Philip Stratton-Lake W.D. Rossin eettisestä intuitionismista esseessä "Pleasure and reflection in Ross's intuitionism

Eettisten intuitionistien mukaan tietyt perustat oikeasta ja hyvästä ovat itsestäänselviä. Sitä vastaan voidaan sanoa esimerkiksi että se kanta on hivenen dogmaattinen ja haavoittuvainen puolueellisuuksille. Voidaan väittää, että intuitionistit ovat dogmaattisia, koska oletettu moraalisten vakaumusten itsestäänselvyys tarkoittaa, että jos joku ei näe propositioiden totuutta, voi intuitionisti väittää vaan intomielisesti niiden totuutta. Puolueellisuuksien näkökulmasta voidaan ajatella, että jos moraalinen teoria perustetaan itsestäänselville moraalisille vakaumuksille, silloin niitä ei koskaan arvostella. Ne voivat olla subjektiivisesti miellyttäviäkin, mutta kuitenkin sellaisia jotka ilmaisevat puolueellisuuksia tai sosiaalista positiota oikean rationaalisesti rakentuneen näkemyksen sijaan. Rossin mielestä moraalinen propositio on aina itsestäänselvä silloin kun ihminen on saavuttanut tietyn henkisen kypsyyden ja kun on kiinnittänyt tarvittavaa huomiota kyseiseen propositioon. Ross ajattelee, etteivät itsestäänselvät moraaliset propositiot ole avoimia kaikille. Itsestäänselvyys ei Rossin mukaan saata olla havaittavissa heti ja välittömästi. Rossin intuitionismi ei lepää tiettyjen kyseenalaistamattomien moraalisten vakaumusten yllä, vaan niiden vakaumusten, jotka meillä on reflektion jälkeen. Jotta voisi saavuttaa selvyyden yhdestä Rossin prima facie-velvollisuudesta henkilöllä täytyy olla varmuus erosta prima facie-velvollisuuden ja varsinaisen velvollisuuden välillä, siitä mikä tekee teosta oikean ja mitä se on kun teko on oikea ja sen välillä miten aktuaalisesti hyvä teko voi olla prima facie väärä ja miten aktuaalisesti väärä teko voi olla prima facie oikea. Ewingin mukaan koherenssi ei voi korvata itsestäänselvyyttä etiikassa, mutta voi tarjota episteemisen lisäosan sille. Ross ei ajatellut kuten Ewing, mutta hänen eettisessä teoriassaan ei varsinaisesti ole mitään mikä estäisi häntä olemasta sitä mieltä, että koherenssi voi tarjota positiivisen oikeutuksen moraaliselle uskomukselle. Kaikki mitä tarvitaan siihen, että propositio on itsestäänselvä on tietty episteeminen reitti. Yksi episteeminen reitti ei toki sulje pois toisten episteemisten reittien mahdollisuutta. Ross on sitä mieltä, että jos jokin pystytään johtamaan jostain toisesta, ei todista sitä, etteikö sitä voitaisi nähdä myös intuitiivisesti. Moraaliset vakaumukset joihin intuitionistien moraaliteoria perustuu eivät ole vain mikä tahansa sattumanvarainen kokoelma yhteisömme jäsenillä olevista vahvoista moraalisista uskomuksista. Ne ovat esiteoreettisia päätelmiä, jotka ovat käyneet kovan koulun. Ne vaikuttavat muita paremmilta aloituskohdilta moraaliselle teorialle. Ross hylkäsi teoksessaan The foundations of ethics sen kantansa, jonka mukaan nautinto on luontaisesti hyvää ja itsestäänselvää. Hän oli myöhemmin sitä mieltä, että nautinto on ulkonaisesti hyvää. Ross ajatteli, että nautinto on luontaisesti hyvää kuvitellessaan ajatuskokeessaan, että olisi olemassa kaksi maailmaa, joista ensimmäinen sisältäisi äärimmäistä nautintoa ja toinen äärimmäistä tuska, ja siitä hän päätteli ensimmäisen maailman paremmuuden perusteella nautinnon olevan luontaisesti hyvää. Rossin mukaan ihmisillä on prima facie-velvollisuus ylläpitää hyvää. Esimerkiksi jos nautinto on luontaisesti hyvää, niin ihmisellä on prima facie-velvollisuus korostaa sitä kaikkialla. Rossin mukaan, jos nautinto on luontaisesti hyvää sellaisissa tapauksissa ansaitsemattomalla nautinnolla täytyy olla sama arvo kuin ansaitulla. Koska näin ei ole, nautinto ei voi olla luontaisesti hyvää. Ross yritti ratkaista ongelman tekemällä analogian luontaisesti hyvän nautinnon ja luontaisen prima facie oikeellisuuden kuten uskollisuuden välillä. Kahden Rossin pääteoksen (The right and the good, The foundations of ethics) välillä voidaan löytää kolme ristiriitaisuutta koskien sitä, miksi nautinto ei ole luontaisesti hyvää. Ensimmäisen mukaan suhteessa toisiin hyvyyksiin kuten moraalisiin alttiuksiin ja toimintoihin ja älyllisiin ja taiteellisiin aktiviteetteihin termi ”hyvä” voidaan korvata termeillä kuten ihailtava tai susositeltava., mutta sitä ei voida tehdä miellyttävien kokemusten kohdalla. Pelkkä nautinnon kokeminenhan ei varsinaisesti herätä minkäänlaista ihailua. Toisen mukaan muut hyvyydet sopivat hyvin omistajalleen toisin kuin on asia nautinnon kanssa. Ihminen ei ole hyvä vain siksi, että hän kokee nautintoa. Kolmannen mukaan vaikka meillä on prima facie-velvollisuus ylläpitää hyvää, meillä ei kuitenkaan ole prima facie-velvollisuutta ylläpitää esimerkiksi irstaita tai sairaita nautintoja.