Ihmisten todellisuus on myös samalla symbolien todellisuutta. Yhteiskunnassa, yksilöiden ja instituutioiden keskellä on etenkin vertailukohdallisia symboleita sekä erilaatuisia syväsymboleita. Vertailukohdalliset symbolit syntyvät relatiivisesta, reaktiivisesta ja pyyteellisestä arvotodellisuudesta. Se pyrkii eri suuntaisilla riippuvaissuhteilla suhteellistamaan ja subjektiivistamaan ihmiset ja instituutiot kommentaariaatin ja ontokratian vaikutuksen alle. Koska todelliset arvot ovat ristiriidattomia, pyyteettömiä, yleisiä ja objektiivisia, eivät nämä arvot voi perustua vertailukohdallisiin symboleihin, sillä ne perustuvat aina siihen, että kaikesta arvotodellisuudesta ja päättelystä tulee tehdä verinen taistelu, ne siis perustuvat subjektiivisiin mielipiteisiin tai toisinpäin subjektiiviset mielipiteet perustuvat vertailukohdallisiin symboleihin. Kommentaariaatti pyrkii vaikuttamaan instituutioiden järjestymiseen tunnustushierarkiaan ja pyrkii tekemään niistä toisiinsa nähden riippuvaisia. Siinä samalla se pyrkii vähentämään vapautta ja itsemääräämistä yhteiskunnassa lisäämällä esimerkiksi työläisten ja työttömien etuja suhteettomalla tavalla. Helppousindeksi on se väline, jolla voidaan tarkastella vapauden ja vastuun jakautumista yhteiskunnassa ja yksilössä. Syväsymbolit ovat niitä todellisuudesta kertovia kohteita, jotka määräävät objektiivisen arvon luonteen, sillä niihin on kätkettynä kaikkien aikojen vapaiden ihmisten maailmaan tulleen tiedon, ja vertailukohdalliset symbolit ovat perustamassa etenkin sosialistien ja kommunistien todellisuutta. Syväsymbolisuus tarkoittaa sitä, että symbolit ovat tässä järjestelmässä yksilöllisiä, itsenäisiä ja erillisiä, ja sen takia ne ovat syviä. Symbolit ovat yksilöllisiä, joka tarkoittaa sitä, että niitä ei tarvitse vertailla toisiin symboleihin tai käsitteisiin, joka tarjoaa vapaalle ihmiselle suuremman määrän vapautta, kuin mitä hän saisi, jos olisi koko ajan riippuvaisuussuhteissa eri asioihin, instituutioihin ja yksilöihin. Eli kommentaariaatti pyrkii siis korkeimpienkin symboleiden rinnastamisella ja suhteellistamalla siihen, että objektiiviset arvot eivät saisi yhteiskunnassa sijaa. Syväsymboli voi siis tarkoittaa esimerkiksi vapauden kaltaista todellisuuden piirrettä ja yleisin symboli onkin vapaus, joka on tarjonnut mahdollisuudet muiden syväsymbolien kehittymiselle, eli ihminen näkee syväsymbolit etenkin silloin, kun todellisuutta, yksilöä ja yhteiskuntaa lähestytään vapauden kautta. Kommentaariaatti ja ontokratia taas subjektiivisilla mielipiteillään perustaa itsensä jatkuviin ristiriitoihin toisiin ja vapaampiin ihmisiin ja instituutioihin kuuluvien asioiden kanssa. Syväsymbolit ovat pyyteettömiä ja antavat kaikkien lähestyä itseään ja muuttaa omaa käsityskantaansa vapaasti, samalla kun vertailukohdalliset symbolit riidanhaluisuudellaan ovat koko ajan usuttamassa ihmisiä kilpailuun subjektiivisten mielipiteidensä toteen tuomisen edessä. Ontokratiassa on kaksi ulottuvuutta, manipuloivat ihmiset, jotka ohjaavat häikäilemättä oman valtansa takia epävapaita ihmisiä, jotka ovat sijaiskärsijöitä ja eivät voi asemalleen mitään. Vapaiden ihmisten joukko on pienin ja riippumattomien ihmisten joukko on se, jonka vapauden viemistä ontokratia ja kommentaariaatti tavoittelevat. Se, kuinka suuressa määrin ontokratia pitää maksimointiavaruutta hallussaan määrittää myös sitä, millainen on helppousindeksin tasapainopiste, ja jos ontokratia saa manipuloitua ihmisiä suuressa määrin epävapauteen, on helppousindeksin tasapainopiste silloin suurimmalla tavalla epäsovussa yhteiskunnan ja yksilön välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti