Kaunis nainen ilman armoa, balladi
I
Oi mikä voi auttaa sinua, ritari aseissa
Yksin ja kalpeana vätystelevä
sara on lakastunut järvestä
Ja yksikään lintu ei laula
II
Oi mikä voi auttaa sinua, ritari aseissa
niin riutunut ja vaivoihinsa mennyt
Talvioravan varasto on täynnä
Ja metsätyöt tehty
III
Näen liljan kulmallasi
Ahdistuksen kosteana ja kuumeisena
Ja poskillasi lakastuneen ruusun
Nopeasti lakastuneen
IV
Tapasin naisen pellolla
Täysin kauniin – sadun lapsen
Hänen hiuksensa olivat pitkät, hänen jalkansa olivat kevyet
Ja hänen silmänsä olivat villit
V
Tein seppeleen hänen päähänsä
ja rannekorut, tuoksuavan
Hän katsoi minua kuin rakkautta
Ja voihkaisi kauniisti
VI
Laitoin hänet vauhdittajakseni
Ja mitään muuta ei näkynyt päivän aikana
Sivuttaisesti pyllistyisi hän ja laulaisi
vaalean laulun
VII
Hän löysi juureni ammottavan kauniisti
ja villi hunaja ja mannakaste
ja varmasti kielellä oudolla hän sanoi
Rakastan teitä kovin
VIII
Hän vei minut haltijaluolaansa
Ja siellä hän kyynelehti ja huokasi herkästi
Ja siellä suljin hänen villiä villimmät silmänsä
Neljin suudelmin
IX
Ja siellä hän leperteli minut uneen
Ja siellä unelmoin – Ai kauhea olet aika!
Viimeisin uni jonka näin
kylmällä vuoren selällä
X
Näin harmaita kuninkaita ja prinssejä
Harmaita taistelijoita, kuolonharmaita olivat kaikki
He huusivat – Kaunis nainen ilman armoa
Sinun on valtaistuin!
XI
Näin heidän nälkää näkevien huulten loistavan
kauhea uhkaus levitettynä laajalle
Ja heräsin ja löysin itseni täältä
Kylmällä vuoren selällä
XII
Ja se on miksi jaksan täällä
Yksinäisenä ja harmaana vätystellen
Vaikka sara on lakastunut järvestä
Ja yksikään lintu ei laula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti