Elintaso tarkoittaa niitä edellykkeitä ja hyvekkeitä, jotka määrittelevät elämässä sitä, millaisten periaatteiden ja käytänteiden kautta eletään. Elintasoa on esimerkiksi se, että nuoret naiset eivät tavallisesti ala pusertamaan lapsia jo 18-vuotiaana. Kuitenkin voidaan sanoa, että se, että niin moni nainen haluaa filosofian tohtoriksi, on seurausta suorassa suhteessa siitä, miten kollektiivisilla ominaisuuksilla on voitu ruveta hankkimaan tälle ryhmälle korosteisia etuja ja helpotuksia. Mielestäni määre ”elintasokulttuurin tuote” on jokseenkin halventava, mutta minä en henkilökohtaisesti voi olla hyväksymättä tuota käsitettä, koska esimerkiksi esi-isäni pääsivät tavallisesti yliopistoon, jos halusivat, eikä silloin varmaan ole aiheutettu jollekin ihmisten ryhmälle helpotuksia toisten ihmisten verottamisen kautta. Feministisiä ja vasemmistolaisia aatteita omaavat nuoret naiset haluavat tänä päivänä jokainen tohtoriksi, ja siinä he ovat saaneet hyötyä vain siitä, että sattuvat olemaan naisia ja kuuluvat tähän kollektiiviseen ryhmään. Nykypäivänä nuoria naisia kannustetaan enemmän kuin miehiä menemään yliopistoon ja hankkimaan korkeakoulututkinnon. Siinä mielessä naiset ovat paremmassa asemassa siinä, kun heitä kannustetaan ja rohkaistaan feministien puolesta menemään yliopistoon. Miehet ovat siis paljon heikommassa roolissa tämän takia, ja he eivät yleensä saa minkäänlaista elintasokulttuuriin tulevaa hyötyä omasta minästään kuin miten naiset tätä hyötyä saavat. Tällaisilla kannustimilla yliopistotutkinnon suorittavat naiset ovat ainakin jossain mielessä feministejä ja monesti sosialisteja, koska heidän pitää tunnustaa se taho, joka on auttanut heitä yliopistoon pyrkiessä ja siellä menestymisessä. Näin ollen tällaiset ihmiset eivät voi tulla itsenäisiksi ajattelijoiksi, vaikka opiskelisivat sitten filosofiaakin, koska he todennäköisesti lukevat Irigarayn tai Kristevan kaltaisia telaketjulinjan itkupotkufeministi-ajattelijoita. Mielestäni itsenäinen ajattelu ja siihen kykeneminen on monesti riippuvaista siitä, mihin tahoihin ihminen on etenemisessään tukeutunut, esimerkiksi poliittinen side johonkin puolueeseen tavallisesti rajoittaa ihmisen kykyä itsenäiseen ajatteluun ja itsenäisesti tulkittujen arvojen tunnustamiseen. Riippumattomuus on tärkeässä roolissa sen suhteen, kun ajatellaan sitä, mikä voidaan tulkita itsenäiseksi ajatteluksi. Ihminen ei voi siinä tapauksessa ajaa esimerkiksi jonkin kollektiivin tai viiteryhmän etua, mitä elintasokulttuurin tuotteet jatkuvasti tekevät. Jotkut asiat ovat näille ihmisille tabuja: esimerkiksi naisista tai edes feministeistä ei voi näissä näiden ihmisten hallinnoimissa ympäristöissä sanoa mitään kielteistä, tai tulkita väärin feministien pyrkimyksiä ja heidän asemaansa tässä yhteiskunnassa. Vapaa ajattelu ei tunnusta viiteryhmää, koska vapain ajattelija on täysin riippumattomin ihminen, ei hän voi sanoa edistävänsä ajattelussaan jonkin ryhmän etua, koska hänen on ajateltava koko ajan maailman ei jonkun ihmisryhmän puolesta.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti