Kolme runoajatusta
Meidän elämämme ei ole unelma, joksi se kirjoitettuna seisoo
Mutta se mistä unelmoimme voi toteutua elämässä
ainoa asia, joka on annettu, on itsepäinen tähti
Anna sen, joka nukkuu, nukkua, sen, joka uneksii
uneksia
ja sinänsä tyhjentää voimansa
kuin kukka, sulkemalla silmänsä
piilossa
II
Me tulemme jostakin
vaeltelemme jonnekin
ja vaikka etsimme läpi
maailmastamme vähän tiedämme
kuin tyhmät, harmaat kivet
ja hiljaiset vihreät puut
Me tulemme jostain
me katoamme jonnekin
Lukemattomia väkijoukkoja, hengästynyt linja
vierailemme tässä lepopaikassa
ja saamme elämän lainaksi
Elämäksi kutsumme sitä
sfinksimäistä salaisuutta
sykli suljetussa renkaassa
ei mitään, jotain
ajasta ja ikuisuudesta
Kuolematon
Tähteä, jolla asuin, ei ole enää
Aurinko, perässämme
tähteä, joka kulki ympäri maailman
ei ole enää
Elämä jota elin
elämää, joka oli veren loisto ja tuska
ei ole enää
Tämä kuollut tähti tähtien joukossa
tämä kuollut aurinko aurinkojen joukossa
nämä kuolleet kasvot kasvojen joukossa
jotka olivat minun
en muista niitä enää
Mutta minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti