Mielestäni yhteiskunnan ja yhteisön perusyksikkö on vapaa yksilö, jota ei pitäisi rajoittaa minkäänlaisen yleisen tai julkisen mielipiteen konstruoinnilla. Yksilöille on annettava mahdollisuus muodostaa itse oma itsenäinen mielipiteensä asioistaan, joiden on perustuttava vapaasti ja perusteellisesti tulkittuihin objektiivisiin arvoihin. Myös ihmistieteiden piirissä korostettu sosiaalinen konstruktionismi on osoitettava vääräksi siinä mielessä, kun voidaan havaita, etteivät suurin osa ihmisistä pysty kunnolla muodostamaan minkäänlaista konstruktionistista käsitystä minkäänlaisista yhteiskuntaa määrittelevistä totuuksista. Ja samalla kun pyritään saamaan sosiaalisesta ulottuvuudesta jonkinlainen yleinen kuva, on otettava huomioon, että epävapaat ja manipuloivat tahot voivat pyrkiä muokkaamaan tuosta käsityksestä itsensä mukaisen eli pyyteellisen, subjektiivisen, ristiriitaisen, relatiivisen ja reaktiivisen käsityksen. Yhteiskunnassa tulisi antaa ihmisille mahdollisuus oman itsensä mukaisen todellisuuden luomiseen, siinä mielessä, kun tuo käsitys on vapaiden yksilöiden riippumattoman käsityksen myötä aina ristiriidaton ja objektiivinen. Kuitenkin tuo objektiivinen käsitys on aina sellainen, että se ei kaipaa minkäänlaisia villitsijöitä eli sen saavuttaminen on aina yksilöiden kautta sama – se että he eivät pyri hyötymään tällä yleisellä ja objektiivisella asioiden todellisuuden tunnustavalla tavalla. Yleinen mielipide muodostuu siis aina jonkinlaisista omiin subjektiivisiin pyrkimyksiin perustavista elementeistä, ja siinä mielessä se aina pyrkii murskaamaan yksilön pyyteettömän käsityksen todellisuudesta. Tämän takia voidaan havaita esimerkiksi se, että sosiaalinen konstruktionismi ihmistieteiden ja sosiaalitieteiden osalla on aina perustunut siihen, että sen alttarilla yksilön näkökulma on aina uhrattu sosiaalisten seikkojen perusteella, eli esimerkiksi sosialistien ja feministien kollektiivisten ja relatiivisten mielipiteiden takia. Tämän takia, koska voidaan havaita, että vain yksilöt voivat murskata sosialistien ja feministien kollektiivin, on taustateoria kaikille ihmistieteille pyrittävä muodostamaan yksilöstä tulevien havainnointitapojen kautta. Voidaanpa miltei sanoa avicennalaisittain, että alkukohta on löydettävä jonkinlaisesta eristetystä yksilöllisyydestä. Ihmistieteiden on alettava yksilöllisestä lähtökohdasta, koska esimerkiksi sosiaalitieteissä ja historiassa merkittävimpinä teorioiden alkukohtana on pidettävä yksinäistä tutkijaa, eikä esimerkiksi jonkinlaisia sosiaalisia tai kollektiivisia yhteenliittymiä. Mielestäni on selvää, että kaikkien teorioiden alkukohta on muita itsenäisempi tieteilijä, joka muodostaa teoriat tarkastellessaan ihmistä etenkin yksilöperspektiivin kautta. Ihmisiä ei siis voida yleistää sosiaaliseen tai kollektiiviseen yhteenliittymään, koska nuo liitteet tuollaisiin tahoihin ovat selkeästi liian löyhiä ja sattumanvaraisia, eivätkä sellaiset ihmiset, jotka pystyvät liittymään kliinisimmällä tavalla noihin, ole todellisuudessa yksilöitä. Eli merkittävimpänä teorioiden taustakohtana on pidettävä vapaata yksilöä, joka pyrkii olemaan etenkin yksilö eikä jonkun ryhmän jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti