Pahan ontologia tarkoittaa ontokratian olemisen vallasta nauttivan ihmisryhmän keskeistä ideologiaa. He pyrkivät pitämään kaikin keinoin valta-asemansa itsellään ja he ovat sen takia muodostaneet kommentaariaatin, joka tarkoittaa etenkin yliopistojen ja median uustaistolaisia. He pyrkivät antamaan kaikkeen tietoon, kaikkiin ajatuksiin ja kaikkiin arvoihin oman marginaalinsa, joka on siis ymmärrettävästi rajoittamassa sitä, mitkä ajatukset, arvot ja tieto pääsevät yhteiskunnan julkiseen piiriin ja tulevat tunnustetuiksi virallisina arvoina, ajatuksina ja tietona. Ontokratia haluaa siis käyttää totaalista sananvapauden ja ilmaisuvapauden rajoittamista oman vallankäyttönsä välineenä. Ontologiassaan ontokratia korvaa vapaiden ihmisten itse päätetyt arvot omilla subjektiivisilla mielipiteillään, jotka ovat tässä järjestelmässä aina vertailukohdallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä ei ole minkäänlaista osaa vapaasta ajattelusta ja vapaasta arvottamisesta. Eli ontokratia edustaa suhteellista, relatiivista ja reaktiivista arvojen maailmaa, samalla kun vapaiden ihmisten arvot ovat aina objektiivisia, pyyteettömiä ja ristiriidattomia. Tämän objektiivisuuden pohjalla on pysyvin ihmisarvo ja tosiasia eli totaalinen vapaus, joka antaa mahdollisuuden yksilöä koskeville vapauksille, ja ontokratian ontologia perustuu ihmisten epävapauteen ja jatkuvaan vertailuun ja kilpailuun toisten ihmisten kanssa, se siis ei pidä ihmistä riittävän vahvana yksilöllisyyteen, vaan se asettaa hänet jatkuvasti kilpailuun toisia vastaan, joka on siis loputon taistelu, koska aina löytyy joku ihminen, joka osaa paremmin jonkun asian kuin muut. Reaktiivisuus tässä tarkoittaa siis etenkin sitä, että nämä ihmiset eivät aseta itselleen arvoja muun kuin negaation kautta, eli he reagoivat johonkin vapaan ihmisen julkituomaan arvoon, eli se on pelkästään huutelua toisten ihmisten arvojen perään, sillä näillä ihmisillä ei ole arvoja, vaan pelkästään subjektiivisia mielipiteitä, jotka ovat pelkästään mielipiteitä, jotka eivät sovi vapaille ihmisille. Arvollisesti vapaa yhteiskunta voisi olla sellainen, jossa toteutettaisiin vain objektiivisia, pyyteettömiä ja ristiriidattomia arvoja. Tällöin tunnustushierarkia voisi olla tasapainossa, ja preferenssiautonomisesti mitaten helppousindeksi voisi olla tasapainopisteessä, eli vapaat ja riippumattomat ihmiset muodostaisivat yhteiskunnan populaation. Kuitenkin on sanottava, että manipuloijia on yhteiskunnassa aina ja usein he tekevät manipuloimistaan ihmisistä epävapaita. Voitaisiinko sitten manipuloijiin vaikuttaa jollain tavalla? Varmaan paras vaihtoehto tähän olisi leiri, jonne kerättäisiin kaikki ihmisten manipulointiin ja hyväksikäyttöön perustavat henkilöt. Epävapaat ihmiset voitaisiin vielä kuntouttaa toimimaan vapaiden ihmisten yhteiskunnassa. Vapaassa yhteiskunnassa sekä instituutiot että yksilöt toimisivat autonomisesti ja arvostaminen olisi yhteiskunnassa kehittynyttä ja se etenisi aina siihen, että tunnustushierarkia voisi toimia autonomisesti, ja ihmiset muistaisivat instituutioiden itseisarvon eli niiden henkisen ja spirituaalisen merkityksen. Arvoinstituutiot, joita ontokratian ohjailema kommentaariaatti perustaa perustuvat subjektiivisille mielipiteille eli sellaisille ns. arvonpuolikkaille, joiden kanssa tekemisiin sen piirissä olevat ihmiset eivät pääse, vaan tuki-instituutiot eli tietynlaiset ajatuspoliisit ohjailevat ihmisiä tunnustamaan ja tunnistamaan tällaisia arvoja. Eli kun maksimointiavaruudessa päätetään maksimoimalla arvojen hyvyyttä niiden luonteen puolesta, niin arvoinstituutioihin päätyy pääasiassa vain huonoja tai erittäin huonoja arvoja, joiden määre on tullut siitä, että ne eivät ole samalla tavalla kaikille ihmisille, vaan ne tuottavat ontokratian mukaista hyötyä jollekin ihmisten ryhmälle ja eivät siis suhtaudu samalla tavalla kaikkiin ihmisiin. Tässä tulee esiin tämä ontokratian monopoliasema – he haluavat yhteiskuntaan sellaisia ”arvoja”, jotka sopivat heidän pyrkimyksiinsä. Helppousindeksi tarkoittaa tapaa mitata sitä kuinka paljon olemisen valtaa kenelläkin on yhteiskunnassa ja tietty arvo saa tasapainopisteen, joka määrittyy myös sitä kautta, kuinka paljon huonoilla ja erittäin huonoilla arvoilla on maksimointiavaruudessa. Eli silloin helppousindeksi ei ole tasapainopisteessä, koska preferenssiautonomisesti katsoen vain osalla ihmisistä on yhteiskunnassa yhtä paljon vapautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti