Arvot ovat arvostuksen kohteita tai päämääriä, joihin arvostuksella pyritään. Näin ollen ne ovat tässä pyrkimisessä hyvin alttiita manipuloinnille ja päämäärien ohjailulle. Ihmiset haluavat tavallisesti muotoilla arvoikseen sellaiset asiat, joita he pitävät hyvinä ja tärkeinä esimerkiksi yhteiskunnan päämäärää valitessa. Ne arvot, joiden mukaan politiikkaa tehdään ja yhteiskuntaa muotoillaan, tehdään tavallisesti vaaleissa äänestämällä. Kuitenkin maailmassa ja yhteiskunnassa on paljon muita sellaisia instituutioita ja yhteenliittymiä, jotka pyrkivät vaikutteellistamaan arvoja omien päämääriensä mukaisten tavoitteiden ajamiseksi. Tavallisesti jonkinlainen vallanhalu ja verkostoitumisen kyky määrittävät monesti sitä, ketkä yksittäiset ihmiset pääsevät vaalien kautta edustamaan ja edistämään omia arvojaan. Monesti tällaiseen suosioon voidaan pyrkiä myös jonkinlaisella yksilöllisesti erottuvalla karismalla ja vaikuttamisen kyvyllä. Mielestäni poliitikkojen ei tulisi olla minkäänlaisia vaikuttajia ja heidän ei missään nimessä tulisi pyrkiä minkäänlaiseen vaikuttamiseen, koska tuo käsite tarkoittaa toisten ihmisten mahdollisesti äänestäjien omien arvojen muuttamiseen pyrkivää toimintaa. Monesti tuo tarkoittaa sitä, että ehdokas pyrkii tarjoamaan omat arvonsa siinä muodossa, että äänestäjät voivat soveltaen valita ehdokkaan omien arvojensa ajajaksi, vaikka kyseessä olisi vain halu saada enemmän ääniä eikä minkäänlaista pyrkimystä siihen, että ehdokas ajaisi juuri tietynlaisia arvoja, joiden perusteella äänestäjät voisivat valita hänet äänensä vastaanottajaksi. On siis selvää, että strateginen arvotavoittelu voi monesti tarkoittaa juuri sitä, että ehdokas tarjoaa itsensä tiettyjen arvojen ajajana, vaikka hänellä ei myöhemmin olisi minkäänlaista tarkoitustakaan ajaa juuri tietynlaisia äänestäjän mukaisia arvoja. Strategisuus tarkoittaa täsmällisyyttä siinä, kun tavoitellaan jotain päämäärää. Tämä siis liittyy moneen muuhunkin asiaan kuin pelkästään demokraattisiin vaaleihin. Esimerkiksi poliittiset päättäjät voivat asemassaan kuvitella ja tuoda julki sellaisia ajatuksia, jotka rahvas omaksuu valmiina arvoina, koska joillakin pikkuihmisillä voi olla tarve muokata itseään ja ajatus- ja arvokapasiteettiaan päätöksentekijäasemassa olevien ihmisten mukaiseksi. Myös mainonnalla ja esimerkiksi televisio-ohjelmien tarjonnalla voidaan vaikuttaa ihmisiin, ja monesti tuollaisessa toiminnassa on pyrkimys muokata ihmisten arvoja omien tarkoitusperiensä mukaiseksi, eli tietyllä tavalla arvon sisäisesti pyrkiä lisäämään omaa merkitysvaltaansa ihmisten arvoissa. Tätä toimintaa edistää etenkin kommentaariaatti eli kommentoivien ihmisten ryhmittymä, jota ohjailee ontokratia eli eniten olemisen valtaa hallussaan pitävä eliitti, joka haluaa omien arvojensa pysyvän voimassa, eli se pyrkii etenkin tietynlaisen ihmisiä ohjailevan yhtenäiskulttuurin ylläpitämiseen. Tähän perustuu esimerkiksi se, miten vaikeaa Suomessa on tulla valituksi demokraattisiin yhteisliittymiin pienpuolueiden listoilta. Kommentaariaatti siis asettaa marginaalinsa kaikenlaiseen arvopäämäärien todentamisen pyrkimykseen. Sillä tavalla, kun ontokratia leimaa kommentaariaatin avulla kaikki yhteiskunnassa toteutettavat arvot, pyrkii se vaikuttamaan vaikutteellisuuden asettaman merkitysvallan kautta kaikkeen arvoilla toteutettavaan asioiden muovaamiseen yhteiskunnassa. Jotta arvoja ja etenkin omia arvoja voi ajaa, tulee ihmisen tulla riippumattomaksi vaikutteellisuudesta ja merkitysvallassa ja itse edistää sitä, että omat arvot tulevat kunnolla formuloiduiksi, sillä vaikutteelliset arvot ovat lopulta vain subjektiivisia mielipiteitä, koska niillä on vain tarve liittyä valmiisiin päämääriin eikä itseaktualisoitua, jonka kautta ne voisivat tulla todellisiksi arvoiksi, jotka voisivat antaa ihmiselle rohkeutta omien päämääriensä ajamisessa. Eli arvojen formuloinnissa on muistettava pyyteettömyys, objektiivisuus ja ristiriidattomuus, joihin pyrkiessä on käytettävä adaptiivista tulkintaa, preferenssiautonomiaa, joukkopriorisointia, maksimointiavaruutta ja helppousindeksiä. Adaptiivinen tulkinta tarkoittaa sitä prosessia, jossa subjektiivinen arvotunne sopeutetaan tulkinnalla objektiiviseksi arvoksi. Preferenssiautonomia määrittää sen, miten arvoihin tulee sisällöllisesti vapautta ja vastuuta. Joukkopriorisoinnissa arvot sopeutetaan yksilöiden mukaisesti yhteiskuntaan. Maksimointiavaruudella määritetään se, onko arvosta objektiiviseksi hyväksi tai erittäin hyväksi arvoksi maksimoimalla se absoluuttisesti pätevän arvon asemaan. Helppousindeksi taas kertoo sen, onko arvo sellainen, että se voisi päteä yksilön sekä yhteiskunnan tasolla, jolloin sen tulisi olla preferenssiautonomisesti pätevä. Eli voidaan sanoa, että kaikenlaiset yhteiskunnalliset yhteydet, joissa pyritään välittämään informaatiota ovat omiaan johtamaan siihen, että yksilöiden arvot tulevat vaikutetuiksi yhteiskunnallisten instituutioiden toimesta. Vapaa arvojen ja ajatusten välittäminen täytyy rajata pois kommentaariaatin pyrkimyksistä, jotka sisältyvät useimmiten ihmisten vapauden rajoittamiseen keskittyvien instituutioiden päämääriin. Tunnustushierarkia tarkoittaa ihmisten instituutioiden muotoa, johon esimerkiksi sosialistit pyrkivät vaikuttamaan lakoillaan ja politrukkiluottamusmiehillään. Tämän takia kaikessa tiedonvälittämisessä tulisi pyrkiä etenkin harmonian edistämiseen, ja ihmisten on ennen yhteiskuntaulottuvuuteen itse määriteltävä arvonsa, jotta ne voivat pysyä objektiivisina arvoina, eivätkä hairahtaa sosialistien subjektiivisiin arvoihin, joiden tarkoitus on kollektiivin voimalla vähentää ihmisten vapautta yhteiskunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti