangin tekstiä. Sinähän olet kirjoittanut sen kirjan härmäläisten ja kansallisen oikeistopuolueen vallan perusteista, voisikohan sitä vielä täydentää esimerkiksi minun avullani? Minä tapasin Lontoossa serkkuni Michaelin kautta Suomesta lähteneitä emigrantteja, joilla oli ensikäden tietoa siitä leiristä, mikä nyt on ilmeisimmin siirretty siellä Taivalkosken suunnalla, siellähän ainakin vielä vuosi sitten pidettiin mielipidevankeja ja varmaan minulle se olisi ollut seuraava suunta täältä, ellei ulkomaisen painostuksen vuoksi sitä olisi saatu lopetettua.

- Joo, se kirja on kyllä jo painossa, mutta olen Hugh Fidelion ja Henri Savertin kanssa ollut suunnittelemassa oopperaa, jossa meidän elämäntapamme asetettaisiin ristiriitaiseen positioon Härmäläisten ja KOP:n ihmisille usuttaman elämäntavan kanssa. Sinähän voisit hyvinkin osallistua ainakin työn lavastukseen, ja miksi sinä et voisi kosmopoliittina myös kirjoittaa sen librettoon omia kohtiasi: me olemme tehneet sitä tähän mennessä varsin yhteistyöhengessä.

- Sinä et voi Henrik vaan ymmärtää sitä, että jos minä lähden täältä ulos, minut voidaan tappaa välittömästi, minä en tiennyt sitä millaisia yhteyksiä Abigaililla lopulta oli, sillä senhän perusteella minut hakattiin, koska Abigail ei hyväksynyt sitä tapaa, jolla olin tekemisissä englantilaisen serkkuni kanssa. On kyllä myönnettävä, että olin alkanut viimeisen vuoden aikana pitää enemmän englantilaisten serkkujeni, etenkin Michaelin, seurasta Abigailiin nähden, mutta so what? Riittääkö se perusteeksi sille, että minut pitäisi hakata?

- Ei tietysti. Olethan sinä Mikael kuitenkin keskustellut myös vanhempiesi kanssa tästä tilanteesta? Mitä mieltä he ovat tästä olleet?

- Faija ei vaan voi hyväksyä, ja äiti itkee joka välissä kun hän vain tänne ennättää. Heistä ei ole suuremmin ollut apua ainakaan sen suhteen, että hoitoaikaa olisi saatu lyhennettyä.

- Eiväthän he voikaan sitä tehdä. Ymmärrä nyt Mikael, että täällä pyritään oikein siihen, että sinut saataisiin taas kuntoon. Jo noiden maalaustesi aiheiden perusteella (Viimeinen tuomio, Lucifer, Mefistofeles jne.) ymmärrän, ettei sinulla ole mennyt kaikkein parhaiten viime aikoina.

- Mitä sinä nyt taas tuollaista puhut, äskenkin houkuttelit mukaan oopperaasi, ei kai skitsofreenikko sellaiseen aivan täysin kykene.

- Minä arvostan sinun älyäsi Mikael, hyvin korkealle tosiaankin. Mutta sinä olet viime aikoina käynyt yli ja se kertomasi pahoinpitely on varmasti vaikuttanut siihen, miten olet täällä itseäsi ilmaissut ja miten sinua on sen perusteella arvioitu. Onhan tuollainen tapahtuma aina yhtä suuri järkytys. EI kenenkään tulisi joutua pahoinpidellyksi mielipiteidensä tai sen takia millaisista ihmisistä sattuu pitämään.

-Kenenkään ei tulisi joutua pahoinpidellyksi MINKÄÄN asian takia, Mikael vastasi kiivaasti.

- Niin, oikein, Henrik täydensi.

- Mitä sinä olet oikeastaan viime aikoina kirjoittanut, Henrik tiedusteli uteliaana.

- No, olen proosarunoissa pyrkinyt Baudelairen ja Poen ohjaamalle tielle. Muut proosatekstit ovat olleet lähinnä satiiria ja ironiaa. Vallanpitäjiä on niin helppoa ja ihanaa pilkata. Jotkut proosan taitajat kuten Huovinen ja Erno Paasilinna ovat olleet etenkin satiireissaan suuria esikuvia minulle viime aikoina.

- No mistä ne ovat sitten viime aikoina kertoneet? Henrik kysyi.

- No mistä luulisit? Huumeista, sairauksista, murhista ja kuolemasta. Ajatukseni ovat epäilemättä hieman tummuneet näiden olosuhteiden pakottavuuden vuoksi. Se on kuitenkin tuonut lisää voimaa kestää jotain mitä en aiemmin pystynyt kestämään. Kävin jopa viikko sitten pyytämässä, että minut oltaisiin laitettu lepositeisiin, muttei sitä pyyntöä kuultu, kun en kuulemma ole tarpeeksi levoton siihen. Se olisi vain tuntunut niin rauhoittavalta ja mukavalta, jos joku olisi istunut vieressä 24/7 ja leperrellyt rauhoittavia. Olen tullut riippuvaiseksi tähän rauhoittavaan lääkkeeseen mitä he minulle ovat antaneet. Truxal vai Imovane vai mikä se nyt sitten olikaan?

- Tuo kuulostaa kyllä todella pahalta, Henrik totesi. Ehkä sinun pitäisi alkaa lähestymään näitä olosuhteita uutena alkuna..

- Ei todellakaan! Tästä se vasta todellakin alkaa. Kun psykoterrori on saatu päälle uhkaavien hoitajien ja lääkitysten toimesta ei sille tulla näkemään loppua. He aikovat omistaa minut lopun elämäni ajan.

• Eihän se nyt voi niin olla. Kyllä täällä kuitenkin on periaatteena se, että terveet ihmiset päästetään koteihinsa. Ei täällä voida pitää terveitä ihmisiä. Lääkityksestäkin ja sen jatkamisesta voit itse päättää sen jälkeen, kun pääset sairaalasta.
• En usko siihen, ne ovat niin ovelia ja omavaltaisia kaiken tämän paskan kanssa. Minua helpottaa kuitenkin tieto siitä, että olet valmis tukemaan minua henkisesti kaiken tämän elämääni yhtäkkiä tulleen pahan aineksen kanssa, Mikael sanoi hiljaa.
• En minä voisi jättää veljeäni yksin tällaisessa tilanteessa, Henrik sanoi hiljentyen sen jälkeen merkitsevästi.