Pääministerimme istui huoneessaan valtioneuvoston linnassa ja mietti ankarasti juuri julki tullutta lehdessä ollutta uutista. Hän ei päässyt siitä yli ja mietti miten hän voisi vaikuttaa sen aiheuttamiin seuraamuksiin. Hän ei voinut hyväksyä tuota uutista, koska hänen henkinen pystyvyytensä vastusti sitä kaikilla olemassa olevilla tavoilla. Miten se voisi olla niin, hän ajatteli, ja jatkoi skandeeraamista siten, että pakkelin täyttämä naama alkoi vähitellen hikoilla ja naamaan ilmestyi tahroja. Loppujen lopuksi hän ei voinut tehdä muuta kuin kutsua paikalle ministerivaltiosihteeri Kaisa Mielikäisen ja henkilökohtaisen avustajansa Johanna Mikkeli-Kukkosen. Kun naiset olivat tulleet paikalle, sanoi hän kovaan ääneen, ”Miten voisimme vaikuttaa siihen, miten tällainen väitelmä otetaan vastaan ja miten ihmiset alkavat suhtautumaan asioihin sen jälkeen, kun he alkavat ajatella tämän valeuutisen, tämän hävettävän roskan mukaisesti?” Mielikäinen avasi suunsa, mutta ei heti saanut suustaan ajatusta, kuitenkin minuutin jälkeen hän aloitti vaimeliaasti ja vieläkin vähän samalla ajatellen. ”Voisimme sanoa, että tämän tutkimuksen tekijä ajaa pelkästään omaa tarkoitusperäänsä ja on sen takia väärennellyt sanomaansa siten, että sillä voitaisiin helpoiten vaikuttaa juuri sellaisiin ihmisiin, joita vastustamme, kuten nyt esimerkiksi Petteri Orpoon, kokoomuslaisiin, Jussi Halla-ahoon ja perussuomalaisiin. Onhan selvää, että he saavat jatkuvasti vääristellä sille taipuvaisen median tapaa suhtautua asioihin. Onhan aivan oikein, jos voimme jollakin tavalla saada muunneltua uutisen viestiä ja jopa voisimme saada siihen jälkeisen oikaisun.” Marin virkistyi ja sai mieleensä lopultakin ajatuksen siitä, että tyypillinen vasemmiston suvainnaiston tapa suhtautua sille kielteisiin asioihin todella oli niiden kieltäminen joko täysin sananvapautta kieltävällä tavalla, tai sitten jonkinlainen feministiprofessori laitettaisiin esittämään lausunnonvastainen mielipide jollakin perusteellisemmalla tiedonannolla. ”Mitä mieltä Mikkeli-Kukkonen on?” Marin kysyi Mikkeli-Kukkonen vastasi hitaasti ensin mietittyään, että ”Voisimme ehkä sanoa, että tuollainen lausunto on täysin kulttuurisesti konstruoitu ja johtuu siitä, että valtakunnassamme on lähes aina ollut vain miespuolisia johtajia, esimerkiksi tää tyttöjen voimauttamisprojekti Girl-Power voisi olla osaltaan edistämässä sellaiseen käsitykseen pääsemisessä, että tytöillä voitaisiin näyttää olevan yhteyksiä tällaiseen ilmenemistapaan ja asioiden tulkintaan.” Sitten Marin huokaisi ja avasi uudestaan lehden sen tiedesivujen kohdalta, johon biologian tohtori Untamo Tietäväinen oli kirjoittanut tämän maailmoja laajentavan toteamuksensa siihen, kun naisparit olivat tiedustelleet asiaa häneltä: ”Vaikka naisparit nykypäivänä muuta väittäisivät, niin on biologisten tosiseikkojen pohjalta todennäköistä, että vain miespuolisella lapsella ja myöhemmin aikuisella on munat.”
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti