Helppousindeksi tarkoittaa arvoteoriassa sitä, miten vapaus ja vastuu jaottelevat samanlaisella mittaustavalla toisistaan, eli vapauden ja vastuun välinen poikkeama aiheuttaa miinusaiheisen indeksin ja niiden tasapaino edustuu plusaiheisena indeksinä. Indeksi siis mittaa ihmisten vapautta ja vastuuta, helppoutta ja olemisen valtaa, jolloin tietty osa ihmisistä joutuu muuttamaan vapautensa ja vastuunsa suhdetta sen takia, koska jotkut ihmiset yhteiskunnassa eivät pyri tasapainottamaan tätä suhdetta. Kuitenkaan ei voida sanoa kokonaisesti, että vapauden vastaanottaminen olisi aina helppousindeksillisesti väärin ja vastuun ottaminen aina helppousindeksillisesti oikein, sillä vapauden ja vastuun käsitteet tulisi ensin määritellä kokonaisuudessaan niiden sisäistä konsistenssia etsien. Joskus voi siis olla hyväksi, jos joku työntekijä päättää ottaa lomaa, ja joskus voi olla haitallista, jos joku ottaa liian paljon vastuuta – tässä on siis tarkoitus määritellä se, miten helppousindeksi muotoutuu yksilöiden kannalta. Tässä asiassa voidaan varmaankin sanoa, että on yksilön omasta itselähtöisestä päättelystä kiinni, miten hän suhteuttaa preferenssiautonomiset päättelynsä eri konteksteihin ympäristöissä. Tässä tärkeää on se, jos ihminen saa muutettua subjektiiviset arvotunteensa objektiivisiksi arvoiksi. Siinä tapauksessa ihminen voi tulla täysin pyyteettömäksi ja näin ollen hän ei ole ainakaan ajamassa toisia ihmisiä itseään huonompaan asemaan ja näin ollen voisi pysyä tasapainossa vapauden ja vastuun suhteen. Toisaalta sellaiset heikkotahtoiset ihmiset, jotka lankeavat ontokratian ohjaileman kommentaariaatin vaikutteellisuuteen ennen kuin ovat saaneet arvotunteensa objektivoitua ovat omiaan ohjaamaan todellisuutta subjektiiviseen suuntaan, koska heidän arvotunteistaan tulee vaikutteellisuuden myötä pelkkiä subjektiivisia mielipiteitä. Maksimointiavaruus tarkoittaa sellaista aika-avaruutta, jossa tietyt arvot voidaan maksimoida siihen muotoon, millaisia ne olisivat, jos ne levitettäisiin absoluuttisen totaaliseen arvoon. Korkeimpana ovat erittäin hyvät arvot, eli vapaat ihmiset, toisena hyvät arvot, eli riippumattomat ihmiset, kolmantena huonot arvot, eli epävapaat ihmiset ja neljäntenä erittäin huonot arvot eli manipuloivat ihmiset. Helppousindeksin aste yhteiskunnallisella tasolla on riippuvainen maksimointiavaruudesta ja joukkopriorisoinnista, joiden kautta arvojen oikeus päätellään. Jos ihmiset alkavat edistämään huonoja ja erittäin huonoja arvoja, tulee riippumattomista ihmisistä epävapaita, ja silloin helppousindeksi on eniten miinuksella ja siitä voidaan päätellä se, ettei tuollainen yhteiskunta voi olla terve. Helppousindeksi siis mittaa sitä, tehdäänkö yhteiskunnassa kunnolla töitä, ja jakautuuko vapaus ja vastuu oikealla tavalla ihmisten keskuudessa. Jos kommentaariaatti pääsee määrittelemään maksimointiavaruudessa toteutuvia mittauksia, aiheuttaa se sen, että erittäin hyviä ja hyviä arvoja, jotka siis ovat etenkin ristiriidattomia kuten vaikkapa vapaus, ei enää suoranaisesti suosita ja myös huonot ja erittäin huonot arvot voidaan laillistaa yhteiskuntaan. Silloin siis yhteiskuntaan voidaan tuoda sellaisia arvoja, jotka eivät toteudu samalla tavalla kaikille ihmisille, eli siis kommentaariaatti ajaa sellaista todellisuutta, jossa vain tietyille ihmisille taataan mahdollisuus toteuttaa arvojaan ja hyötymään niistä. Tämä toiminta on syvästi tarkoitusperäistä ja sen pyrkimys on ylläpitää ontokratian asemaa yhteiskunnassa. Tasapainopiste tarkoittaa sitä kohtaa indeksissä, kun negatiivinen tulos on ohitettu ja henkilön tai yhteiskunnan preferenssiautonominen tulos näyttää vapauden ja vastuun olevan tasapainossa. Mutta on kirjoitettava se, että vapaus ei aina ole pahasta ja vastuu ei aina ole hyvästä, vaan nämä saavat arvionsa siinä, kun mietitään asiaa yksilön tai organisaation kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti