Äiti

Äitini on aina ollut minulle läheisempi vanhemmistani, vaikka voidaan sanoa mammanpoikuuteen johtaneet myös isääni liittyvät asiat ja kysymykset. Hän on aina halunnut ja osannut auttaa minua erilaisissa tilanteissa, joskin joskus valikoivalla tavalla. Ja vaikka olen joskus moittinut häntä tunteettomuudesta ja kylmyydestä, johtuu tämä suurella osalla geeneistä, jotka minulla itsellänikin on. Muistan miten äitini luki minulle kirjoja pienenä lapsena ja miten hän ison pääni vuoksi asetteli minulle toisen tyynyn pään alle ollessani lapsi. Hän oli aina tukemassa opillista sivistymistäni vaikka itse ei kuitenkaan omaa yliopistokoulutusta. Ei ole vähiten totta sekin asia, että hän on useasti viellä aikuisiällä maksanut kirjahankintojani. Lisäksi hän on ollut pääasiassa ensisijainen tukijani kun olen matkustellut ulkomailla ja asunut myös useassa paikassa ulkomailla. Hän on antelias ja tiettyjä muodollsia periaatteita kunnioittava ihminen, joka on miltei joskus joutunut kieltämään itsensä edistäessään minun hyvääni. Kun isäni ei ole koskaan halunnut antaa minulle minkäänlaisia periaatteita ja ohjeita elämääni, on äidin tasapainottava rooli hyvien tapojen ja traditioiden arvostamisessa antanut minulle paljon hyvää elämääni. Isäni ei ole koskaan antanut ohjeita käyttäytymiseen vaan on aina kiinnittänyt huomionsa siihen, että lasten on täytynyt tehdä niin kuin hän on sanonut, mutta perusteita tälle käyttäytymiselle ei ole annettu, eikä etenkään moraalista esimerkkiä isäni ei ole koskaan minulle antanut. Minulla on nykyisin laaja kirjasto, ja ilman äitiäni se ei olisi koskaan rakentunut. Isälläni ei ole koskaan ollut minkäänlaisia odotuksia itseni suhteen, vaikka olen joskus huomannut äidissäni miltei ylpeyttä siitä, että ainakin yksi perheenjäsen on opiskellut filosofiaa yliopistossa ja kirjoitellut paljon sellaistakin, jossa en suinkaan ole keskittynyt vanhempieni arvosteluun. Äitini on etäisyydestään huolimatta huolellinen, tarkka ja valikoivasti empaattinen ihminen. Olen kuitenkin pannut merkille sen, että äitini saattaa arvostaa muita sukulaisiaan enemmän kuin esimerkiksi itseäni. Se voi olla väärä havainto, koska kyllä hän on joissain tilanteissa jopa puolustanut minua banaalilta pahalta. Äitini on keskustalaisoikeistolaisesti ajatteleva nainen, joka on esimerkiksi isäni äidin kauhuksi eronnut kirkosta, ja olen joskus huomannut hänessä inhoa esimerkiksi isäni äidin sentimentaalista ja uskonnollista hyrskintää vastaan. Äitini kautta olen saanut monikansallisen taustani ja innon esimerkiksi kielten oppimista kohtaan. Hän on itsekin lukenut lukiossa pitkän saksan ja pitkän ranskan, ja vaikka hän ei ole lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljoa matkaillut, on hänessä aina ollut samoja kosmopoliittisia piirteitä kuin hänen omassa isässään, ukissa. Hän on ollut teini-iässä kirjeenvaihdossa kielitaidon kehittämisen osalla saksalaisten ja ranskalaisten kirjeenvaihtokaverien kanssa, joiden kanssa hän on ilmeisesti joskus tavannutkin. Äitini isältä olen saanut kiinnostuksen historian tutkimukseen ja historian huomioonottamiseen elämässä ja sivistyksessä. Schopenhauer on kirjoittanut, että lahjakas mies saa älykkyytensä äidin puolelta ja luonteensa isän puolelta, ja voin sanoa itseni kohdalla käyneen varmasti tuolla tavalla. Äitini järkevä ja liian suurista pintapuolisista intohimoista pois suuntautuva persoona on varmasti siirtynyt itsellenikin jollain tavoin. Ja vaikka joku on saattanut nyrpistää nenäänsä sille, kun olen joskus äitiänikin arvostellut, on sanottava esimerkiksi Kari Uusikylän tutkimuksen tavalla, että taiteellisilla ihmisillä on usein enemmän ristiriitoja vanhempiensa kanssa, johtuu se varmasti siitä, että esikuvien hakemisessa olen varmaan joskus ollut aika ehdoton. Olen siis alkanut sen myötä, kun etenkin isäni on yrittänyt aina arvostella ja ”kouluttaa” minua, katsomaan myös vanhempien toiminnan epäjohdonmukaisuutta ja joskus isässäni ilmenevää haluttomuutta kantaa minkäänlaista moraalista ja kasvatuksellista vastuuta. Varmasti monet pitävät minua epäsosiaalisena ihmisenä, joka on varmaan joiltain asian puolilta tottakin, mutta minulla on suuri halu olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joissa on älyllistä ja henkistä voimaa. Olen aina äitini suvun piirissä etsinyt mentoriutta, johon rooliin esimerkiksi enoni Markku on monesti sopinut, Äitini on tarvittaessa hyvin empaattinen ja eläinrakas. Hän on esimerkiksi aina ollut tärkeä ”mamma” molemmille kissoilleni ja hän on kertonut olevansa kissaihminen ehdottomasti ja kertoo katsovansa usein kissavideoita netistä. Isäni edustaa vanhempieni piirissä uutta rahaa ja uutta suomenkielistä suomalaista kulttuuria, jossa tämä porukka on noussut talonpoikien piiristä jonkinlaiseen porvarillisuuteen, onhan esimerkiksi setäni diplomi-insinööri ja Metsä-Tissuen tehtaan johtaja Mäntässä. Isäni on ollut huoltopäällikkö. Äitini taas edustaa varsin vanhaa aristokratiaa ja vanhaa rahaa, jossa piirissä on käytetty suomenkielen lisäksi ruotsia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Etenkin äitini suvun naislinjaisten sukujen, sukulaisten ja historian ja tarinoiden yhteenkerääminen on myös yksi tulevaisuuden toiveistani. Toisin sanoen isäni suvun piirissä ei historiaa arvosteta, koska sitä ei ole, mutta äidin puolella etenkin isoisäni Leo on aina kunnioittanut Mannerheimia ja myöhemmin Kekkosta, josta tulee esiin se aristokratian piirre, että ylintä valtaa on jossain mielessä palveltava, ja tuohon rooliin sopivat hyvin marsalkka ja Suomen pitkäaikaisin presidentti. Aatelin on aina kuulunut palvella korkeampaa vallankäyttöä, minkä myötä he ovat pystyneet jatkamaan omaa arvoaan. Äitini on sydämellinen, vaatimaton, lujaluonteinen ja antelias henkilö. Hänessä on myös näkyvänä ylpeys omasta taustastaan, joka joskus on voinut vaikuttaa kovuudelta. On esimerkiksi sanottava äitini isoisästä Frans Edvardista, että esimerkiksi yksi äitini serkku oli nähnyt hänen nauravan tai edes leveästi hymyilleen vain yhden kerran sillä ajalla, kun hän isoisästään muistaa. On sanottava, että ilman äitini suvun tasapainotusta ja lujaa tunnetta yhdessäolosta sukulaisten kanssa, en olisi sellainen ihminen kuin nyt olen, voisin olla esimerkiksi jonkinlainen putkimies tai käytännöllisten töiden tekijä. Älykkyyden ja asiat, joita olen aina arvostanut ovat tulleet äitini suvusta ja sukutaustasta.

Liittyminen

Millainen ihminen olen ja millaisia tuntorekistereitä minulla on

Olen mielestäni samanaikaisesti varsin herkkä ja toisaalta samalla varsin impulsiivinen. Kun olen vertaillut toimintaani suhteessa vanhempiini, niin olen pystynyt hyödyntämään molempien parhaita puolia oman persoonallisuuteni määrittelyssä. Isäni impulsiivisuus ja äitini järkevä älylllinen asennoituminen on tehnyt minusta sen mitä olen tänä päivänä. Minä en ole koskaan ollut kovin aktiivisesti suuntautunut suhteessa naisiin. Olen kuitenkin aina kunnioittanut naisia, koska vertaan heitä etenkin äitini äitiin, joka oli todellinen voimanpesä ja varustettu miehisillä aivoilla ja järjenkäytöllä. Äitini äiti oli mielestäni myös todella merkittävä sosiaalisen ja henkisen elämän johtaja, vaikka hän oli naiseksikin varsin pienikokoinen. Hänessä oli sisua ja sielukkuutta. Olen aina halunnut tehdä kirjoittamisesta pääasiallisen toimeni. Olen kirjoittanut kaikenlaista, vaikka on sanottava, että asiaproosa sujuu minulta helpommin kuin kaunokirjallisuus, vaikka olen mielestäni kehittynyt ajan myötä paljon myös runojen kirjoittajana. Olen etenkin tekstin tekijä, ja minulla on pyrkimys luoda kokonaisvaltaista teoriaa eteenpäin jokaisen tekstin kirjoittajana. Mielestäni kirjoittajankin tulee olla universaalinen eikä provinsiaalinen, ja sen takia varmaan olen ollut nykyiskirjallisuutta enemmän kiinnostunut maailmankirjallisuuden klassikoista, koska on varmaan niin, että jos on nykyaikaisen kioskirjallisuuden tukija, alenee siinä kirjallisuuden taso siinäkin mielessä, että kustantamot hyväksyvät julkaisulistoilleen aiempaa vähemmän hyviä teoksia. Ja tästä voidaan lisäksi johtaa sellaiseen konkluusioon, joka tukee kirjailijoiden toistaan muistuttavuutta, ja tässä mielessä syntyy kirjailijaestablisaatio, jossa kehutaan vuorotellen toisia ja rapsutetaan toisten selkiä ja samalla harrastetaan kokoontumista samanpiiriyisyyteen, jossa käydään syömässä freesin oloisissa ruokapaikoissa ja kurlataan yhdessä samppanjaa oman paremmuudnn luoman illuusion hengessä. Kirjojen lukijat määrittelevät kirjojen markkinat ja sen millaisia kirjoja ihmiset ostavat. Tämä antaa turhille kynäilijöille mahdollisuuden tuoda heikkotasoista kirjallisuutta sen ansaitsemattomalle paikalleen. Dostojevski on todellakin kaukana Tuomas Kyröstä tai Miki Liukkonen-vainaasta. On siis selvää, että kulttuuriestablismentti on ontokratian osa, jossa joitakin ihmisiä, kirjoja tai teorioita nostetaan jalustalle, minkä jälkeen tällaiset jalustalle nostetut voivat suhtautua alentuvasti ihmisiin, jotka eivät useimmiten halua olla osa ontokratiaa. Ontokratia on etenkin naisellisen vallan ilmentävää kuvausta. Ontokratiassa sen jäsenet pääsevät helpommalla kuin muut, koska tämän johtohenkilöstön ominaisuudet ovat sellaisia, jotka herättävät kehittymättömän rahvaan arvostuksen ja ihailun, johon sekoittuu aimo annos pelkoa. Eli voidaan sanoa, että ontokratia alkaa monessa mielessä siitä, että ihmiset eivät sen sisällä ole samanarvoisia, koska toiset antavat oman vapautensa ja oikeutensa pois. On sanottava sellainenkin juttu vuosien varrelta, että kun olin paikallisella terveysasemalla ottamassa kuukausittaista injektiotani, oli huoneessa hoitsu, joka sanoi sanan ”jäykistyy” ja samalla huoneeseen tuli toinen hoitaja, joka poikkesi varmaan joidenkin mielestä ulkonäöltään, joka varmasti halusi asettua vertailusuhteeseen vaatimattomamman näköisen hoitajan kanssa. Ontokratia on etenkin vallan tunnetta asioiden vertailun, suhteellisuuden, reaktiivisuuden ja negaation asettamisen kautta. Siinä taistellaan etenkin provinsiaalisesti ja mikrotasollisesti toisenlaisia kulttuurisia ilmentymiä vastaan. Ontokratia ja sen vaikutteellisuudella ohjailema kommentaariaatti perustuvat etenkin mikrotason pakottamiseen, jossa annetaan suurempi merkitys ttuviaalisuuksille kuin uudessa syvällisyydessä esiin tulevalla kriittisellä ajattelulla, jota voidaan kutsua ontofysiikaksi. Ontofysiikka tarkastelee olemista sen kautta, kun ontokratia eli olemisen valta on poistettu yhteiskunnassa ja se tarkoittaa etenkin vapauden ja riippumattomuuden korostamista. Vapaus ja riippumattomuus ovat tärkeimmät elämää ohjaavat periaatteet ja filosofian ja ontofysiikan on tarkasteltava tapoja, joilla näitä periaatteita voidaan edistää ja vahvistaa. Vapaus ja riippumattomuus tarkoittavat etenkin autonomiaa ja itsenäistä järjenkäyttöä ja rationalisointi. Kuitenkin kaikkien ihmisten samanlaisen vapauden takia on ajateltava myös niitä asioita, joita ei voida hyväksyä sen perusteella, että joku voisi tällaisen asian tehdä. Siinä tulee mukaan etiikka ja etenkin yksilöetiikka, jota voidaan edistää sillä, että mietitään vapauden olevan sekä positiivista ja negatiivista, eli se suinkaan tarkoita vain vapautta johonkin, vaan se voi tarkoittaa myös vapautta jostakin. Tästähän jo Isaiah Berlin on kirjoittanut. Vapautta tulee suojella eettisesti määriteltävän hyvän elämän periaatteen kannalta, vaikka on tietysti sanottava, että ihmiset saavat itse määritellä sen, millaisiin päämääriin he käyttävät yhteiskunnassa ja maailmassa omia kykyjään. Mielestäni sellaiseen toimintaan ei saa suoranaisella tavalla puuttua, jos joku ihminen on ajatellut pyrkiä etenkin rahan ansaitsemiseen. Siinä mielessä arvoja, jotka ohjaavat jonkinlaiseen toimintaan tulee sietää, mutta tietyssä pisteessä siihen on sisällyttävä jonkinlainen yhteiskunnallinen inkrementti. Olen mielestäni herkkä ja haavoittuvainen ihminen, johon ihmisten puheet lyövät lovia. En edelleenkään ottaa vastaan sellaista palautetta, jossa minua kehuttaisiin, koska olen tottunut siihen minuun suunnattuun asenteeseen, jonka mukaan minusta ei ole mihinkään hommaan. Olen monessa mielessä lahjakas ihminen ja tunteeni ovat tavallisesti syviä ja rajuja. Nimenomaan ontokratian elintasonaiset, joista suurin osa on täysin vallattomia, toimivat tunne- ja järkijärjestelmänsä ohjaamina, jossa he etenkin eivät voi kokea syvällisiä tunteita, vaan heidän kyynelehtimisensä on vain pintapuolista ja tarkoituksetonta – he yrittävät sen keinoin osoittaa välittävänsä toisista, mutta etenkin miehisen päätöksenteon tultua paikalle nämä hyrskijät kieltävät tunteensa ja mukautuvat massaan. Merkittäviä tunteita ovat voimakkaat arvotunteet joidenkin periaatteiden puolesta, jotka pysyvät ja mahdollisesti vielä kehittyvät sellaiseksi, että niistä syntyy yhteiskunnallinen initioiminen. Vallaton nainen ei tosi asiassa välitä muista ihmisistä, joita ei tunne ja hänen teeskentelynsä tulee vain heikomman sukupuolen aistimisesta. Nainen itkee ja kokee että jonkun pitäisi olla jotenkin, muuttuu asenne miesten tullessa paikalle, ja loppujen lopuksi jonkun kieron perversion takia naiset haluavatkin miesten olla kovia ja taistella toistensa kanssa oman vahvuutensa todistelemiseksi. Naisten itku ja sureminen ei tule syvistä ja arvokkaista arvotunteista, vaan se toimii syvällisesti etenkin provinsiaalisella mikrotasolla, jonka vallaton nainen unohtaa täysin, koska he eivät edes usko, että heidän tuntemisellaan voisi olla vaikutusta. Miehen kokemat syvälliset arvotunteet voivat joskus johtaa johonkin suurempaa, mutta akkojen vinkuminen on täysin ilman syytä saati sitten päämäärää. Pidän itseäni sellaisena, että minulla on todellakin voimakkaat tunteet, mutta kuitenkin osaan pitää yllä miehekkyyttä siinä, etten itkeskele pikkuasioista tai toisten kertomista jutuista. Joku voi väittää pitävänsä minua epäsosiaalisena, mutta minun on sanottava tämän olevan valheellinen väite. Kuitenkin sosiaalisuudessa pitää minun mielestäni olla mielekkyyttä, eivätkä kaikki ihmiset jaksa kuunnella matalammalla tasolla olevien ihmisten avautumista ja kakeltelua. Siinä mielessä, jos on jo kotootaan saanut kuvan siitä, että kaikki muut ihmiset ovat tyhmiä, voi se joskus johtaa myös kaikkien muiden ihmisten väheksyntään. Minä en ole koskaan päässyt tekemisiin samanikäisten huippuälykkäiden ihmisten kanssa, koska minut on eristetty heistä. Vaikkei luottaisikaan psykoanalyysiin suuremmin, on kuitenkin sanottava, että hyljeksivä isä ja hyljeksivä äiti eivät voi olla kovin helpolla vaikuttamatta ihmisyksilön elämään ja sen etenemiseen. Pidän suuresti eläimistä, ja ne ovat minulle joskus jopa tärkeämpiä kuin varsinaiset ihmissuhteet. Minä olen ihmisten yhteydessä aina arvostanut enemmän syvällisyyttä ja uniikkeja ihmisiä kuin että olisin aina hakenut mahdollisimman paljon pintapuolisia ihmissuhteita. Olen henkiesti aggressiivinen ihminen, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin joku häntäheikkinussija tai että haluaisin tapella ihmisten kanssa. Olen varmasti hyvin ristiriitainen ihminen, jossa on paljon erilaisia tasoja. Olen esimerkiksi suora ja rehellinen ihminen, mutta minulla on kuitenkin kyky huumorisesti käyttää ironiaa, itseironiaa ja satiiria. Siinä muistutan käytännöllisen filosofian professoria, että mielestäni koulun eri asteilla tulisi opettaa etiikan teoriaa tai moraalifilosofiaa. Hyvin toimiminen ja toisten ihmisten huomioonottaminen ovat tärkeitä asioita elämässä. Ja sen pitäisi perustua syvällisiin arvotunteisiin, jotka saavat vakavankin miehen liikuttumaan jossain tilanteessa. On mainittava esimerkiksi elokuva Hachi – kertomus uskollisuudesta on sellainen elokuva, jonka läpi kyynelehdin koko elokuvan ajan. On myös niin, että sen syvällisesti emotionaalisen tarinan takia en mielellään sitä koskaan katso useita kertoja, koska se myötätuntoinen sureminen on liian emotionaalisesti suurta jatkuvaan todistamiseen. Olen varmasti kielellisesti lahjakas ja osaan aika hyvin omaksua vieraita kieliä. Uudissanoja muodostan aivan vahingossa, ja olen käyttänyt niitä varmasti satoja kertoja etenkin kirjoituksissani. Minä pidän kielestä ja sillä leikittelystä. Voin varmasti sanoa olevani kielellisesti lahjakkaampi kuin suurin osa muista ihmisistä. Sen takia minun täytyy kieltä myös käyttää. Minulla on vaikka kuinka paljon kaikenlaisia hankkeita ja selvitettäviä asioita: Siinä mielessä osaan hahmottaa tavoitteitani ja edistämään niiden toteutumista. Olen varmaan siinä mielessä herkkä, että en ota aivan helpolla uusia ihmisiä elämääni. Niiden pitää olla sellaisia, joissa voi nähdä mentoriutta ja arvostettavia ominaisuuksia. Olen varmaan isäni minuun pitämän etäisyyden takia aina hakenut johdatusta itseäni vanhemmilta korkeasti koulutetuilta miehiltä, vaikka tähän ei minkäänlaista ihastusta liity. Jotkut miehet kokevat oudoksi sen, jos joku hakee heiltä periaatteita ilman että olisi sukulaissuhdetta, ja tässä voin nähdä etenkin tällaisten ihmisten läheisten naisten olevan merkittävässä roolissa. Miehillä olisi varmasti monesti kykyä olla isähahmo isättömälle miehelle, mutta näiden vaimot ovat arvostelemassa asiaa ja tällaista ihmistä. Siinä näkyy se miten provinsiaalisia ja veljeyttä vastustavia asenteita useimmilla naisista on. He hakevat sitä, että omia lapsia voidaan pitää menestyneinä ja muita parempina, eikä ole tarvetta kokea henkistä yhteyttä mieheen, joka ei ole oman perheen jäsen. Tässä mielessä on varmaa, että miehet kokoontuvat parhaillaan yhteen veljeyden periaatteiden osalla, kun taas naiset ovat valmiita arvostelemaan miehen kavereita, ja kaverin jollain ominaisuudella voidaan päteä omalle eukolleen. Nimenomaan naiset monesti särkevät miesten yhteisöt ja ohjaavat heidät taisteluun toisiaan vastaan. Jos en olisi näin maallistunut ihminen, olisin varmaan jo aikaa sitten mennyt luostariin. Veljeys on etenkin tasa-arvoisuutta, joka yhteiskunnista toteutuu varmaan kansallisella tasolla selkeimmin Saksassa, ja pidänkin Saksaa ehkä eniten demokraattisena maana maailmassa. Saksalaiset ovat asiallisia ja kunnioittavat naisia, jonka syystä esimerkiksi toisessa maailmansodassa saksalaiset eivät raiskanneet läheskään samalla tavalla venäläisiä naisia kuin mitä ryssät tekivät etenkin sodan loppuvaiheessa Saksan maaperällä. Ostin Sixten Korkmanin kirjan Talous ja humanismi, varsin hieno teos! Jos ajatellaan varttuneemman ja nuoremman miehen ystävyyttä, niin on selvää, että naiset eivät korosta tällaisia ihmissuhteita, koska heidän on päästävä sen takia, koska he säätelevät parinvalintaa, korostamaan etenkin omasta verestään olevia lapsia eloonjäännin kamppailun takia. Tässä nähdään se, miten henkisesti kehittynyt mies voi jakaa näkemyksiään myös nuoremman miehen kanssa, kun naiset ovat jatkuvasti arvostelemasssa sen takia, koska he eivät voi ymmärtää kahden miehen kokoontumista kehittyneen keskustelun tasolle. Tämän takia natsisaksassakin naiset olivat innokkaampia kansallissosialisteja miehiin verrattuna. Tämä omien jälkeläisten puolustaminen, joka ei ole koskaan tullut minun osalleni, on tullut esimerkiksi sellaisella tavalla esiin, että eräs perhetuttava on sanonut hänen mm. siivoojana työskennellyt tyttärensä on minua parempi ihminen. Dream on! Olen monesti jopa sosiaalinen silloin, kun saan valmistella tilanteet rauhassa valmiiksi. Minua ei tosiaankaan ole koskaan puolustettu omien vanhempieni toimesta, ja toisin kuin tämä setä luulee, se ei liity millään tavalla jälkeläiseen vaan täysin vanhempiin ja siihen millaisia he ovat. Luulen, että olen saattanut tähän mennessä tehdä jonkin hyvänkin teon, mutta kuitenkin mitään ei ole huomioitu vaan kaikki kielteinen on ollut jatkuvasti esillä. Filosofia on kiinnostanut minua aina, ja olen mielestäni nykyään varsin kehittynyt vapaassa ajattelussa. Olihan minulla ensimmäinen filosofinen käsikirjoitus valmiina jo 16-17-vuoden iässä. Kuitenkin plagioin ensimmäisen kurssin lopputyön. Tårkeintä on maailman hahmottaminen omilla käsitteillä. Siitä on sanottava, että kun teini-ikäisenä minua pyydettiin puhumaan Pohjois-Savon maakuntavaltuustoon ja kun kirjoitin puhetta sinne, kysyin Snellmanin koottujen teosten kokoojalta Raimo Savolaiselta, miten juttua pitäisi miettiä, niin tämä sanoi että kopioi vaan hänen omia sanomisiaan. Haista paska, minä ajattelin. Tulen ns. dysfunktionaalisesta perheestä, joten jos minussa on jotain puutteita, niin on sanottava, että minussa mahdollisesti olevat puitteet eivät ainakaan vähiten ole tullut lapsuudenkodista ja molemmista vanhemmistani. Vallankäyttö ja sosiaalinen dominanssi ovat asioita, joita pitäisi käsitellä kriittisesti ontofysiikan teorian sisällä. Ontofysiikka perustuu ontokratiaa vastaan käytävään taisteluun. Ontokratia edustaa todellakin pinnallisia mikrotason tapahtumia, joiden kautta he yrittävät käydä käsiksi periaatteisiin, samalla kun vapaat ja riippumattomat ihmiset haluavat tuoda periaatteet todellisuuteen. On sanottava esimerkiksi politiikasta ja arvoista että ontokratian korostama pöheikkö vastakkaisia ja ristiriitaisia periaatteita korostaa annettuja arvoja ja muiden päättämiä arvoja, samalla kun objektiiviset ihmiset haluavat tunnistaa arvot uudestaan ja tuoda ne totuuteen objektiivisina.

Tieto ja miten eroan vanhemmistani

Minä olen aina suhtautunut varsin avoimesti ja uteliaasti tietoon, mikä ominaisuus on tietysti vain kehittynyt ja kasvanut kasvuni myötä. Olin aiemmin kiinnostunut lievälle autismille tyypillisesti vain tietyistä kirjoista, mutta niiden lukeminen on tuottanut minulle avoimuuden tiedon suhteen, jonka myötä kaikki uudet kirjat vaikuttavat mielenkiintoisilta ja haluan sen takia päästä aina sellaisiin maailmoihin, joita uudet kirjat tarjoavat havaittaviksi. Esimerkiksi Arthur Schopenhauer korosti elämän tahdon sammuttamista, jonka myötä ihminen pystyy suuntautumaan tietoon itsearvoisesti, ts. elämän tahdon mukainen eläminen palvelee pelkästään provinsiaalisia päämääriä, joka ei suhtaudu tietoon itsearvoisesti, vaan se aina palvelee jonkinlaista provinsiaalisempaa päämäärää. Itselleni ei esimerkiksi tunnu mahdottomalta se, etteivätkö esimerkiksi poliittiset mielipiteeni voisi muuttua uuden tiedon myötä. Tietysti se on olennaista, että osaa tiedonkin suhteessa tunnistamaan merkityksellisemmän, mutta idea tässä on se, että kaikkea saatavilla olevaa tietoa on tutkittava saman arvon antaen. Esimerkiksi politiikan piirissä toimivat ihmiset monesti suhtautuvat poliittisten päämäärien ajamiseen annetulla ennakkoasenteella, joka loppujen lopuksi aiheuttaa sen, ettei kukaan näistä poliitikoista voi olla puolueeton suhteessa tietoon, josta parhaimmassa tapauksessa syntyy arvoja. Arvojen havainnoiminen on mielestäni varsin paralleelinen tiedon kanssa, mutta tieto on tässä mielessä itseisarvoisempaa, koska loppujen lopuksi ideologiat poikkeavat siitä, millä tavalla ja millaisin periaattein niitä ohjataan toimintaan esimerkiksi kansallisessa parlamentissa. Ne jotka eivät voi nähdä tietoa itseisarvoisena, ovat enemmän provinsiaalisempia ihmisiä, joista ei tietoon suhtautumisen takia voi tulla filosofeja tai taiteilijoita. Jatkuva uteliaisuus elämää kohtaan on esimerkiksi itselleni sellainen tekijä, joka pitää minut kiinni elämässä. Uteliaisuus ei parhaimmassa tapauksessa lakkaa edes tilanteessa, jossa yksilö on kohdannut paljon ikävän luonteisia asioita elämässä. Olen monesti sanonut, että minut pitää elämässä uteliaisuus elämää kohtaan. Minulla on nykyään varsin laaja kirjasto, jonka olen rakentanut omien mielenkiinnon kohteideni perusteella. Kuitenkin kuten alussa kerroin, syntyy kirjallisuuden lukemisesta jatkuvasti jatkumoa toisten kirjojen lukemiselle, joita kirjoja ei ensin myöntäisi omien mielenkiinnonkohteiden mukaisiksi. Kirjailija tai filosofi ei voi olla provinsiaalinen, koska silloin esimerkiksi ihmisyksilön käsitettä ei muotoilla universaalisten periaatteiden kautta. Humanismille tulee olla tyypillistä yhtenäinen yksilön käsite. Isäni vierastaa kirjoja, koska hän on provinsiaalinen ihminen. Ja kun hän on työssään ollut ylemmilleen kateellinen keskitason päällikkö, voi olla että hän vierastaa kirjoja sen takia, koska häntä ylemmällä hierarkian asteella olevat ihmiset niitä tapaavat lukea. Olen joskus yrittänyt äitini kanssa ns. kirjakerhoa, jossa luettaisiin vuorotellen toisille lainattuja kirjoja, mutta monesti on käynyt niin, että hänelle lainatut kirjat ovat palautuneet minulle ainakin osittain lukemattomina. Toisin sanoen, minullakin on vanhempiani vanhempia professoritason ihmisiä, joiden elämässä vielä vallitsee uteliaisuus tietoa, maailmaa ja ihmistä kohtaan. Äitinikin on joskus sanonut, ettei hän ”jaksa” lukea koko ajan kirjoja, mikä voi liittyä hänen varhaisempiin virikkeiden puutteisiin – kuitenkin hän on lukion käynyt ja on yo-merkonomi. Toisaalta isäni – lvi-teknikko – ei ole koskaan puhunut kanssani mistään älyllisestä tai yleisemmän luontoisista asioista. Varmaaan minut on kotona vammautettu sosiaalisesti, emotionaalisesti ja henkisesti, siitä ei kyllä pääse pois. Kuitenkin on sanottava, että opin lukemaan jo varsin varhaisella iällä ja ennen sitä äitini luki minulle paljon kirjallisuutta. Kuitenkin myöhemmin filosofin ja kirjailijan roolini kehityttyä, etenkin isälleni on varmasti tullut pelko sitä kohtaan, jos ihmiset kokevat minut suurempana ihmisenä kuin hänet itsensä. Äitini on vanhemmistani varmasti ottanut osaa enemmän opillisen sivistykseni kehittymiseen, eikä hän ole koskaan ollut syrjimässä sivistystäni sen takia, että se olisi jotenkin isäni huomioiden kiellettyä tai että se häntä jollain tavalla pelottaisi. Jos äitini olisi samanlainen ihminen kuin mitä isäni on, olisi katsottu varmaan paremmaksi, jos minusta olisi tullut joku putkimies. Varmaan monet näkevät minut nykyään mammanpoikana, mutta siinäkin on ollut tekemistä isäni kanssa. Meillä ei isäni kanssa ole koskaan ollut yhteisiä puheenaiheita, eikä hän ole koskaan ollut aloitteellinen tai innostuva jonkin älyllisen asian takia. Olen saanut myös hänestä käsityksen, jonka mukaan hän häätää kaikki itselleen vieraat ihmiset ja vieraiden päämäärien takia toimivat ihmiset omasta lähipiiristään. Niin, onhan se varmaan täysin oikeutettua, että hän on mm. tehnyt itseni perinnöttömäksi jo vuosikausia sitten. Isäni on aina ollut provinsiaalisten tarkoitusperien ja päämäärien ohjaama lahjaton maalaisjuntti. Minulla ei ole kummankaan puolen sukujen nykyään elävissä ihmisissä yhtä älyllisiä ihmisiä kuin mitä itse olen. Minua on aina ohjattu väärään suuntaan, koska muissakaan ihmisissä ei ole ollut sellaista ainesta, että he olisivat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet. Esimerkiksi yksi äitini serkku on lisensiaatin tasoinen mies, ja hänestäkin jotkut sukulaiset ovat sanoneet, että hän on vetäytynyt pois jo aikoja sitten oman piirinsä matalammin koulutetuista ihmisistä. Niin se varmaan on: jos suvussa ei ole ihmisiä, joiden ymmärrys ei riitä oman henkisen horisontin ymmärtämiseen tai kunnioittamiseen, ei silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä pois. Voidaan sanoa itsestäni, että nimenomaan tämä omien tarkoitusperieni ja henkisen olemuksen ymmärtämättä jääminen on tehnyt itsestäni niin epäsosiaalisen ihmisen, ainakin monet ihmisistä näkevät minut epäsosiaalisena. Yhdellä ystävälläni on isä, joka oli hänen lapsuusaikanaan muurari, joka aloitti samana vuonna kun tuo ystävä aloitti filologian opintonsa, itse filosofian opiskelun. Oma oppineisuuden hankkiminen ja sen ilmentäminen on aiheuttanut omassa perhepiirissäni vain syrjäytymistä, koska minkäänlaista kiinnostusta ja kannustusta omia periaatteideni mukaan toimimiseen ei ole koskaan ollut. Poikkeuksena on muutaman kerran ollut, kun äitni on kertonut jossain yhteydessä, että poikansa opiskelee filosofiaa, tai että joku kauempi sukulainen on joskus kysynyt omasta kirjoittamisestani. Jos ihmisen älyllinen ja henkinen olemus kasvaa suuresti verrattaessa muihin ihmisiin, on selvää, että siitä voi seurata epäsosiaalisuutta. On selvää, että opillisen sivistyksen hankkiminen tulee helpommaksi, jos siihen kiinnitetään sukulaisten ja perheenjäsenten toimesta huomiota. Olen myös huomannut että laajemman yleissivistyksen ylläpitäminen aiheuttaa joskus vähäpätöisyyttä niitä lähipiirin ihmisiä kohtaan, jotka eivät mistään sivistyksestä enemmän ymmärrä. Siinä mielessä on hauska juttu, että sukumme jäsen, josta olen kirjoittanut elämäkerran ja toimittanut sen kustantajille, Reinhold von Becker käytti ensimmäistä kertaa sivistyksen käsitettä nykyisessä merkityksessään suomen kielessä. Etenkin isäni on korostetun käytännöllinen ihminen, joka ei suuremmin nauti tai harrasta älyllistä tai teoreettista keskustelua oman itsensä takia.. Hän esimerkiksi toissa jouluna toi minulle kännykkäänsä, jossa oli juttu siitä, miten kirjoihin voi tulla hyönteisiä, ja yritti varmaan sillä tavalla aiheuttaa, että porukoilleni jättämät, pääasiassa vanhat ja historiallisesti arvokkaat teokset, pitäisi heittää menemään. Minulle tuli tuosta suuttumuksen tila, koska tuossa tilanteessa ilmeni se, että itse suhtaudun kirjoihin jokseenkin eri tavalla kuin isäni, joka ajattelee näköjään niiden olevan pelottavia esineitä, joiden lukemisella joku toinen voi hallita asiat itseään paremmin. Kommentti ”vanhoja ja haisevia kirjoja ei tarvitse nurkissa olla”, kertoo suoranaisesti asenteesta, joka voidaan löytää paralleellisena esimerkiksi natsien käsityksestä juutalaisten suhteen. Tällaista asennetta voidaan myös kuvata pikkuporvarillisuuden kautta, koska siinäkin katsotaan oma maailmankatsomus ja ihmiskuva sellaiseksi, että se tulee aina uutta tietoa ja avartamista vastaan, ts. esimerkiksi isäni on monesti toistanut sitä, ettei hän voi muuttua, ja tuollaisen asenteen omaksuminen ja ylläpitäminen on kyllä tosiaankin tyhmää ja kaiken älyllisen kehityksen vastaista. Mielestäni rajoittuneet ihmiset ovat sellaisia, jotka hokevat koko ajan etteivät he voi edes omien lastensa takia muuttua. Mielestäni olisi hienoa, jos esimerkiksi oma lapsi on edennyt korkeammalle opillisen sivistyksen omaksumisessa ja ylläpitämisessä, tulisi vanhempien kasvaa siinä mukana. Jos olen aina sanonut olevani porvarillisuuden ja etenkin pikkuporvarillisuuden vastainen, on se varmaan tullut suoranaisemmin omalta isältäni, joka sopii tuollaisen nimikkeen alle loistavalla tavalla. Hänen mielestään, koska en monen asian, kuten älykkyyden kautta, muistuta häntä etenkään mielenkiinonkohteideni kautta, ei minulla ole mitään merkitystä, hän ei voi sopeutua siihen, jos lapsestaan tulee erilainen kuin mitä hän itse on. Jotkut väittävät, että lehtolapsius voi tulla esiin vielä kolmannessa tai neljännessäkin polvessa, miksi on naurettavaa, että minua syyllistetään siitä, jos en ole samanlainen ja samoista asioista monomaanisesti kiinnostunut niin kuin isäni. Kuitenkin on kirjoitettava, että esimerkiksi Schopenhauerin ja Nietzschen mukaan lahjakas mies perii suuren osan luonteestaan isältään ja älykkyyden ja henkisen rakenteen äitinsä puolelta. Siinä mielessä jakaantuminen on mennyt hyvin, koska älyllisistä asioista on suvussani aina enemmän oltu kiinnostuneita äidin puolella, ja toisaalta voimakas temperamentti on isältäni tulleena kehittynyt ja hienostunut äidin puolelta tulleen älykkyyden seurauksena. Myös musikaalisuuteni on tullut suoraan äidin puolelta, koska esimerkiksi isäni mieleenjääneimpiin sitaatteihin kuuluu lausahdus: ”Minä oun kiinnostunu kaekesta muusta musiikista ku lassisesta”. Näitä sitaatteja pitäisi kerätä yhteen ja muodostaa kokonaiskuva saamistani ”virikkeistä”.

Huutokauppakeisari vai riistokauppaveivari

Suomen televisiossa on jo useiden vuosien aikana nautittu Palsanmäen pariskunnan huutokauppaliikkeestä Hirvaskankaalla Keski-Suomessa. Suosio on lisääntynyt sarjan jatkuessa, ja monet suomalaista uteliaisuutta toistavat ihmiset ovat käyneet paikan päällä ainakin kerran ja ostaneet vähintään kolme tai neljä kahvipannua, jossa on tietysti tukevahkon pariskunnan omat ja pariskunnan rengin, josta Palsanmäki on sanonut, että se on niin taitava, että pystyisi tekemään ihmisen toisen sisälle, nimikirjoitukset. Mielestäni kyseisen pariskunnan mies vaikuttaa varsin sivistymättömältä, minkä takia samanlaisten ihmisten uteliaisuus ja huomio kasvaa, on sanottava esimerkiksi isäni suunnitelleen joskus käyntiä näiden ihmisten huutokaupassa. On varmasti niin, että pariskunta kiristää myyjiltä tavaroita huutokauppaansa, en muista kovinkaan montaa sellaista tilannetta, jossa kauppias olisi nauttinut tavaroidensa myymisestä ko. huutokauppaan. Tavallisesti tarjotut hinnat ovat suurempaa epäoikeudenmukaisuutta, koska mielestäni kaupalla tulisi olla jonkinlainen eettinen raamitus, jossa mielessä se, että ihmiset voivat asettaa tavaransa myyntiin myös prosenttikaupalla. Kuitenkin tukeva pariskunta käyttää hyväkseen sellaisia tilanteita, joissa joko ihmisillä on tavaraa myytävänä tilanpuutteen takia tai jopa joillakin on pienen rahan tarvetta. Voisipa ajatella, että joillain myyjillä voi olla ainakin osittainen tarkoitus päästä televisioon muutamaksi minuutiksi. Sen jälkeen kun ko. ihmiset ovat riistäneet myyjiltä tavarat suhteettoman matalalla hinnalla, on heillä tapana poislähdettäessä kun kuvataan kehuskella etenkin ns. julkkismyyjien persoonallisuuden hyvistä puolista. Tuota voi ajatella tietysti sen kautta, että jos joku todellakin myy näille tavaransa halpaan hintaan, on vähintä hyvää kiitellä ja imarrella jälkikäteen. Äskettäin ko. sarjassa oli sellainen myyjä, joka ei hyväksynyt alas tingattua hintaa, joka pakkasi tavaransa takaisin kokoon ja lähti. Tällainen olisi toivottavaa jatkossakin. Valitettavaa ko. tapauksessa oli vain se, ettei pariskunta ollut ajanut maan toiselle puolelle autollaan tavaroita hakemaan, vaan myyjä tuli käymään huutokauppakamarilla. Eettinen kaupankäynti tarkoittaa tunnetusti sellaista kaupantekoa, jossa molemmat kaupan osapuolet voivat kokea itsensä tyytyväiseksi kauppaan Kamasaksat kiristävät löysät pois ja esittävät epäeettisesti vielä vaatimuksia kaiken päälle. Mielestäni on kuvottavaa, että kun ko. huutokauppa myy pääasiassa jonkinlaista romua, niin he kuitenkin pyrkivät romun ostamisella ja myymisellä mahdollisimman suuriin marginaaleihin hinnan suhteen. Suurempien kapitaalien ollessa kyseessä, voisi tinkausta harjoittaakin, mutta kun esim. tämän huutokaupan pitäjät haluavat hyötyä tuotteista, jää myyjälle aina jonkinlainen pettymyksen tunne. Tavarat ovat monesti selkeästi tunnearvoisia, ja on kyseenalaista käydä hakemassa tavaroita suoraan yksilöiltä. Siinä ei hyvää oloa jää edes silloin, vaikka pakettimersussa tukeva pariskunta esittää riistämästään myyjästä muutaman myönteisen sanan tai lauseen. Kaupankäynnin tulisi olla eettistä, ja muistaa etenkin jälleenmyyjälle myyvien ihmisten oikeuden. Miksi tätä ”atk:ta” tutkivalle miehelle tulisi antaa oikeus levennellä ja käydä ”Epsanjassa”, niin kuin he turhapuromaisesti maata kutsuvat. Kaikenlaista tavaraa tulee Suomessakin väliajoin myyntiin, mutta kamasaksojen provinsiaalinen hyöty on siitä huolimatta vastenmielistä ja kuvottavaa.

Perheidylli

Täällä ei juuri kysellä kuulumisia I eikä rohkaista, kannusteta tai vahvenneta I tämä on dysfunktionaalinen perhe I perhe jossa kaikessa on jotain vikaa I yksi kuin jääkaappi I ja toinen täysin raivohullu I ruokaa ei tullut lapsena kuin kysymällä I sitä piti suorastaan vaatia I ja monesti oli pureskeltava ruisleivän känttyä I kun emäntä ei jaksanut tehdä ruokaa I kuin juhlapyhinä ja vieraiden aikaan I äitini on aina arvostanut I enemmän omia sukulaisiaan I kuin omaa poikaansa I molempien olisi tullut ohittaa lisääntyminen I ja tämä järki- ja traumauttamissyistä I olen sosiaalisesti ja emotionaalisesti vammautettu I eivätkä ne nykyään muuta väitäkään I autismin kirjolla molemmat I ja toisen tapaauksessa narsismia I toinen on frigidi pakkasihminen I koskaan ei ole oltu kiinnostunut I omista mielenkiinnon kohteistani I "me ei voida muuttua!" - I ja se on kyllä havaittu I Isäni on jo tullut ehdottamaan I että porukoilla olevista antiikkikirjoista I voisi luopua: haisevia vanhoja kirjoja! I Lähipiiri pysyy samana I vaikka joku nousisi pitkin Parnassovuorta I rohkeana yksilönä . sotilaana I Minä suan tehdä teille ihan mitä haluan I ei vaan sinä teet niin kuin minä sanon I niin minullekin tehtiin I en minäkään suanu I älä tee niin kuin minä teen I vuan tie niin ku minä sanon I Meijän koiralla olj yhtä punaiset korvat I tuo ruuat mukanas kun tulet laosuudenkotiin I ei saa erottua joukosta I ja jne. jne. jne. I Olen jäänyt jumiini vanhempiin I toisen mielestä tärkein ominaisuus on tottelevaisuus I sokea ja vastaansanomaton totteliaisuus I äitini - hiirihaukka - ei ole vastannut lapsensa tarpeisiin I vieläkin lastaa ruokapöydässä linnun annoksen I kun et ole samanlainen, ei sinua ole I tämä mies pysyy samanlaisena junttina I vaikka ympäristö ja osallistuminen mahdollistaisivat I jonkinlaisen ohessa tapahtuvan sivistymisen I ei kuulu meille - herrat hoitaa I ja veljeni - selkäänpuukottaja I kristillisessä tarinaperinteessä I voin sanoa, ei tule ikävä ketään näistä kolmesta! I

Runo

Kävelin taannoin pitkin Prenzlauer-bergiä I mieleni oli ylhäällä I mutta en kuvitellut housujeni muuttuvan teltaksi I kun tulin nuorten lasten päiväkoulun viereen I ja näin, kuinka uhkeat ja kiinteät I ihannerotua edustavat naiset I hakivat jälkikasvuaan kotiin I ja nämä naiset, niin täynnä I fertiliteettiä ja toteutunutta seksiä I niin suvullisesti kypsiä ja ihania I nämä vaaleat germaanit ja isot tissit I Nämä seireeniäidit ovat vainonneet minua I en ollut koskaan kokenut I yhtä suurta kiihottumisen I tunnetta keskellä katua I kuin pitkin Prenzlauer-Bergiä I

Inhimillisyys, ironia ja itseironia

Inhimillisyys tarkoittaa sitä, että mikään ihmiseen ja ihmisyyteen liittyvä ei ole vierasta. Tavallisesti tämä käsitys on liitetty humanistisiin tieteisiin ja ihmistieteisiin. Ihmisenä oleminen ja siihen liittyvät piirteet ovat kaikki humanistin kiinnostuksen alla. Siinä mielessä eräs pikkutyttö, joka oli samoihin aikoihin samassa koulussa, on todennut valtiotieteelliseen vaihtonsa yhteydessä olevansa ”entinen humanisti” mikä ilmaus naurattaa minua kovin. Entinen humanisti on varmaan tarkoittanut sitä, että aiemmin ei ole ollut pikkuporvari, mutta muiden piirteiden kautta on muuttanut mielensä ja humanismi on jäänyt häneltä taakse. No niin. Humanismi ja inhimillisyys tarkoittaa etenkin kaiken ihmisperäisen ymmärtämistä ja sen tuntemisen kultivointia. On sanottava esimerkiksi tämä, että joskus vuosikaudet sitten pieraisin lähes täydessä elokuvateatterissa kovaäänisen kaksiosaisen pierun juuri sillä hetkellä kun mainokset olivat alkamassa ja salin valot hämärtyneet. Monet nauroivat, vaikka eivät välttämättä paikantaneet päästäjää. Nauru tuollaisessa tilanteessa liittyy juuri inhimillisyyden tunnistamiseen. Suuri sosiaalinen faux pas näyttää ihmisille sen, että kaikki ovat ruumiittensa kautta osallisia tällaisesta groteskista toimintaperästä. Julkinen pieru kertoo siis siitä, että me kaikki olemme lopultakin samanlaisia ihmisiä ainakin sen kautta että kaikilla on pyllynsilmä. Inhimillisyyden takia harrastetaan myös huumoria, joka ei kuitenkaan ole amerikkalaistyylistä slapstickiä, jossa pyrkimys on nolata jokin taho tai joku ihminen. Ironia tarkoittaa epäsuoraa vitsailua eri asioiden kustannuksella. Siinä mielessä ironia ei tarkoita samaa kuin sarkasmi, koska sarkasmilla on oma yhteytensä slapstick-huumoriin. Ironiassa pyritään tuomaan esiin kaksi ilmaisun tarkoitusperää, joista vain ironiaa ymmärtävät tajuavat sen mitä kullakin ilmaisulla haetaan. On monesti sanottu, että etenkin maaseudulla asuvat ja kaikkialla asuvatt uskovaiset eivät monestikaan ymmärrä ironiaa, ja varmasti koko väestöstä merkittävästi sofistikoitunrita ironia harrastajua ja ymmärtäjiä on korkeintaan kymmenen prosenttia. Rahvas ei etenkään suosi politiikan ironisoimista tai poliittisissa asemissa olevien ironisoimista. Esimerkiksi Englannissa on ollut tapana, että politikkaan tuodaan keveyttä sen kautta, kun esimerkiksi poliitikkojen provinsiaalisia tavoitteita ironisoidaan. On sanottava esimerkiksi sellainen tilanne, jossa ilmeni ironiaa, oli kun joissain aiemmissa vaaleissa käytiin läpi ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita, oli tiivistys yhdestä italialaisesta ja hänen politiikastaan, kun mies oli tuiterissa ohjelmissa ja sanoi sammaltaen ”Viinit ruokakauppaan”. On sanottava englantilaisista huumorin lähteistä esimerkiksi Spitten Image.ohjelma, jossa pyritään ironisoimaan poliitikkoja ja heidän toisistaan eroavia yksilönpiirteitä. Esimerkiksi 1990-luvulla terveysministeriniä toiminut Kenneth Clarke kuvattiin jatkuvasti kännissä olevana punkerona. Itseironia tarkoittaa etenkin kaikkinaisen inhimillisyyden tunnustamista, ja siinä pyritään relaamaan ihmisiä rennommiksi, jotka kaikki voivat itseironian kautta tunnustaa olevansa vain toisiaan paljon muistuttavia ihmisiä. Itseironia on tarkoitettu suojelemaan myös ihmisten omia luonteenpiirteitä ja omia kiinnostuksen kohteitaan kuten harrastuksia ja ammattia. Itseen suunnattu ironia on tarkoitettu etenkin lunkiuden ja rentouden edistämiseen. Siinä ei etenkään oteta itseä vakavasti, ja sillä voidana hyvinkin kieltäytyä esimerkiksi tyypillisempien eläimisten toimintamallien harrastamisesta. Itseironia on vieläki vaikeampaa kuin ironia saati sarkasmi, koska siinä kyseenalaistetaan omaa minää, joka ei ole tyypillistä etenkään diktaattorin tavalla toimivien ihmisten keskuudessa. Itseironian harrastamisella etenkin britit jakavat omaa henkistä intimiteettiään ja kohteliaisuuttaan sen takia, että kaikki voisivat kokea olevansa samaa yhteisöä, joka on saanut aikaan myös sen, että etenkin intialaiset maahanmuuttajat monesti hallitsevat englantilaisilta tulleen huumorin muodon. Se on sanottava, että Suomessa itseironiaa ei harrasteta, koska kaikki jonkinlaisessa itse kokemassaan asemassa olevat ihmiset ovat tarkkoja siitä, etteivät näytä inhimillistä puoltaan. Itseironia tulkitaan siis etenkin nuorten naisten keskuudessa heikkoudeksi, joka lopettaa kiinnostuksen itseironiaa harrastavaan mieheen. Mielestäni kuitenkin, kuten ihmisiä voidaan arvostella sivistyksen tasostaan, voidaan myös tiettyjä kulttuureita pitää pidemmän historian ja kehittyneemmän sisällön omaavina kulttuureina. Itseironia, ironia ja satiiri litityvät etenkin brittiläiseen kulttuuriin, ja koska vain harvoilla Suomessa asuvilla ihmisillä on kanttia sitä käyttää tai edes ymmärtää, kertoo se mielestäni siitä, ettei suomalainen yhteiskunta ole niin kehittynyt ja pitkähistoriainen kuten vaikkapa Yhdistynyt Kuningaskunta. Satiiri taas on myös Spitten Image-ohjelmaan liittyvä huumorin ja elämänasenteen tapa, jossa pyritään tuomaan groteskilla ja burleskilla tavalla esiin niitä ihmisiä, jotka meitä esimerkiksi monien maiden parlamenteissa edustavat. Suomen televisiosta satiirisina ohjelmina voidaan pitää etenkin Iltalypsyä, Presidentin kansliaa ja Itse Valtiaat-ohjelmaa. Poliittisen satiirin kirjoittainen onnistuu monesti etenkin sellaisilta älykkäiltä ihmisiltä, jotka ovat aiemmin toimineet jonkinlaisessa poliittisessa asemassa, vaikka on sanottava, että Suomen eduskuntakin on vielä nykyisin niin kehittymätön 200 ihmisen yhteisö, ettei sielläkään enemmistö ymmärrä etenkään satiiria tai myöskään ironiaa tai itseironiaa. Ollaan suvaitsevaisia ja välittömiä – nämä tavoitteet tulevat toteen silloin, kun asioita voidaan ilmaista myös valtakriittistä ironiaa. Ironian, satiiriin ja itseironian tarkoitus on kyseenalaistaa valtaa pitävät ihmiset ja opettaa heidät nauramaan itselleen, vaikkakaan suurin osa näistä ei varmastikaan osaa ottaa näitä ilmaisun tapoja vastaan. Britanniassa kansalaisilla on aina ollut enemmän yksilön vapauksia ja oikeuksia kuin manner-Euroopassa, ja voidaankin sanoa, että Britanniassa valtio ja kruunu palvelee kansalaisia, kun taas monessa muussa maassa kansalaiset on tarkoitettu palvelemaan valtiota ja kruunua. Tämä voimakas yksilöydentuntu, joka on levinnyt kaikkialle brittiläiseen yhteiskuntaan, on mahdollistanut sen, ettei poliitikkoja koeta vallankäyttäjiksi, vaan äänestäjiensä ja muun kansan palvelijoiksi. Palvelusvirka on nimittäin sellainen, että siinä kiitetään niitä tahoja, jotka ovat mahdollistaneet asemassa olemisen. Tuleehan englanninkielestä ja Englannista ilmaus ”How can I serve you”, Britanniaa sanotaan eksentrisyyden keskuspaikaksi maailmassa ja sehän tarkoittaa vapaata ja omiin asioihinsa keskittynyttä yksilöä. Etenkin englantilaiset pystyvät eksentrisyydestään luomaan huumoria, jonka tarkoitus on myös tuoda esiin uudenlaisia periaatteita ja ja tapoja elämän elämiseen. Eksentrisyydessä kunnioitetaan yksilön käsitettä ja oikeutta olla kiinnostunut sellaisista asioista kuin itse haluaa. Vahva yksilön käsite on antanut briteille oikeuden kyseenalaistaan vallan pitäjiä ja ottaa heihin suoraa yhteyttä, jos joku kansalainen kokee. Satiiri on siis ihmisten pyrkimysten kyseenalaistamista sellaisissa tilanteissa, joissa niitä etenkään ei voisi olla. Satiirissa myös monesti kuvataan kohteena olevan henkilön ominaisuuksia äärimmäisessä ja korostuvassa merkityksessä. Itseironia tarkoittaa sitä, että omaa roolia ja asemaa ei korosteta, vaan annetaan ihmisten olla avoimia ja ottamaan vastaan palautetta aivan keneltä tahansa ihmiseltä ja ihmisiltä. Itseironia on siis itsen vähättelyä, jonka etenkin Suomessa jotkut nuoret naiset kokevat heikkoutena ja huonona itsetuntona, vaikka totuus on usein aivan päinvastainen. Itseironiaa harrastavan ei tarvitse korostaa itseään, teeskennellä ja tulkita ympäristöjen valtatasapainoa. Itseironia on siis mielestäni etenkin avoimuutta maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan. On varmaa niin, että koska nykyinen suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri on niin nuori, että täällä ei vielä saa ottaa lunkisti etenkään poliittisissa viroissa. Ironia siis tarkoittaa joidenkin mielestä ”epäsuoraa ivaa”, mutta mielestäni se tarkoittaa etenkin olemassaolon ja ihmisten toisiaa muistuttavien ominaisuuksien tunnustamista, ja siinä voidaan ajatella tuotavan esiin sen, että ihmisten ei tulisi olla turhan tärkättyjä, vaan ihmisten pitäisi pitää jonkinlainen keveys toisten kanssa harrastettavassa kommunikaatiossa. Ironia siis hyväksyy sen, että ihmisillä on heikkouksia ja niitäkään ei tuoda esiin sellaisella tavalla, jossa ne jonkun yksilön kohdalla voimakkaasti tuomittaisiin, Siinä mielessä ironia on myös liberaalilla tavalla ajattelevien harraste. Ironia on siis etenkin sitä, että siinä ei korosteta vastakkainasetteluja pintapuolisten syiden takia ja annetaa tiettyjen asioiden olla. Tietysti ironian ja itseironian harrastamista varten tarvitaan myös ihmisiö, jotka voivat todistetun ironian havaita. Jos suuri osa ihmisistä kokee ironian ja asioiden korostamisen ja kääntämisen heikkoutena tai suoranaisena hulluutena, ei ymmärrystö voida varmaankan kovin helpolla tavoitella. Olen monesti manipuloinut mediaa ironialla. Esimerkiksi muistan sen, kun ensimmäistä kertaa Düsseldorfissa asuessani vuonna 2009 laitoin Savon Sanomiin tietyn vitsin eräästä tapaamisesta junassa. Uskon ihmisten reaktioista, että he pitivät minua tyhmänä ja tyyppinä, joka ei vain ymmärrä asioita. Olin minä tosiaankin kovin ihastunut siihen tyttöön, kuka hän sitten olikin. Sanaa kuuleva ihminen ymmärtää kaiken suoraan ja rehellisesti. Yksi poliitikan piiriin liittyvä mainio satiirinen tv-sarja on ollut 1980-luvulla Britanniassa tehty Yes Minister ja sen spin-off Yes Prime Minister, joista ensimmäinen alkaa, kun Konservatiivien Jim Hacker voittaa parlamenttivaaleissa paikan parlamenttin ja josta tehdään sen jälkeen ministeri pieneen ja varsin merkityksettömään ministeriöön. Näissä kahdessa sarjassa hauskin on kuitenkin ministeriön virkamiehistön pomo Sir Humphrey Appleby, jolta tuollaisen roolin näytteleminen, jossa viljellään ironiaa ja itseironiaa vaikka samalla myös virkamiehistö pysyttäytyy välimatkan päässä ministeriön kunkin aikaisesta ministeristä. Nöyryys ja ylperys ovat varmaan perusteellisimmat englantilaisen ihmisen ominaisuudet. Yhdistyneen Kuningaskunnan mottokin on Dieu et mon Droit, eli Jumala ja minun oikeuteni. Mielestäni poliittinen korrektiivisuus on monasti alemmasta keskiluokasta tulevien poliitikkojen ja toimittajan planttujen harraste, ja siinäkään ei todella pyritä minkäänlaiseen keveyteen ja rentouteen, pikemminkin se haluaa poistaa kevytmielisen leikinlaskun yhteiskunnasta. On sanottava että tämän ironian vastaisen suuntauksen edistäjinä ovat etenkin naiset ja sosialistit – sellaiset ihmiset, jotka eivät tajua suvaitsevaisuuden oikeata muotoa, vaan ottavat senkin vakavasti ja sanoja tuijottaen. Myös hyvin vakavamielisesti ja suu verta valuen olevat ihmiset tekevät monesti työtään ja suhtautuvat arkeensa liian vakavasti. En ole esimerkiksi koskaan ymmärtänyt näitä jopa ikäisiänikin ihmisiä, jotka ovat suunnitelleet paperilla valmiiksi sen, millaisesta virasta he aikovat jäädä eläkkeelle ja missä asemissa he silloin ovat. Ironia ja itseironia ovat etenkin ihmisen inhimillisen heikkouden ja peiteltyjen huonojen ominaisuuksien ja asenteiden laittamista kokonaiskuvaan inhimillisestä ja humaanista ihmisluonteesta. Monesti suvaitsevaisuus ja inhimillisyys liittyvät etenkin herkkiin ihmisiin, vaikken tarkoita tässä ihmisiä (pääasiassa naisia), jotka itkeskelevät pienistä asioista toistuvasti. Mielestäni esimerkiksi facebookin itkusilmä-emoji tulisi poistaa kokonaan, koska loppujen lopuksi, ketä se palvelee ja mitä edistää, jos sdat tai tuhannet ihmiset (pääasiassa naiset) toistavat surullisen tilanteen yhteydessä kollektiivista nyyhkimistä. Empatiaa voi kokea myös järjellisesti, jolloin se on kehittyneemmässä muodossaan. Ei sisällä tunteiden sisään jäämistä ja omien tunteiden paapomista. Mielestäni sääli ja suru etenkin kun siihen liittyy itkeskeleminen on jotain mitä minä en siedä. Toisaalta en siedä toisia kumoavia miehisiä luonteita, jotka eivät välitä paskan vertaa mistään asiasta. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Mielestäni pitää olla altis ja empaattinen, mutta itkseksellä ei saa. Välinpitämättömyys ja kovuus, jotka yhdistetään etenkin tavallisesti miehiin, ei ole itkeskelyä vähemmän ärsyttävää. Totisuus ja suora ilmaisu voi olla joidenkin maaseudun ihmisten kohdalla ärsyttävää. On mainittava esimerkki, kun minä kirjoitin jokunen vuosi sitten mielipidekirjoituksen lehteen siitä, miten hyvä oli että Halla-aho valittiin Persujen puheenjohtajaksi, ja miten olisi pikaisesti ryhdyttävä liittymään persuihin. Kun joku vastasi kommenttiin seuraavassa lehdessä ja käytti ironiaa kuvatakseen sitä, miten Halla-aho on äärioikeistolainen (kirjoittajan mielestä), oli mummoni heti lähettämässä minulle lehteä, koska hän kuvitteli suoranaisella ymmärryksellään, että kommentin tekijä olisi kannustanut ja tukenut ironian valossa tekemääni kirjoituksen pätkää. Monesti on niin, että näkyvässä asemassa olevan ihmisen on vaikeaa korostaa Suomessa itseironiaa tai inhimillisyyttä, koska johtajien oletetaan olevan vahvoja ja heidän oletetaan ansaitsevan erikoiskohtelua ja heidän annetaan ympäröidä itsensä kovaa valtaa korostavilla symboleilla ja viittauksilla. Mielestäni vähiten epäitsekkäitä ihmisiä tulisi ottaa poliittiisin virkoihin ja jatkuvan itsekritiikin ja korruption tarkkailun kautta varmistettava se, että he myös pysyisivät epäitsekkäinä. Kaikki sellaiset tekijät ja symbolisuudet pitäisi esimerkiksi kansanedustajan asemasta poistaa ja katsoa sitten ketkä näistä kokevat lakien säätämisen yhä tärkeäksi asiaksi omassa elämässään. Millään tavalla heidän olemuksena ja liikkumisensa ei tulisi olla suuri ihme nykypäivän maailmassa, jonka pyrkimyksen kehittäjinä ovat etenkin Britannian politiikka ja Ruotsin tapa inen keskusteleva ja kuunteleva demokratia. Vapaus on tärkein asia politiikassa ja siihen tarvitaan yksilöitä, eikä toisten perässä laahaavia epäyksilöitä, jotka eivät osaa olla mitään mieltä mistään, vaikka se koskettaisi heitä pienen verran. Alexander von Schönburgin kirja Tyylikkään köyhäilyn taito on oiva esimerkki siitä, että miten saksalainen kreivi voi olla rehellinen omasta muuttuneesta rahatilanteestaan ja antaa saman harrastamiseen liittyneille ihmisille hienostuneita huomioita kulttuurielämästä ja etenkin sen siteestä rahaan ja tienaamiseen. Schönburgin kreivit menettivät Saksan jaossa viimeiset kartanonsa Itä-Saksan puolelle. Kuitenkin Schönburg kirjoittaa kirjassaan että hänen sukunsa köyhtyminen alkoi jo useita satoja vuosia sitten, jonka jälkeen on ollut yhtä taloudellista alamäkeä – vaikka aatelille tyypilliseen tapaan tätä ei olla arkipäivän elämässä huomattukaan. Kuitenkin Alexander von Schönburgistakin oli tullut ns. Etage Adelia eli kerrostalossa asuvaa aatelia. Kuitenkin Schönburg otti kirjassa kuvatun lamasta johtuvan irtisanomisensa lunkisti ja keveillä mielin. Se oli minulle kirjassa yllätys, kun kirjoittaja kertoi, että tosiasiassa shamppanja valmistetaan huonommista rypäleistä jotka erotetaan toisista rypäleistä, joista tehdään viiniä. Koska Schönburgin vaimo, joka nimittäin oli ruhtinassuvun prinsessa, saivat he joskus kutsuja Britannian kuninkaallisilta, koska vaimo oli kohtalaisen lähes sukulainen prinssi Philipin kanssa. Kuitenkin rahvaan käsitys aatelista, se että kaikki ovat olleet satojen vuosien ajan aina hyvin rikkaita on klisee ja mielikuva, joka ei ole totta. Epäilen esimerkiksi suomalaisista nuorista aatelissukujen edustajista, että suurin osa heistä asuu kerrostalossa ja joskus mahdollisesti vanhoissa ja rumissa kerrostaloissa. Mieleni tekisi kirjoittaa enemmän runoja ja lauluja, koska häijyyteni huumorissa on alkanut viime aikoina taas kukkia varsin ptikästä aikaa. Aion toimittaa kustantajille Reinholdin lisäksi yhden runokokoelman ja yhden essee/artikkeli-kokoelman. Mielestäni kehä on monessa mielessä kierretty yhteen kun voidaan sanoa, ettei tueta minkäänlaista kateutta muita ihmisiä ja heidän asioitaan kohtaan. Aion kirjoittaa kaikkien muiden aiemmin ilmaistujen hankkeiden lisäksi tutkielman ja mahdollisesti kirjan monen linjan kautta sukulaisiini kuuluvasta Britannian ensimmäisestä normannikuninkaasta William the Conquerorista. Noin vuosi sitten tuli dokumentti televisiosta Suomessa, jossa kerrottiin normannivalloitusta kuvaavaasta ns. Bayeuxin seinövaatteesta. On ymmärtettävää että noin 950 vuotta sitten tapahtuneista asioista on varsin vähän lähdetietoja tai ainakaan varsinaisia kuvauksia asioista. Olen nähnyt Bayeuxin seinävaatteen myös henkilökohtaisesti tuossa muutama vuosi takaperin, Olen myös muutamaan otteeseen miettinyt brittien Ateenan Parthenonista varastamia friisin koristeluja, jotka brittiläinen aatelismies Elgin toiimitti Britanniaan missä ne ovat edelleen British Museumin kokoelmissa. Tuota voidaan varmasti pitää 1800-luvun brittien johtaman imperialismin ääri-ilmenemänä. Ovatha italialaisetkin palauttaneet Abessinian sodassa varastamansa obeliskin Etiopiaan. Mielestäni itseironian käyttäjät ja ymmärtävät ihmiset ovat paljon kehittyneempiä, kun jatkuvasti sosiaaliseen dominanssiin pyrkimistä, jossa pitää koko ajan vahdata sitä, miltä vaikuttaa ja millaisen kuvan ja käsityksen antaa muille ihmisille, jonka pitää olla etenkin kuva vahvuudesta ja dominansissta. Ironia ja itseironia kertovat kehittyneistä kielellisistä ja kulttuurisista ominaisuuksista. Niillä voidaan etenkin vältellä tappelemista ja nujakointia – toisin sanoen: merkityksettömiä mikrotason tapahtumia.

Vahvalta näyttämisestä ja banaalista pahasta

Etenkin joillain miehillä lähes kulttuurista riippumatta on elämässä yksi tavoite, joka on se, että jokaisessa tilanteessa tulee näyttää vahvalta. Tämä johtuu siitä miten miehiä kasvatetaan ja millaisia malleja heille annetaan elämään toisten ihmisten toimesta. On tyypillistä sanoa esimerkiksi: ole mies, älä ole mikään akka. Siinäkin mielessä on ristiriitaista, että kun esimerkiksi nykypäivän Suomessa niin sanotut feministinaiset pitävät vieläkin yllä mielikuvaa siitä, miten miesten tulee pysyä karkeasti määritellyssä roolissaan, mutta naiset saavat nykypäivänä olla mitä tahansa. Suurimmat feministit ottavat puolisoikseen miehiä, jotka vastaavat täydellisesti alkuaikojen macho-käsitystä. Toisin sanoen nämä feministit haluavat itselleen vapautta sen muodossa, että he samalla voivat riistää vapautta toisilta. On esimerkiksi merkittävää ja ikävää, että kouluissa olevat pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa esimerkiksi sellaisen asian takia, koska nykypäivänä esimerkiksi median antama käsitys naisista välittää näille tiedon, että etenkin tytöt, naiset ja ruskean väriset ihmiset voivat tulla nykypäivänä presidenteiksi ja pääjohtajiksi, ts. kaikki on heille petattuna, kun taas pojat ja miehet saavat hikoilla ja urheilla. Myös esimerkiksi poikien kohtaama koulukiusaaminen on asia, joka jää monesti ilman huomiota ja rankaisua. Muistan esimerkiksi ala-asteelta samalta luokalta erään yksinkertaisen tyypin, joka pilkkasi kolme vuotta vanhempaa veljeäni täysin nenäni alla, mikä oli varmasti hänen tarkoituksenaan. Kuitenkin minulla ei ole koskaan ollut tarvetta provosoitua toisten huonosta käytöksestä. Toisaalta vahvalta näyttämisen tarve on saanut aikaan lähipiirissäni myös sen, että veljeni, jota kiusattiin koulussa paljon enemmän kuin minua, ei ole koskaan halunnut puhua kiusaamisestaan, koska hän varmaan ajattelee sen näyttävän heikolta. Kuitenkin tällaiset asiat säilyvät ihmisten muistissa mitä törkeämpi vaan kiusaamisen tilanne on. Kerrankin kun olin menossa Gatwickiltä keskustaan taksilla, oli elintarvikekauppa/huoltoaseman tiskillä minun jälkeen jonossa päälle pari metriä pitkä eräs suosikkikirjailijani, joka yritti alatyylisesti provosoida minua suuttumaan. On naurettavaa, että tuollaiset honkkelit eivät haasta riitaa itsensä kokoisten ihmisten kanssa, vaan pitää opportunistisesti valita itseään pienempi ihminen vittuilun kohteeksi. Kiitos W.S.! Vahvalta näyttäminen liittyy aina sosiaalisen dominanssin hallintaan, johon lahjakkaammat ihmiset eivät osallistu. On sanottava esimerkiksi se, että tällaiset ihmiset eivät muunasteisen kyvyttömyytensä takia yleensä saavuta merkittäviä akateemisia tuloksia, vaan monesti keskenkasvuisten keskuudessa sosiaalisen dominanssin syyksi riittää esimerkiksi isokokoisuus. Nykypäivänä on tyypillistä, että ihmiset saavat taistella koko ajan erilaisten perusteiden kautta elämässä, on vain kysymyksenalaista minkä takia kilpailusta on kysymys. Tyhmät nuoret ihmiset ajattelevat monesti, että paras mies on se, joka nussii parhaiten tai mahdollisimman monen naisen kanssa. On itsestäni sanottava, että niin harva ikäiseni nainen yltää minun kanssani yhtä korkealle henkisen ja älyllisen toiminnan tasolle, ja koska minulla ei ole tarvetta muodostaa vähäpätöisiä ihmissuhteita etenkään naisten kanssa, että minulla ei ole koskaan ollut tarvetta hankkia panoja. Tiedostan sen, että ihmiset voivat itse valita sen, minkälaisten arvojen kautta he elämää harjoittavat, mutta karkeiden nykyajan karkeuden mukaan arvottajien tulisi ymmärtää, että joillain standardit ja arvostukset voivat olla hyvinkin erilaisia heihin verrattuna. Pitäisi olla valmis puhumaan sellaisistakin asioista, jotka voivat joillekin ihmisille tuottaa jonkinlaisia pintapuolisen häpeän tunteita. Olen aina korostanut tärkeänä arvona asiallisuutta, joka tarkoittaa sitä, että siinä ei voida erotella ihmisiä muiden kuin asiallisten periaatteiden kautta ja että ei ruveta muodostamaan hierarkia-asetelmia muiden kuin asiallisten perusteiden kautta. Olen kirjoittanut joskus suomalaisen yhteiskunnan korruptiosta, joka näkyy kaikkialla, myös nuorten ja lasten keskuudessa, että sillä kenellä katsotaan lokerossa olevan eniten valtaa, on myös suurin oikeus arvostella muita, ja mitä enemmän hierarkia-asetelmia korostetaan sitä asiattomammaksi ja törkeämmäksi joidenkin arvostelu ja kiusaaminen voi edetä. Lapset ja nuoretkin ajattelevat monesti sen kautta, kenellä nähdään olevan eniten valtaa, ja etenkin urheilua ja hikoilemista korostavissa maaseutukouluissa. On sanottava esimerkiksi yksi tilanne, joka on jäänyt muistiini aika hyvin: liikunnan opettaja laittoi varhaisnuoret istumaan kahteen eri ryppääseen sen mukaan, kuka oli saanut vedetyksi leukoja. Voidaan ajatella kuinka suuret vallan tunteet näillä, jotka saivat vedettyä leukoja, oli tuon tilanteen jälkeen. Lapset ja nuoret pitäisi laittaa sellaisiin kouluihin, jotka korostavat heidän vahvuuksiaan – minä en välttämättä olisi halunnut olla pönkittämässä urheilijanuorukaisten paisunutta päätä epäurheilijamaisuudellani, vaan olisin halunnut opetusta aiheissa, joista olen myöhemmin ollut kiinnostunut ja joista olen myöhemmin luonut oman urani. Vahvalta näyttäminen tarkoittaa useimmiten urheilun ja hikoilun harrastamista ja fyysistä voimaa. Mielestäni ajatukset ovat paljon universaalisempia ja laajemmalle vaikutukseltaan yltäviä kuin se, nujertaako jonkun provinsiaalisesti tappelussa ja/tai painissa tai kuinka useaan revaan oman tavaransa saa. Nämä asiat ovat täysin provinsiaalisia, eikä vaikutus ulotu muualle kuin korkeintaan osapuolille ja mateleville pelon takia kunnioitusta osoittaville ameeboille. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut ja voi olla niin, etten pysty edes havaitsemaan sitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, ja en toisaalta katso, että asiallisissa julkisen elämän tilanteissa tulisi salliakaan toisten ihmisten monesti rahvaanomainen ja korostunut juoruaminen. Minä koen olevani yksityishenkilö, jolla on täysin samanlaiset oikeudet ja vapaudet kuin kaikilla muillakin Suomen kansalaisilla, olen vain varmaankin niistä suhteellisesti enemmän tietoinen kuin keskiverto kansalainen Suomessa. Minua ei nauru, vittuilu, uhkailu tai pahanilkisyys ei tee minkäänlaista vaikutusta, nämä ihmiset sitä harrastaessaan näyttävät oman paikkansa hierarkiassa, minkä he niin helposti ovat kaikkiin asioihin ulottamassa. Vahvalta näyttäminen liittyy etenkin vallan symboleihin, joita pidetään yllä vain ns. puskurivaikutuksen takia. On sanottava esimerkiksi sellainen juttu, kun olin eräänä kesänä äitini vanhempien luona Luikonlahdessa, enollani, jonka hyviä ominaisuuksia kunnioitan suuresti, oli luonaan nainen, ja kun eräs hänen lapsistaan oli flunssassa, haki enoni mummon luota tulehduskipulääkettä, piti hänen varmaan tarkoituksella näyttämisen takia ajaa parin sadan metrin etäisyys isolla mönkijällään. Varmaan tarkoitus oli näyttää etenkin ko. Naiselle, että meiltä löytyy pelit ja vehkeet joka tarkoitukseen. Tuo tilanne voidaan varmasti helposti tulkita vahvalta ja maksukykyiseltä näyttämisen pyrkimykseksi. Olen havainnut samaa piirrettä molempien sukujeni puolilla, vaikka korostuneemmin se on varmasti tullut esiin Virrantaloissa/von Beckereissä. Kun joku saadaan nujakassa/tappelussa lannistettua tuottaa se näille ihmisille suurinta mahdollista nautintoa, koska nämä ihmiset eivät muusta ymmärrä. On esimerkiksi sanottava erään tätini miehestä, että hänkin on tietysti varustettu tavanomaisella perinteisen miehen kilpailija-asenteella. Hän tuli mummoni hautajaisissakin haastamaan riitaa kanssani, koska kuvitteli minun rupeavan taistelemaan hänen kanssaan provokatiivisesti ilmaistusta riidan haastamisesta. Minuun tuollainen ei tee minkäänlaista vaikutusta, minä en harrasta mielipiteideni, arvojen ja asenteiden pakottamista muille ns. enforcementia. Minulle on saman tekevää mitä maalaismiehet ajattelevat, mutta on sanottava, että tämä mies kutsui minua vainajaksi vuonna 2017, jonka jälkeen olen saanut aikaan moninkertaisesti enemmän merkittävyyttä kuin mitä tämä maalaisukko tulee saamaan aikaan koko elämässään. Tunnistan riidan haastamisen ja provosoinnin nykyään aika helposti ja osaan olla siihen reagoimatta. Minä olen täysin neutraali ihmisten omille käsityksille, mutta etenkin sille, miten muut ihmiset nkevät omat käsitykseni. Minulle on täysin samantekevää näkevätkö ihmiset minut vahvana vai heikkona. On sanottava kuitenkin, että raudan pumppaaminen pullistelijalihasten saavuttamiseksi ei vaadi kovin suurta neroutta. Tavanomaiset miehet siis kiistelevät siitä, kuka näyttää kaikkein voimakkaimmilta, ja monet näistä ihmisistä ratkaisevat omat arvonsa ja arvostuksen kohteensa sen mukaan, kuinka paljon primitiivistä valtaa näillä ihmisillä on. Sanotaan esimerkiksi, että antiikissa seksuaalisuuteen suhtauduttiin pidättyvyyden kautta, johon nähden nykypäivän barbaria vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Monesti on niin, että herkemmät ihmiset eivät tee yhtä paljon lapsia kuin muniansa kaikkialla uittavat aggressiiviset, mölyävät ja rahvaanomaiset ihmiset. Kuitenkin voidaan varmasti luoda sellainen hypoteesi asiasta, että mitä vähemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän huomiota tuollaiset lapset saavat ja heille voidaan siirtää perustavampia periaatteita ja arvoja, kuin niiden tapauksessa, jotka tekevät kakaroita pelkästään oman pintapuolisuutensa ja välinpitämättömyytensä takia. Vahvalta näyttäminen siis laajentaa ihmisten keskuuteen etenkin banaalin eli arkipäiväisen pahan leviämistä. Vahvalta näyttämisen uhrit pakotetaan olemaan hiljaa esimerkiksi kiusaamisesta, koska jotkut ihmiset sanovat, että ainahan kiusausta on ja siitä ei pidä valittaa vaan jotkut voivat kokea tällaiset takia häpeän tunteita, joka johtaa siihen että asiasta ei puhuta eikä siitä kannusteta milloinkaan puhumaan. Miehelle on peniksen korvike etenkin auto, jonka pitää olla iso ja kaikilla herkuilla varustettu. Voidaan sanoa, että suuri osa vähittäiskaupasta kertoo suoraan ihmisten halusta ympäröidä itsensä symboleilla, jotka välittävät muille ihmisille sellaista viestiä itsestään, joka halutaan välttämättä tuoda julki ja toisten ihmisten keskuuteen ihailtavaksi. Minun mielestäni esimerkiksi poliittisen vallan käytöstä tulisi vähentää merkittävämpiä symbolisuuksia, samalla kun esimerkiksi televisiossa tuli alkaa näyttämään nykyistä enemmän rumia ihmisiä, koska loppujen lopuksi lukioikäinen finninaama ei tule koskaan muuttumaan ulkonäöltään ainakaan yhtään parempaan suuntaan. Tulisi inhimillistää vallan käyttöä ja korostaa vallan hallinnassa siihen, ettei rahvas ala muodostamaan sädekehää yhdenkään poliitikon ympärille. On sanottava esimerkiksi se, että Jyrki Katainen on facebookissa rajoittanut kaveriensä määrää tiettyyn lukuun, ja hän varmasti huomaa sen, että on totuutta vääristävää, jos poliitikko kokoaaa itselleen tuhansia facebook- ja satojatuhansia instagram-seuraajia. Olen miettinyt monesti sitä, että mitä tällaiset satojatuhansia seuraajia saavat politiikot ja ”vaikuttajat” ajattelisivat siitä, jos kaikki heidän aiemmat seuraajansa ja kaverinsa lopettaisivat kiinnostuneena olemisen heidän asioistaan. Tavallinen pikkuihminen ajattelee, että jossain ”asemassa” oleva ihminen on tärkeämpi kuin kaikki muut. Mielestäni poliittisia virkoja tulisi tehdä entistä vähemmän riippuvaiseksi yksittäisistä persoonista. Nykyäänhän näkyvän henkilön facebookiin kirjoittama kommentti esim. ”kävin kakalla” saa paljon tykkäyksiä ja arvostavia kommentteja: ”onpa hienoa!”. Jotkut ihmiset ajattelevat vieläkin symboleiden kautta. Yksi yleinen tapa tehdä arvioita ihmisistä on se, mitä muut ihmiset tästä ajattelevat. On sanottava yhdestä vastenmielisestä ja yksinkertaisesta serkustani, että hän näköjään kuvittelee minun ärsyyntyvän siitä, että hän harrastaa persuja ja riidan haastamista muiden ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy persujen aatteita, että mikäs siinä – maailmaan mahtuu kaikenlaista kulkijaa. On sanottava siitäkinm, että hän näköjään katsoo persuihin kuulumisen olevan jotenkin rohkeata ja poikkeavaa, minä sanon vaan, mikä siinä, kukin tavallaan. Banaali paha on etenkin yhteiskunnan ja ihmisten yhteisöjen rakenteissa piilevä arjenmukaista pahaa. Mielestäni tämä liittyy usein sellaisiin tilanteisiin, jossa ihmisen yksinkertaisuus alkaa muodostamaan vaikka koulussa valta-asetelmia ja hierarkioita, mikä johtuu pelkästään siitä, että tällaiset alkukantaiset valtasuhteet tulevat esille missä hyvänsä yhteisössä kun siinä vain alkaa kilpailu sosiaalisesta dominanssista. On sanottava esimerkiksi tällainen esimerkki, johon ei liity minkäänlaista henkilökohtaista liitettä, että eräs lukiossa ollut minua noin kaksi vuotta nuorempi tyttö, aivan suloinen ja normaali tyttö on ottanut puolisokseen yhden ala-asteen suurimmista riidanhaastajista ja sosiaalisen dominanssin tavoittelijoista. En tiedä näkikö kyseinen tyttönen minussa samanlaisia ominaiuuksia, kun hän oli minusta kiinnostunut, mutta jos näin, voin sanoa hänen erehtyneen. Mukavaa jatkoa hänelle. Emile Durkheim kirjoitti toteemietiikan ihmisistä, jossa tietynlaiset merkit muodostivat jatkumon sille, minkälaisia asioita ja kehen liittyviä asioita ihmiset etenkin kunnioittivat. Olen ollut jäsen facebookin Kaksisuuntainen mielialahäiriö-ryhmässä, jossa on enemmän naisia kuin miehiä. Sitä kautta olen alkanut enemmän kunnioittamaan naista, koska he monesti tarvittaessa puhuvat omista ja muiden ongelmista ilman että pitäisi miettiä minkäänlaisia fasaadeja. Itse arvostan suuresti keskustelemista, ja mielestäni itselleni sopivan naisen tulisi olla etenkin kielellisesti lahjakas. On kuitenkin sanottava, että koska itselläni on kovat standardit läheisemmän seuran suhteen, olen jossain mielessä ylisivistänyt itseni parisuhdetta ajatellen. Mielestäni kuitenkin Mensa olisi itselleni sopivampi seuranhakukanava kuin vaikkapa Tinder. Mikä siis on vallan näyttelemistä – se tarkoittaa etenkin toimimista pintapuolisimman rahvaan periaatteiden mukaisesti. Vanhan rahan ja pitkän historian suvuissa etenkin naiset ovat fleksiibelejä ja herttaisia etenkin siinä tapauksessa, jos suku ei ole enää yhtä varakas kuin mitä se on aiempina aikoina ollut. On mainittava esimerkiksi tämä seuraava dokumentti, joka kertoo Cornwallissa sijaitsevasta Kelly Housesta, jonka mukaan koko viereinen kylä on nimetty, ja nykyinen kartanon haltiija on järjestyksessään kolmaskymmenesensimmäinen (https://www.youtube.com/watch?v=bpc2bZ5VNaY&t=1156s). . Minun sukuni on köyhtynyt selkeästi ja voi sanoa suvun kuuluvan nykyään ns. pauvre honteuxiin, vaikka suvussa on kuitenkin etenkin naislinjaisesti akateemisia ja varakkaitakin ihmisiä, kuitenkaan yhtenäinen mieslinjainen Becker-suku, johon esimerkiksi minä en kuulu, ei sisällä kuin muutaman akateemisesti koulutetun ihmisen. Mielestäni minä ole täysin välinpitämätön rahan suhteen, koska olen tähän ikään mennessä hallinnut toisinaan isojakin summia samanaikaisesti. Minuun raha ei tee minkäänlaista vaikutusta, eikä etenkään nousukkaiden uusi raha, joka on monesti hankittu kamasaksoille tyypillisellä tavalla. Erään vähäpätöisen ihmisen kohdalta on sanottava, että hän hankkiutti ”ystäviltään” rahat omien ”runojensa” julkaisemiseen, jonka jälkeen hän istui ”julkaisutilanteessa” pöydässä ja otti rahat irti jokaisesta kirjasta ennen kuin sitä pääsi edes vilkaisemaan. Ja en usko, että hän on jakanut rahat omien ”ystäviensä” kanssa, Tämä ihminen arvostelee ja pilkkaa muita ihmisiä esimerkiksi veneiden tai autojen kautta. On varmasti kova homma, jos kaikessa täytyy näyttää näiden ontokratian korruptoituneen hierararkian mukaisesti kaikessa paremmalta kuin muut. Minä voin kertoa, että me aristokraatit emme välitä siitä, miltä automme, veneemme, vaatteemme, talomme tai kesäasuntomme nousukasvertailijoiden mielestä näyttävät. Pippelin pituuden vertaileminen menee saman asian alle. Jos ihminen on tyytyväinen ei hänen mielestään tarvitse mitään vertailla. Opportunistit ja voittohakuiset ihmiset ryhmittyvät aina sen puolelle, joka näyttää paremmalta tai maksukykyisemmältä. Nämä nousukkaat eivät tunnista yksilöllisyyden tai uniikkisuuden periaatteita, vaan heidän mielestään kaikkea pitää vertailla etenkin rahan, tehokkuuden ja kilpailuasenteiden kautta. Voin sanoa tälle ihmiselle, etten ole koskaan harkinnutkaan hänen kanssaan mihinkään syvempään ryhtymistä. Aatelilla ei tavallisesti ole koskaan kilpailun tarvetta missään mielessä, koska itsetuntonsa on niin hyvä, ettei vertailuja tarvitse tehdä. Myös on sanottava aatelisten maatiloista ja kartanoista, että aatelilla ei ole myöskään tapana miettiä kuinka monta huonetta omassa talossa on. On kuitenkin sanottava, että lapsena sekä Virrantalossa että Virranportissa oli paljon mahdollisuuksia piilosen leikkimiseen, koska piilopaikkoja oli aina suhteellisen runsaasti. Koko lapsuus ja nuoruus kului vahvan sukuyhteisön ja tukiverkon sisällä tuudittuen. En voi kuvitella, että olisin kenenkään muun ihmisen paikalla voinut elää yhtä onnellisen lapsuuden isovanhempien maatilalla. Kutsuimme äitini isää etenkin traktoriukiksi, kun taas isäni isä oli hirviukki, koska hän oli tunnettu hirvien kaataja. Lueskelin mummon luona ukkini kirjoja, suosikit oli sotakirjat ja Kari Suomalaisen pilapiirroksia sisältävät albumit. Kun ihminen pääsee tekemisiin oman inhimillisyytensä kanssa toisin sanoen ei ole kohtuuton toisia ihmisiä ja itseään kohtaan alkaa siitä hänelle merkittävämpi tie esimerkiksi menneisyyden ihmisten, kulttuurien ja arvojärjestelmien tuntemiseen. Inhimillisyys on asia, jota vaaditaan esimerkiksi toisten ihmisten kanssa solmittujen avoimien ja aitojen suhteiden säilyttämiseksi. Vahvalta näyttämisen tarve liittyy varmasti etenkin vaikutuksen tekemiseen suhteessa naisiin ja naiseen. Sillä halutaan myös päteä toisille ihmisille. Rahvas lyö aina vyön alle, ja se on mielestäni aika hyvin tiivistetty. Eduskuntaa ja Suomen poliittista järjestelmää tulisi uudistaa totaalisella tasolla. Tulisi poistaa ”vallan” tuomia eksklusiteetteja ja esimerkiksi pienentää poliitikkojen palkkaa, jossa voitaisiin ajatella, että oikeastaan heidän tulisi saada vain kulukorvaukset tietyistä elämiseen liittyvistä asioista – olivathan esimerkiks Rooman imperiumin aikaiset aatelissukuiset konsulitkin hommassaan ilman minkäänlaista korvausta pelkän hyvän tekemisen ja hyvätahtoisuuden takia. Elintasoestetiikka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ihmiset alkavat yhdistämään kohonneen elintasonsa kauneuden esteettiseen käsitykseen, jonka myötä yleensä tehdään arvosteluja toisista ihmisistä heidän ekonomiansa ja ulkoisen näyttävyyden kautta. Ei se ole ihmekään että pseudosyytingillä miesten kustannuksella elävien hepsankeikkojen määrä on varmasti noussut viimeaikaisen pinnallisuuden tultua suosituksi asenteeksi ihmisten keskuudessa. Kuitenkin asian ydin on tässä: nainen voi olla mitä tahansa, mutta miehen tulee olla se, joka miellyttää naisia.

”Honkalan hullut”

Eräs vähäpätöinen taho oli todennut jossain yhteydessä mummonsa sanoneen otsikon julistuksen. Vaikka muutama sukulainen oli maininnut ja kysynyt minulta, olisiko aihetta viedä ko. Ihminen käräjille sanomastaan, etenkin kun sama mies oli väittänyt samassa yhteydessä , että von Becker-suku ei ole todellisuudessa aatelinen. Sanoin luettuani koko mainitun tekstipätkän, että mies on vähäpätöinen maalaismies, josta ei jaksaisi nähdä niin suurta huolta vaikka asia käräjille menisi. On kuitenkin mielestäni vähän pohdittava sitä, miksi maaseudun väestön jumalinen osa on saattanut tuollaista ilmausta sukulaisistani käyttää. Ensinnäkin Honkala viittaa yhteen sukuni kartanoista Luhangassa, joka oli itse asiassa yksi suurimmista pisimpään suvullani Luhangassa olleista kartanoista. Isoisäni isoisän isoisä ja isä etenkin tuhlasivat materiaalista hyvinvointiaan, ja on sanottava etenkin hänen isästään Otto Reinhold von Beckeristä, että hänen kuoltuaan suku oli jo menettänyt suurimman osan omasta maa- ja kartano-omaisuudestaan. Jos tähän vielä lisätää isoisäni isoisän vanhin veli majuri Odert Otto Alfred von Becker, joka haastoi koko ajan riitaa ja käräjöi alueen virkamiesten ja vähäpätöisempien ihmisten kanssa. Korkeimmalle asteelle hän on vienyt valituksiaan ja kanteluitaan Senaattiin asti. Otto Reinhold joutui noin viisikymmentävuotiaana vaimonsa ja vaimonsa veljenpojan Johan Henrik von Schrowen huostan alle, ja olen tulkinnut asian johtuneen uhkapelin, juopottelun ja mielenterveysongelmien triviumista. Jos ajatellaan poikkeavuuksia sukulaisteni ja maaseudun jumalisen kansanosan kanssa, niin on sanottava sukuhaarassa ilmenneen esimerkiksi mielisairautta, muissakin kuin vain Otto Reinholdin tapauksessa. Otto Reinholdin isä luutnantti Axel von Becker meni avioon seitsemäntöistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa, ja mies oli silloin 63-vuotias. Kun Axel muutamaa vuotta myöhemmin kuoli, meni nuori leski avioon tehtaanjohtaja Anders Nohströmin kanssa, ja tuossa yhteydessä varsinaisesta Luhangan säteristä, joka käsitti miltei koko nykyisen Luhangan kunnan pinta-alan, lohkottiin Anna Lovisalle oma kartano, jota on kutsuttu Ånäksi tai Oneiseksi. Otto Reinhold kasvoi täydellisesti ilman isän vaikutusta, ja syy siihen, miksi hänestä tuli jonkinlainen tuhlaajapoika liittyy varmasti siihen ja siihen, että hän oli sukuhaarassa ainoa poika omassa tasossaan. Ida Josefina von Beckeriä, joka oli Reinhold Octaviuksen ja majurin sisar, kuvataan muutamassa sukumatrikkelissa termillä ”sinnesrubbad”, joka käsittääkseni merkitsee sameaa kuin mieleltään häiriytynyt. Ida Josefina ei mennyt avioon, mutta hänellä oli avioton tytär tuntemattoman miehen kanssa ja tämä oli tytär Matilda Idasdotter, jolle ei edes annettu äitinsä suvun nimeä. Voidaan varmaan sanoa, että tuossa linjassa etenkin mielenterveysongelmat periytyivät joihinkin jälkeläisiin. On esimerkiksi sanottava yhdestä Matildan jälkeläisestä, joka oli sairaanhoitaja ja aviossa Yhdysvalloissa jonkun lääkärin kanssa, joka asui elämänsä aikana Yhdysvaltojen lisäksi Englannissa, että hänen kerrotaan Luhankaan palattuaan ajaneen kylän raitilla polkupyörällä tissit paljaana ja nännien ympärykset räikeän punaisella huulipunalla värjättynä. Sanotaan, että hän oli harjoittanut lääkkeisiin pääsynsä yhteydessä ns. itselääkintää, mutta monet ovat kuvanneet häntä hulluksi, vaikka on sanottava, että hänen kuolemastaan on varmaankin korkeintaan viisitoista vuotta. Aateluus on varmasti tekijä, joka on aina ja kaikkialla maailmassa antanut sen jäsenille oikeuden sellaiseen vapauteen mutta etenkin omantunnonvapauteen, joka ei ole miellyttänyt omaan mataluuteensa sidottua rahvasta, jota vielä lisäksi on tykitetty uskonnolla. Jossakin kirjassa todettiin, että monissa tapauksissa etenkin 1800-luvulla aateliset eivät suuremmin kannustaneet alustalaisiaan jne. torppareita käymään yhtään aktiivisemmin kirkossa. Reinhold Octaviuksen ja majurin keskimmäinen veli Berndt Theodor oli poikamies kuollessaan säterin alaisena ”itsellisenä” vuonna 1898. Kuitenkin olen myöhemmin ottanut selvää, ja yksi tästä linjasta polveutuva kirjailija ja runoilija on ollut minuun yhteydessä tästä, että Berndt Theodor teetätti omalle taloudenhoitajalleen liudan omia aviottomia lapsiaan. Asia mikä minussa eniten kiinnitti huomiota asiaan oli se, kun sain selville kyseisen piian nimen, että hänen yhteydessään mainittiin häent yli viiden isättömän lapsen äitinä, joilla kaikilla lapsilla oli samoja etunimiä, mitä oli käytetty von Becker-suvussa ennen häntä. Kyseinen Helle-niminen kirjailija pitää asiaa varmana. Voidaan katsoa, että aatelin suurempi valta ajattelussa ja toiminnassa voidaan ottaa paralleelisena myös suhteessa miehiin ja naisiin. Miehet ovat tavallisesti vapaita ja rentoja ja päästävät päästönsä yhteiseen ilmaan julkisesti ja häpeilemättä, kun taas naiset yrittävät ainakin jonkin aikaa pitää yllä itsestään jonkinlaista ihannekuvaa, joka liittyy nykyään etenkin seksuaaliseen houkuttavuuteen. Kuitenkin tuolloin aatelin ja rahvaan aikaan aateliset kokivat olevansa ylimmän säätyaseman kautta vapaampia kuin muut, mutta rahvas joutui pidättelemään itseään ja pitämään yllä ihannekuvaa itsestään – ainoa poikkeus naisiin liittyy siihen, että tuolloin haluttiin pyhittää ja olla jumalisia sen takia, koska rahvas odotti taivasta maanpäällistä maailmaa enemmän arvokkaana paikkana. Tiedän sukuni Kangasniemen haarasta ainakin yhden everstin, joka tappoi itsensä hirttämällä. Toisen Kangasniemen haaras kapteeni Frans von Becker kuoli pietarilaisessa mielisairaalassa. Olen saanut haltuuni isoisäni isoisän kirjeitä, joissa etenkin vävyilleen lähettämistä kirjeistä löytyy arveluksia siitä, kuka antaisi hänelle lainaa ja miten hän on jatkuvasti veloissa pankkeihin ja toisille ihmisille. Hän oli jo tuolloin ns. syytingillä ja varmasti hänet on elätetty Virrantalossa myös ainoan poikansa haltijuuden aikana hyvin ja perusteellisesti. Hänen ainoa aikuisiälle elänyt poikansa Frans Edvard oli tiukka taloudenpitäjä ja varakas mies, jolta isänsä yritti saada monissa yhteyksissä lainaa esimerkiksi erästä vävyään bulvaaninaan pitäen. Voi ajatella, että ainoat asiat, joihin isoisän isoisä on voinut tarvita rahaa (vaikka on sanottava, että urhoollisesta vastarinnastaan sortokauden aikana hän sai palkinnokseen vain puolikkaan eläkkeen) ovat varmasti suvun monille miehille tyypillisesti olleet uhkapeli ja viina. On sanottava asia, joka varmasti monen itkeskelevän rahvaan edustajan mielestä vaikuttaisi oudolta, on se, että eräs äitini vanhempi Saksassa asuva serkku on kertonut, että edellisenä iltana kun isoisänsä Frans Edvard oli kuollut, oli hän antanut kellonsa ja sukusormuksensa vaimolleen Hildalle ja mennyt nukkumaan, ja aamulla hänet löydettiin rauhallisesti kuolleena oman kammarinsa sänkyyn Virrantalossa. Myös majurilta tiedetään ainakin yksi avioton poika Konstantin Vuorinen, joka sai sukunimensä piikana toimineelta äidiltään. Majuri oli aviossa venäläisen laivastoamiraalin tyttären kanssa, joka liitto kuitenkin oli lapseton. Vaimo ei nauttinut olostaan Luhangan maaseudulla, vaan hän monesti lähti juhlimaan ja viettämään aikaa toisten säätysisarten kanssa Mikkeliin. Äitni täti on sittemmin ollut yhteydessä Vuorisen Anni-nimisen tyttären kanssa, vaikka tämä ei päässyt kumpaankaan sukukokoukseen, jotka järjestettiin vuosina 1990 ja 1994. Minun linjassani neljä edeltäjääni von Beckereiden linjassa ovat avioituneet porvarillisten/talonpoikaisten sukujen naisten kanssa. Isoisäni isoisä, isoisäni isä, isoisäni ja äitini. Tavallisesti on väitetty, että porvarillinen ja talonpoikainen veri joskus vahvistaa ja vankentaa aatelista verta, joka ei pysy kymmeniä sukupolvia samanlaisten ihmisten kanssa pariutumista. Olen kuullut muutamalta pikkuserkultani että muutamassa perheessä jopa kaikilla lapsilla on voinut olla mielenterveyden ongelmia, ja onhan sanottava sen tulevan monesti jonkinlaisen taiteiljuuden tai esimerkiksi musikaalisuuden kautta. Isoisäni oli hyvin musikaalinen ja lauloi ja soitti monta eri instrumenttia. Minä olen käsittääkseni omassa perheessäni ainoa musikaalinen ihminen, joka voi tietysti liittyä osittain ainakin omiin ongelmiini mielenterveyden saralla. Suvussa on puhuttu suomea, ruotsia, ranskaa, venäjää ja saksaa. Nykyisin mieslinjainen von Becker-suku on täysin suomenkielinen, vaikka esimerkiksi itseltänikin löytyy ruotsin kielen taitoa, jota en ole oppinut pelkästään koulussa vaan myös omassa koti- ja sukupiirissä. On myös niin, että suvaitsevaisuus kaikenlaista poikkeavuutta kohtaan on tullut äitini suvusta ja suvussa on ollut tiedettävästi paljon poikkeavuutta esimerkiksi sukupuoliroolien ja seksuaalisen kiinnostuksen alueella,

Runo

Mitä on tämä aateli? I henkistä velttoutta ja tyhjää pullistelijan ilmettä I ahkeraa persoutta viinalle I matalakatseista ja -mielistä luonnetta I "voitan sinut fyysisellä voimalla, I koska minulla ei ole muutakaan" I salille en kuitenkaan näiden idioottien takia mene! I aatelilla on paljon vehkeitä I jokaiseen asiaan on mekaaninen ja värisevä laite I kuin tarpeelliset tarvekalut neukuissa I "aatelinen" osaa käyttää kaikkia näitä mm. kartanovolvoa! I jos aatelin ainoa ansio on uusien "aatelisten" tuotossa I kun sikafarmilta on lopultakin päästy! I tekevät mutiaiset samaa ja samanarvoista tulosta I outous johtaa joukosta sulkemiseen I mutta outo ei itse päätä kohtaloaan I se on aina määrällisen enemmistön tehtävä I älykkyyteni kuitenkin kattaa monta näistä yhtenä numerosarjana I Isätön mies johtaa isällistä yhteisöä kuin Parsifal I toisia ei viitsitä paljon edes mainita. I

Runo

Minä, I ainoana jonka I syliin ei I sukujuhlissa anneta I pieniä lapsia.

Suoraa puhetta naisista

Eräs filosofian tutkija käytti äskettäin termiä naistoisinajattelija, joka herätti itsessäni suurenmoisen määrän huvitusta. Nietzsche on aikaisemmin todennut, että jos nainen pystyy suuntautumaan ensisijaisesti tietoon ja itseisarvoiseen oppimiseen, on hänessä silloin jotain todella suuresti poikkeavaa toisiin naisiin nähden. Ja niinhän se todellakin on: Nainen voi olla toisinajattelijanainen tai naistoisinajattelija etenkin sen kautta, että hänen seksuaalisessa elämässään on jotain poikkeavaa suhteessa toisiin naisiin. Naisissa poikkeavuus ja samanlaisuus liittyy lähes aina jaettuun naisiseen seksuaalisuuteen, jota sannamarinit ja suomalaiset sosialistinaiset ovat jo vuosikymmeniä lietsoneet etenkin alakantalehdistön osalla. Nainen käsitetään tällä feminismin aikakaudella suurimmassa määrin seksuaaliseksi ja ruumiilliseksi olennoksi kuin mitä on nähty maailmanhistoriassa tähän mennessä. Etenkin nuori nainen on korosteisesti ruumiillinen ja seksiä haluava olento, jos verrataan häntä tyypillisimpään filosofin luonteen omaaviin miehiin, jotka ohjautuvat korkeampien periaatteiden kautta. Nainen on subjektiivinen ja objektiivisuuden vastainen olento, joka pääsee hieman vapaaksi seksuaalisuudestaan vaihdevuosien jälkeen. Vain iäkäs nainen ja toisaalta naispuolinen lapsi voivat tehdä järkeen ja älyyn liittyviä ratkaisuja. Nuoret naiset voisivat treenata alapäätään sen puolesta, että ei aina pitäisi olla puolentoista kilon meetvurstia. Nuorelle tavanomaiselle epä-älylliselle ja tietoon suuntautumattomalle naiselle on tärkeämpää se, mikä menee alempana heidän sisäänsä kuin se, mitä tulisi ulos heidän yläpäästään ja aivoistaan. Sen lisäksi, ettei naisista ole toisinajattelijaksi, ei ole ainoa puute – he eivät myöskään pysty olemaan yksilöitä esimerkiksi siinä valinnassa minkä he tekevät miesten suhteen. Minä olen jo pitkään ajatellut, että älykkyys on ensimmäinen piirre naisessa, jota nykyään katson, mutta nämä samat naiset ovat tarvittaessa juoksemassa kaikenlaisten rikollisten perässä, eli älykkyyden ja älyllisten harrasteiden määrästä huolimatta naisella on aina suurempi tyypillisyys arvioida miehiä sen perusteella, miten muut tämän miehen näkevät – ts. ratkaisua ei tehdä oman valinnan perusteella. Lisäksi vaikka naisia väitetään monogaamisiksi, on nykyaikana tyypillistä, että joskus etsitään ”seikkailua” vain oman nykyaikaisen naiseutensa perustelemalla tavalla. Minä en ole koskaan kuunnellut naisten avautumista ja tarjottua vihjailua näiden entisistä panoista, joka muuten on yhteys, joka voimakkaammin saa naisen muistamaan kenen tahansa miehen. Hyvä pano muistetaan, ja se on itse asiassa se tekijä, joka saa naisen ylistämään miestä kaikilla korkeimpien ihmisyyden mallien tavalla, vaikka ainoa osa, joka on tehnyt vaikutuksen on mulkku. Naiset muistavat hyvät panot, mutta muut ominaisuudet ovat triviaaleja muistamisen merkityksessä. Jos ryhtyisin parisuhteeseen naisen kanssa, en kuuntelisi vähääkään kertomuksia edellisistä heiloista, joita on parinkymmenen vuoden kokeiluiässä pantu hetaka nitisten, voi olla, että hyvästä perheestä tuleva 18-vuotias neitsyt voisi olla hyvä vaihtoehto. Kyllä sitä sen jälkeen, kun on nussittu rikollisten kanssa, tullaan päälle kolmikymppisenä pillu vertyneenä kuvittelemaan, että koska minä en halua edes vaikuttaa rikolliselta, että minä olisin joku ”kiltti mies”, joka huolehtisi heidän entisten heilojensa tekemistä kakaroista – voin sanoa vaan – hasta la vista. Naisten luoma kulttuuri alkaa vastaanottamisesta, joka on heidän seksuaalisuutensa totaalisuuden takia varsin suora analogia siitä, minkä he tavanomaisesti myös ottavat vastaan. Nainen on altis rakastumaan, jossa hän kuvittelee olevansa kokonaisempi, ja siinäkin syy on siinä, etteivät he tule toimeen yksin, eikä heidän luonteensa eroa mitenkään toisista – eivät ole yksilöitä – toistensa replikaatioita. Koska paneminen on työväenluokan mielestä tärkein asia, on nykyään alettu arvostaa sitä, jos miehellä on virtahevon into nussintaan. Varmasti haluan niin, että naisella, jonka kanssa menisin avioon, ei saisi olla yhden yhtä entistä miestä, ja älyllisen tason ja älyllisyyden tulisi olla sellaisella tasolla, että syrjähypyt eivät kiinnostaisi. Naisen tulee olla uskollinen – panopatjoja en koskaan ole hyväksynyt, enkä hyväksy. Nainen tekee valintansa toisten ihmisten ja etenkin toisten naisten mielipiteen perusteella. Minä en ole koskaan halunnut nussia ilman henkistä ja älyllistä yhteyttä. Lisäksi olisi varmaan aika mahdotonta, että minä tekisin syrjähyppyjä, koska minulla on niin voimakkaat ymmärrykseen liittyvät piirteet seksuaalisen kiinnostuksen ehtona, että minuun ei tee vaikutusta pelkästään isot tissit tai näytiksi nostettu tussura. Naiset eivät siis monessa mielessä ole yksilöitä, ainakin jos heitä verrataan naisiin. Mielestäni toisinajattelijuus taas tarkoittaa sitä, että joku ihminen pystyy muodostamaan maailmankatsomusjärjestelmiä ja kriittistä ajattelua ympäristön mielipiteistä huolimatta. Ja voidaanko kuvitella naista, jolla olisi kanttia ajatella eri tavalla kuin kaverit tai hyvän panon lähteet. Minä olen miltei kokonaisuudessaan henkinen ja älyllinen olento, vaikka tietysti munat minulta miehenä löytyvät, mutta en ole koskaan antanut niiden ohjata toimintaani ensisijaisesti. Naisille on tärkeää yhteen kokoontuminen viiteryhmien ja täysin älyllisesti ja objektiivisesti tyhjien kannustusten ja rohkaisemisten kautta. Minua ei ole koskaan rohkaistu tai kannustettu jatkamaan sellaisia harrasteitani eteenpäin, joista olen nykyisin luonut oman ammattini. Jos jätän vanhempien luokse vanhaa kirjallisuutta, niin joudun aina toivomaan sen yhteydessä sitä, ettei provinsiaalinen isäni heitä niitä uuniin. Siinäkin mielessä isäni on kieltäytynyt tulemasta vastaan ja olemaan edes pienen määrän verran ymmärtäväinen minuun eteenpäin viemääni älyllisyyteen ja totuuden etsintään. Isäni isä, Arvi-ukki, oli rento, karismaattinen, leikkisä, kirjallisesti lahjakas ja mies, joka kantoi aina vastuunsa. Isäni onkin tullut enemmän äitiinsä. Minä taas koen muistuttavani isovanhemmistani vähiten isänin äitiä, joka on nykyään viimeisenä heistä hengissä. Voidaan taas miettiä vähän entisen tiivistämistä ja voidaan sanoa, että koska seksuaalisuus laittaa aikuisen naisen etsimään samanlaista miehen mallia, joka tulee toisten mielipiteistä, ja näin ollen koska itsenäiseen ajatteluun vaaditaan tiedostamattomuutta toisten ihmisten ajatuksista ja mielipiteistä, niin on mahdollista todeta heidän olevan seksuaalisesti samanlaisia ja koska seksuaalisuus hallitsee heitä, tekevät he päätökset asioista kuten miehistäkin, toisten ihmisten perusteella. Voidaan varmaan yksinkertaisesti todeta, että naiset ovat monesti ihmiskeskeisiä, mistä aiheuttuu heidän subjektiivisuutensa – naisille on tärkeämpää kuka sanoo kuin mitä sanotaan, mikä tekee heistä muuten aika hyvin kaikenlaisten epäoikeudenmukaisten valtajärjestelmien palvovaksi vasalliksi. Jos katsoo vaikka Nürnbergissä järjestettyä natsien puoluekokousta vuonna 1934, voi nähdä, että Hitlerin nähneet naiset vaikuttavat euforisilta ja heidän silmänsä pyörivät päässä. Yksi yksinkertainen tyttö oli kirjoittanut maisterintutkielmansa empatiaetiikasta, koska hän ajatteli moraalisen ajattelun perustuvan joihinkin ”empatian” tunteisiin. Naisen empatia on suhteellista ja provinsiaalista, ja tässä mielessä voidaan havaita sekin, että naisista ei ole etenkään moraalifilosofeiksi, koska he lähestyvät asiaa ihmisten kautta, jossa yhteydessä muodostuu heidän empatian tunteensa. Varmaan Eva Braun koki empatiaa Hitleriä kohtaan, mutta oliko se moraalista ja eettistä on aivan eri asia. Naiset eivät pysty käsittämään vaikka hyvän elämän tai totuuden käsitteitä, koska he näkevät kaiken liitteessä joihinkin auktoriteetteihin ja ihmisten muodostamiin tahoihin. On sanottava, että pillun perusteella naisten perässä juoksevat miehet tunnistavat jollain primaalilla tasolla naisten periaatteet ja osaavat hyvin manipuloida niitä oman etunsa edistämiseksi.Samalla aikaa kuitenkin veljeys katoaa miesten keskuudesta, koska nykyajan sosiaalinen maailma on valtaisa kaikkien ihmisten vastainen ja universaalinen kilpailu panemiseen pyrkimisestä ja kaikkien alkukantaisten viettien esiintuomisesta. Naisen seksuaalisuus on se, mikä on korkein periaate maailmassa tänä päivänä. Ja naiset antavat vain tietylle osalle miehistä sellaista arvonantoa, että heillä olisi oikeutta käsittää oma seksuaalisuutensa miehen seksuaalisuudeksi. Naiset peittävät itsensä ulos mennessään meikillä ja jos mahdollista: merkkivaatteilla. Samaan aikaan tällaisen naisen profiili ihmisenä vähenee – ja monet haluavat etenkin sitä, että heidät havaitaan tärkeiden accessoriesin kautta. Heillä ei ole mielipiteitä, maailmankatsomusjärjestelmiä tai itsenäistä ajattelua. Nämä naiset eivät lue kirjoja (ainakaan vaikemapia) ja eivät suuremmin käy oopperassa tai teatterissa, mutta muutenkin vain näyttäytymistarkoituksessa. Naiset kehuvat itseään herkiksi, mutta kun miehinen vallankäyttö tulee paikalle ja kertoo tytöille sen, miten asiat ovat – eivät he muista asiaa enää koskaan. Toisin sanoen niin kuin taiteilijoiden ja groupieiden yhteydessä nainen, vaikkakin voi itkeskellä, tajuaa miesten mielipiteen tulon hellan ja nyrkin väliin asettamisena, josta ei ainakaan tässä mielessä vastusteta. Toisin sanoen koska nainen ei osaa edes mainostetun hienotunteellisuutensa kautta vaikuttaa miesten toimintaan, koska he unohtavat sen nopeasti, ja järjenkäyttö ei toimi miesten tavalla, näyttävät he varsin vallattomilta ts. heillä ei ole valtaa eivätkä he osaisi sellaista pitää vastuullisesti hallussa. Ajattelussa tulee mielestäni pyrkiä omaäänisyyteen ja minän tajuamiseen, jonka takia ei ole ihmeellistä, etten ole vielä elinkumppania löytänyt. Kuitenkin voin sanoa, etten voisi koskaan sietää sellaista naista, joka on kuin märkä rätti, jota sen takia tulisi raahata eteenpäin. Myöskin naisella tulisi olla riittävän laaja älykkyys ja keskustelukyky, hänellä pitäisi olla itsenäistä innostusta tietoa ja totuutta kohtaan. Isoäitni, joka on työskennellyt kehitysvammaisten parissa, on uskomattoman tunneherkkä ts. itkeskelee koko ajan pienimmästäkin vastoinkäymisestä, on turvallisuushakuinen, on kaikissa tapaamisissa puolta tuntia etukäteen ja voisi sanoa myös nipottajaksi. Itse olen pitkään tiennyt, että isovanhemmistani muistutan eniten isäni isää ja äitini äitiä. Ukki oli rento ja ei työntänyt nenäänsä toisten asioihin. Ukki jakoi kiinnostuksensa kirjoihin äitini kanssa, ja äiti onkin kertonut, että ukki antoi hänelle aina lahjaksi syntymäpäivinä ja jouluina isoja paksuja kirjoja. Vallaton nainen on siis tunnerherkkä mutta häpeää myöhemmin tunteitaan, koska loppujen lopuksi naisen mieli unohtaa esimerkiksi moraalisen kysymyksen sitä myötä, kun muut ihmiset eivät kiinnitä siihen huomiota. Naiset eivät ole tutkijatyyppejä kuin korkeintaan vanhoina mummoina, vaikka he silloinkin ovat vaikutteellisempia kuin miehet, ja monesti eivät pysty tekemään kovinkaan kekseliäitä ja luovia hypoteeseja ja konkluusioita. On siis tyypillistä että naistutkijat arvostavat ja kunnioittavat miespuolisia tutkijoita ja saattavatpa joskus harrastaa haureutta näiden kanssa. Maailman historiassa on varmaankin ollut vain yksi naispuolinen toisinajattelija ja se on ollut Marie Curie, vaikka myöhemmin onkin tuotu esiin kysymyksiä siitä, mikä merkitys Curien puolisolla Pierre Curiella oli vaimonsa työhön. Toisinajattelijuus ja mullistavien ajatusten tuottaminen vaatii aina tiedon ja totuuden arvostamista itseisarvoina. Naisella on aina välineellinen pyrkimys tiedon kanssa, valmistuminen koulusta hyvin arvosanoin, ylioppilaslakki, teekkarilakki, maisterin arvo, karonkka, haureuteen pääseminen jne. Naiset varmaankin pitävät miehiä paremmin huolta yhteisöjen ja maisemien kronikoimisesta ja siinä he lukevat toisten kirjoja ja vaihtavat mielipiteitä niistä. Oma kirjallinen työ ei vie naiskirjailijoilta koko aikaa, vaan siinä yhteydessä voidaan kurlata toisten kirjailjoiden kanssa sampanjaa ja käydä porukalla syömässä freesiltä näyttävissä paikoissa. Porvarillinen ja epäpoliittinen kirjailija tulee miltei aina tilanteeseen, jossa mitään omaa sanottavaa ei ole eikä sitä ole koskaan ollutkaan,, jolloin on sopivaa tehdä pastisseja ja kaveerata itse koetun viiteryhmän kanssa. Kirjailijaestablismenttiin pääsee etenkin liittämällä itsensä viiiteryhmään. Mielestäni ajattelu ei voi olla vaikutteellista, mutta nämäpä yhdistyskirjailijat suostuvat siihen, koska he pääsevät sen avulla oman lähiyhteisönsä kapoksi. Ja kapoistahan tiedetään se, että kun heitä tuhoamis- ja keskitysleireillä oli, olivat he tavallisesti julmempia ja raaempia muita vankeja kohtaaan kuin mitä itse vankienvartijat olivat. Schopenhauerilaisittain voitaisiin sanoa, että porvarilliset kirjailijat ja filosofit tekevät työtään etenkin tahdollisten päämäärien takia ja ei siten, että he katsoisivat kirjoittamisella tai ajattelulla olevan itsenäistä merkitystä. Tärkeintä on, että ollaan lokerossa, jota lokeron hierarkiapolussa nousseet auktoriteetit määrittelevät ja antava palautetta. Mielestäni kaikessa toiminnassa pitäisi pyrkiä entistä vaikuttavamman syyperusteen löytämiseen, sillä porvarillinen rustaaminen ja samppanjan ryystäminen toisten lokeroon laitettujen kanssa, ei pidä yllä herpaantumatonta totuuden ja tiedon etsintään, sillä tuollainen yhdistystason homma aiheuttaa sen, että heikkoluonteiset ihmiset alkavat entistä enemmän muistuttamaan viiteryhmänsä jäseniä, jolloin uutta ajattelua ja uusia näkökulmia ei tule esiin. Yhteisöt on voitava kyseenalaistaa innovatiivisella ja rohkealla ajattelulla. Kun ihminen liittyy yhteisöön, ei hän ole enää ihminen vaan yhteisönsä jäsen. Naiset ovat monessa mielessä edelleen 1930-luvun Saksan tasolla: heiltä luonnistuu etenkin kotitalouden uusintaminen ja lasten hoitaminen. Vasemmistolaisuus on Suomessakin antanut naisille oikeuden olla totaalisia seksiyhteiskunnan haltijattaria, jossa yhteydessä miesten tehtävä on vain tarjota meetvurstia ja odottaa naikkosen arviointia omasta suorituksestaan. Nainen initioi heikkoluonteisten miesten panemisen haluja, jolloin jotkut häntäheikit voivat harrastaa asiaa niin paljon kuin haluavat. Parsifal tuleee mieleen. Kundry oli kirottu nainen, joka oli yrittänyt viedä Graalin ritariveljeskunnan ritareita riippuvaisuuteen naisesta. Kuitenkin Parsifal ylittää Kundryn ja Kundry kuolee lopussa anteeksiannettuna. Tämä 1800-luvulla tehty ooppera on paralleelinen asian kanssa, josta olen nyt noin kolme liuskaa kirjoittanut. Miehet ova parhaimmassa tapauksessa veljiä ja nainen on äärimmäisessä muodossaan Kundry, nainen joka oli nauranut nähdessään Jeesuksen ristillä. Protestanttisen kirkon vastustaminen ja kirkkoon suhtautuminen vanhanaikaisena ilmiönä kuuluu tähän ja punavihreä asennoituminen, jonka myötä entistä enemmän koulua käyvistä lapsista opiskelee koulussa uskontoa. Naisella niin suuresti omaa päättelykoneistoa ohjaa seksuaaliset tunteet – he eivät ole aina selväjärkisiä. Olen huomannut tämänkin, että joskus naiset ovat kuvitelleet minua kovin panemisenhaluiseksi, vaikka olen aina ollut asiallinen ja en voisi kuvitellakaan itseäni polygamistiksi ja tunteminen tulee ennen seksiä, ovat he selvästi vaikuttaneet vaivautuneilta, kun ovat kuulleet mielipiteitä naisilta, joille olen saattanut yhden virkkeen jossain välissä sanoa. Toisin sanoen, minun kohdalla täytyy tehdä päätös seksuaalisesti ja sen jälkeen koko oma rooli on nähty. Etenkään nuoret naiset eivät pysty olemaan miehen kanssa asiallisella tasolla, - aina on muna mielessä. Ja on sanomattakin selvää, ettei naisista ole ystäviksi eikä edes kavereiksi, koska suoraluontoinen mies on heidän mielestään kovassa tarpeessa naisen panemiseksi. Nainen ei voi ajatella tietoa ja totuutta itsenään. Kun nuoren naisen kanssa avaa keskustelua älyllisestä aiheesta, kuvittelee tämä, että mies on vain vaon perässä. Tässäkin tulee esiin se, että naiset näkevät kaikkien nuorten miesten pyrkimykset ja mielenkiinnonkohteet samanlaisina. Ja mielestäni tuo on etenkin se tekijä, että poikkeavaa yksilöä ei voida käsitellä kaverillisesti, joka johtaa siihen, että omaan piiriin lasketaan vain yhteisten periaatteiden mukaan toimivia ihmisiä. Naiset tekevät kaiken lähipiirinsä liittyvät päätelmät tunteen kautta, ja jos mies ei ole niin valheellinen tuntemaan näitä naisten ”tunteita, katsotaan ettei tällaisen kanssa voi olla edes ystävä.