”Mistä morsian oli uneksinut”
Henkilöt
Morsian
Ensimmäinen lapsi unessa: AMOR
Toinen lapsi: Pikku Mitzi
Kolmas lapsi: Lapsi Günselsdorfista
Tyttöjen huone. Keskellä pieni pöytä, missä palaa pieni lamppu,
vieressä nojatuoli. Vasemmalla ikkuna, jossa valkoiset verhot, oikealla alkovi,
taustalla ovi.
MORSIAN
tulee sisään ovesta. Sulhanen näkymättömänä johdattaa häntä
ovelle. Hitaasti hän erottaa tämän käden itsestään ja astuu sisään. Hetken ajan
seisoo hän itseensä uponneena, sitten juoksahtaa hän ikkunalle, vetää verhon auki
ja vinkaisee ”Hyvää yötä” alapuolelle. Hän vetää verhon kiinni, menee lampun
luokse ja katsoo loistelevin silmin kihlasormustaan. Sitten hän alkaa riisumaan
rannekorujaan, hitaasti, puoliksi unelmiinsa kadonneena. Hän istuu nojatuoliin
ja sitten hänen silmänsä alkavat sulkeutua väsymyksestä. Pian hän on unessa.
Paussi. Alkovin verhojen takaa lupsahtaa ensimmäinen lapsi. Se on rakkauden
jumala kultaisilla siivillään, värinä nuolia selässään, jousi kädessään. Hän
juoksee nukkuvan naisen luokse, vetäisee hänen asuaan ja lopultakin koskettaa
hänen kättään.
MORSIAN heränneenä
Kuka se on?
LAPSI tukeutuu jouseensa
Minä olen teidän herranne,
se jota pelkäät ja arvostat
MORSIAN
Rakas lapsi, sinä olet minun vieraani
Ja minulle on ennen kaikkea
epätoivoisuus vihattua
Raskaasti vihaan tuollaisia pieniä
jotka häpeämättömällä puheella
minua vastaan nostavat itsensä
ja läpinäen kaikki jokaisen!
Heikkoja ja ympyräisiä ovat nämä verkot,
Se on halpaa puhetta
Asettaa naisen niiaus
Ja me tunnemme sinut kuitenkin!
Monesti kärsimättömän
Tehdä ikuisesti ylpeänä
Silloin hän ei saanut aloitettua
ja hän ei saanut lopetettuakaan
Kun ajattelette häntä, hyvät lapset
Kuinka paljon enemmän vielä voimaa ja taitoa
hukkaamme me salaisesti kaiken
Naurussa, niiauksessa
Merkkinä suosiollemme
että lähetämme niin varkain
Kuinka syvällistä työtä
Meidän kevyet sanamme painavat
Ja antaa siivet epäilijälle
Ei liian myöhään ja ei liian aikaisin
Ilmeisesti ohikelluvana
Mutta täydellisesti antautuen
Jäit hiljaiseksi häpeästä
RAKKAUDEN JUMALA
Tyytyväisenä voin sanoa
Tämä A-B-C on peräisin minusta
Koulu on sinulle täysi pilkan kohde
silloin sinun pitää vain ja ei tarkoittaa
Että näistä lauseista yhdeksi
sinulle niin sanotuksi elämäksi
on kuin opetus mukana annettu
Kaikki, kaikki on peräisin minusta!
MORSIAN
Olet sillä tavalla tuhma ja tavaton
että se on mainittavaa
Mutta etkö halua itseäsi asettaa?
Tämä on kuitenkin naisten huone
Ja tuo pieni lamppu loistaa
Haluan miltei kuolla hämmästyksestä
Nähdäkseni nuoren herran
Kuitenkin kaikki on vain unta
Ajatuksilla on elämänsä
Ja vain pieni huone
Näyttää heiluvan, näyttää kelluvan
Asetu paikallesi!
AMOR heittää tyynyä pitkin ilmaa, asettaa takkinsa jonka oli
aiemmin riisunut alas ja istuutuu
Kaikki on vain minusta!
Kuin metsästäjä saaliin kohdalla
Kuin voittaja valtaistuimella
Päällekkäiset palkinnot
Muuten minua ei saa nähdä!
MORSIAN nauraen
Mutta tuo takkihan on minun!
AMOR
Sinun ja seuraten yhtä hyvin minun!
Olet kuitenkin vain pieni ja heikko
Minun nukkeni, minun asiani
Et voi pyörtää päätäni
Hiustesi kärjistä
Jalkojesi nilkkoihin asti
Ohjaan sinua tuhannella säikeellä
Ja minä sanelen sinun puheesi
Voin tehdä sinusta mitä hyvänsä
MORSIAN nauraa
AMOR nousee ylös uhkaavana
Tunnetko herrasi noin huonosti?
MORSIAN nauraa
AMOR hänet silmissään
Haluatko vielä nauraa enemmän?
Katseensa vallan alla hän seisoo murtunein kerroksin ja
ottaa pari askelta takaisin
MORSIAN
Älä katso minua noin, sinä olet
Minulle liian vahva! Sinun katseesi
saa kaivettua minulta sielun ulos
Ja minä olen niin vieras, niin tyhjä
Minun ympärilläni kaikki niin vierasta ja tyhjää
Ja nimettömät jänteet
Siirtää kurjan sieluni
Jonnekin… minne? Minne?
Minne haluat minun menevän?
Oi en tule sitä tietä löytämään
Silmäluomeni ovat niin raskaat
Minun polveni nytkähtävät alas
Ja se on niin kaukana, niin kaukana
Yli merten, yli vuorien!
Onko se todella sinun taitosi
Näitä kauheita vaaroja..?
Mutta eikö sinulla ole siipiä?
Kyllä, aiot vain häpäistä minua
Ja sitten kaiken minusta ottaa
AMOR tekee eleen. Hänen pitäisi polvistua’
Polvistua minun pitää? Katso minä polvistun!
Katso, minä lasken käteni
Mutta tee loppu, loppu!
AMOR kääntyy seuraavien sanojen aikana hitaasti takaisin,
koko ajan silmät tässä ja katoaa yhdellä syöksyllä ulosnauraen kamiinaan
Kyllä, minua pelottaa kanssasi
Ja kun minä pian sen teen
Ei ole sinulle tarpeeksi
Tule, tarvitsen sinut lähelle
Jää luokseni, haluan nähdä sinut
Älä käännä katsettasi pois uudelleen
Hitaasti pois minusta uudelleen
Kuin tikarin haavasta!
Voit nauraa kun kärsin
Etkö näe?
Ylösnousten
Se on täällä!
kikattelee sinne ja tänne
Mitkä verenhimoiset voimat
Laitettuna näiden pintojen taakse?
Heiluttaa näitä seiniä hurjasti
Unelmoin itseni alas
Koska olen teistä irti?
Ikkunanverhoissa näkyy kaksi lapsen kättä
MORSIAN menee päin käsiä
Kädet! Oletko uudelleen täällä?
Ja nyt hullutat minua
Kyllä? Sinun leikkiesi kanssa
Rakkaan kanssa, kauniin kanssa
Kuin kaksi pientä perhosta
Roikkuvat nämä pienet asiat
Verhoissa seinää vasten
Ja minä haluan saada molemmat kiinni
Haluan saada sinut, haluan pitää sinut
Kun hän tarttuu käsiin, nousee toinen lapsi esiin verhon takaa.
Morsian astuu epäuskoisena takaisin.
Mitzi, sinä? Ja ei vain kaikeksi!
Miten tämä tulee tänne tästä?
Ja teidän silmissänne jälleen
Tämä erikoislaatuinen katse
Kuten teidän kanssanne, miten sen pitää olla?
Kuten minä kaiken sekoitan!
LAPSI
Olen lopultakin koukuttanut sinut!
MORSIAN
Oletko sinä siis Mitzi?
LAPSI
Todellakin!
Mitäs tytteli kysyy? Sinä olet
niin rakastettu, sinä et kohta
enää itseäsi peilistä tunnista
MORSIAN
Ja mitä haluat minun kanssani
LAPSI
Ai, sinun ei tarvitse sitä tietää
Kukaan ei tiedä sitä, että olen täällä!
Mutta minun on pakko katsoa
En ole saanut rauhaa sen kanssa
MORSIAN
Mitä sitten katsoa?
LAPSI
Millainen olet!
Miten se on, kun yksi
MORSIAN
Nyt?
LAPSI nauraa
Uusi, uusi morsian!
Miten sinä nukut ja miltä näytät
Miltä se näyttää mitä te teette
EI, olen minä niin ajatellut
Niin ajatellut, että se on niin
Ettet pysty ollenkaan nukkumaan
Että nouset ylös ja alas
Ja niin unisin silmin
Rakasta sormustasi kannat
Aina lähetät minut nukkumaan
Mutta tänään olin viisaampi
Mitä tekemistä yöllä on unen kanssa
Kaikkien ihmisten pitää levätä
Kuitenkin kun olen hereillä
Antaa minun rauhassa rauhoittua
Niin teen sitten kuin sinä!
Hän päästää viimeiset sanat pitkin seiniä, astuu takaisin ikkunan
ääreen ja antaa verhojen tippua ikkunalle
MORSIAN
Mene, miksi olet siinä ikkunassa
Puoliksi verhoissa kuin aaveet
Tule toki tänne!
LAPSEN ÄÄNI
Kuinka tyhmä oletkaan!
MORSIAN astuu ikkunan luokse ja nostaa verhon ylös
Hymyilkää verhot! Lapsi tänne!
Ei, millaisia unia ovatkaan!
Hän pysyy jälkiajatuksineen seisomassa. Paussi. Kello
kamiinan luona lyö kolme. Morsian näyttää kuin olisi puoliksi hereillä ja puhuu
keveästi eteensä.
Hiljaa! Millainen isku se olikaan!
Kello kolme jo! Pian tulee päivä!
Hehkuvassa maastossa
Tulee se suurena ja heilauttavana
Silloin on taas totta!
Aurinko putoaa käsistäni
Miten niin valoisana ja miten niin selkeänä
Päivästä päivään, ilman loppua!
Hän menee hitaasti edun kautta. Viimeisten sanojensa myötä
on kolmas lapsi kevyesti oven vierestä esiin tullut ja seisoo hänen edessään. Se
on pieni koululainen kylmine käsineen, helmitaulu käsivarren alla, lumen
hiutaleita karvahatussaan.
MORSIAN
Jatkuuko tämä sotku entisestään?
Missä yksi aikaisemmin jo oli
Seisoo uusi entistä pienempänä!
Kuitenkin nyt olen älykkäämpi
Ja sen takia pelottaa niin vähän.
LAPSI GÛNSELSDORFISTA
Päätä vielä, minne tulen!
MORSIAN
Sinä?
LAPSI
Günselsdorfista
MORSIAN epäuskoisena
No tule!
LAPSI
Läpi pimeyden, läpi lumen
Kattojen yllä, puiden yllä
Olen tänne lentänyt
MORSIAN asettuu alas
Osaat siis lentää? Olet lentänyt? Ja sieltä asti?
LAPSI
Se ei ole vaikeaa
Mitä tarkoitat, sieltä olen tullut tänne!
MORSIAN
Uskonko sinua?
LAPSI
Isosta talosta
Jossa on korkeampaa korkeampi savupiippu
Ja paljon hämähäkkejä
MORSIAN
Pienokainen, pieni, huimaako sinua?
LAPSI
Ai, se ei kuitenkaan ole hauskaa
Läpi kylmän ilman lentää
Taivas on pois nostettu
Paksuja pilviä ei ole
Vastaan ei tule lintuja
Mitään seutua ei ole kaukaisuudessa
Mutta kevät tulee nyt
Tulee koko paksu maailma
Uudelleen näyttävänä esiintyvä
Puut seisovat, puskat heiluvat
Ja lammet ja purot
Pitävät ankkoja aalloilla
Suuresta, vihreästä maasta
Kasvaa monta kukkaa ylös
Kovakuoriaiset juoksentelevat
Linnut poimivat lentonsa
Iloa on silloin tarpeeksi!
MORSIAN
Puhutko maailmasta ja elämästä
Kuin kauniit musikantit
Lapsena tunnen pyörtymystä
Täysin unohdettuna heilun edes takaisin
Nostamattomat kauniit asiat
Keikkuu eteen ja keikkuu takaisin
Ja minä tunnen niiden liikkeen
Toisin kuin olen nähnyt
Pienokainen, pieni, puhu jälleen
Puhu vielä, ohjaa minua vielä
Älä ohjaa minua nousuun
Iso nousu, valoisat portaat
Korkeat kultaiset taivaanportaat…?
Emmekö voisi yhdessä lentää?
Silmät sulkeutuvat
LAPSI
Taivaanavaimet tulevat kasvamaan
Ja moni liila kukkii
Ympärillä ja ympärillä teidän puutarhanne
Ja siinä hän kaatuu ja tippuu
Ja ovat edelleen kuin mies ja nainen
Syövät lusikasta molemmat
Juovat tuopista molemmat
Mutta kuuletko minua silloin, sinä?
Molemmat silmät ovat siihen suunnatut!
MORSIAN uudestaan suljetuin silmin
Todella, eikö se ollut viimeinen
”Kasvavat kultaiset taivaanavaimet”
Paljon kultaisia taivaanavaimia
Toisin oli se, toisin, toisin
Juovat vain yhdestä tuopista
Syövät vain yhdestä lusikasta
Hän nukkuu
ESIRIPPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti