Suomessa on kautta aikojen korostettu liian paljon urheilun merkitystä, ja mikä pahinta, jaettu tuota ilolitaniaa ja jeremiaadia myös yhteiskuntamme nuorimmille ja siten vaikutuksille alttiimmalle osalle. Urheilu perustuu aina vastustajan kukistamiseen ja siinä mielessä se on epähumaani tapa suhtautua maailmaan, ihmiseen ja toisiin ihmisiin. Urheilun perustavin ajatus siis on jonkin toisen urheiluun osan ottavan tason nujertaminen, jos ei lasketa mukaan tiettyjä liikunnan muotoja kuten vaikka esimerkiksi kävelyn. Kuitenkin myös esimerkiksi kuntoliikunnalla kuten kuntosalilla käymisellä pyritään saamaan aikaan valta-asetelma, jonka mukaisesti muut ihmiset ajattelisivat tällaisesta ihmisestä suuremmalla kunnioituksella ja pelolla. Liikunnassa siis aina pyritään saamaan hyötyä maailmasta ja edetä samalla siinä. Kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi henkiset aktiviteetit kuten kirjoittaminen, lukeminen ja kääntäminen tarjoavat ihmiselle paljon ajattomampaa ja iättömämpää olemassaoloa. Ruumis rapistuu kuitenkin jotenkin ja dekadenttina sanon, että joissain suvussa vallitseva muotovaliouden pyrkimys ei koske minua, koska minulla ei ole minkäänlaista heikkoitsetuntoista tarvetta päteä muille esimerkiksi jonkinlaisen urheilullisen mielenlaadun kautta. Urheilu perustuu aina paremman aseman saavuttamiseen suhteessa toisiin ihmisiin, eli toisin sanoen toisen osapuolen nujertamista. Henkisellä aktiivisuudella on tavallisesti tarkoitus suuntautua vain asioihin eikä ihmisiin, ja siinä mielessä se poikkeaa urheilusta perustavalla tavalla. Henkiset aktiviteetit, jotka perustuvat älyyn, eivät perustu toisten ihmisten nujertamiseen kuin vain sellaisilla henkilöillä, jotka painottavat urheilua ja jotka siihen perustuen ovat tuomassa tällaista urheiluun perustuvaa ajatusta, eli jonkun vastakohtatahon nujertamista, henkiseen toimintaan. On selvää, että esimerkiksi rasismi ja kova suhtautuminen suhteessa huonossa asemassa oleviin ihmisiin ja ihmisten ryhmiin perustuu suuressa määrin miehiseen testosteroniin, jolle haetaan joissain ikävissä tapauksissa tällaista purkautumisväylää. Esimerkiksi on käsittämätöntä että jääkääkässä pelaajien annetaan jopa tapella toistensa kanssa. Urheilu siis perustuu aina kilpailuun ja siinä pyritään asettamaan vastustaja tai vastustajat itseään matalampaan asemaan. Tämä on niin selkeä ja suora vaikutussuhde, että on käsittämätöntä minkä takia suurin osa näiden ihmisten kanssa väittelevistä ei tajua tätä suhdetta ja jätä näitä ihmisiä omaan karsinaansa. Henkiset aktiviteetit perustuvat sivistykseen, suvaitsevaisuuteen, inhimillisyyteen, avaruuteen, avoimuuteen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen. Ne perustuvat siihen merkittävän eetikon Emmanuel Levinaan perustavaan ajatukseen, jonka mukaan, kun ihminen näkee toisen ihmisen kasvot, tajuaa hän, että hän ei ole vastuussa vain tästä ainoasta ihmisestä vaan samalla aikaa kaikista maailmassa olevista ihmisistä yleensä. Urheilu rikkoo toisten ihmisten kunnioitusta, vaikka joissakin lajeissa kuten jalkapallossa peli perustuu rasisminvastaisuuteen ja herrasmiesmäisyyteen.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti