Timo Airaksinen sanoi minulle lukioaikana, ettei ajan henki ole filosofinen käsite. Sen kautta voidaan kuitenkin havaita ja havainnollistaa monenlaisia asioita, vaikka siinä ei säilyisikään ekumeenisia uskonnon piirissä esiintyviä piirteitä. Ajan henki tarkoittaa siis sellaisia ihmisiä ja asioita, jotka kulkevat ajassa tiettyjen vallassa olevien suuntausten mukaisesti ja myötäisesti. Vaikka nykyaikainen materialistinen filosofia kavahtaa kaikenlaisia henkiä ja henkisyyksiä, on henki tässä mielessä vain kuvaannollinen ilmaisutapa, ja se tarkoittaa jotain ajassa elävää ja olevaa, jota ei välttämättä havaita ja myönnetä samalla tavalla kuin aikaa luonnehtivia materiaalisia välttämättömyyksiä ja tosiasiallisuuksia. Ajan suurin henkinen virtaus on tällä aikaa varmasti kaiken henkisyyden korvaaminen materialla ja teknologisten edistysaskeleiden tarjoamilla helppousteknologian tuotteilla. Siihen sisältyy myös jatkuva tekemisissä oleminen jo saatujen teknologian edistysaskeleiden tuottamilla vempeleillä ja kapineilla. Nykyaikana ihmisten tulee olla koko ajan virtuaalisesti selvillä kaikkien muiden kaikenlaisissa yhteydenpitovälineissä kerrotuista älyttömyyksistä ja vihapuheisista ad hominem-kommenteista. Kaikkien ihmisten tulee siis nykypäivänä voida olla koko ajan potentiaalisesti yhteydessä kaikkien muiden ihmisten kanssa, ja tästä on muodostunut merkittävin henkinen virtaus nykyajassa. Kaikki on riippuvaista teknologiasta ja yhteydenpitovälineistä ja kaikki ihmiset vaikuttuvat eniten sellaisista teknologian kehittämisen edistysaskeleista, jotka edistävät helppouden ja ajassa olemisen kokemusta ihmisissä ja etenkin ihmisten välillä. Nykyaikana myös on ollut havaittavissa se että äärimmäiset sekä rasistiset että vasemmistolaiset ääriliikkeet saavat suurinta suosiota ja pääsevät näin ollen myös muodostamaan hallituksia eri maissa, surkeimpana esimerkkinä todellisuudessa parlamentaarisessa minoriteettiasemassa oleva Suomen sosialistihallitus. Nykypäivänä ihmisillä ei näytä olevan muuta merkitystä kuin vähemmistöasemassa olevien ihmisten äärisuvainnoiminen tai niiden vastustaminen äärimmäisillä rasistisilla tavoilla. Oikeistoliberaalit suhtautuvat vähemmistöihin siten, että niitä ei tarvitse erityisesti hyysätä ja niille voidaan tarjota kompetenssin mukaisesti mahdollisuus sulautua kantaväestöön, eli niitä kohtaan ei myöskään tarvitse suhtautua kielteisesti, ja on käsittämätöntä, että tällainen rasismi toteutuu esimerkiksi parlamentin toiseksi suurimman puolueen valtaideologiassa. Vähemmistöjen vainoaminen on aina heikompien vainoamista, ja on sanottava, että tällainen ideologia vallitsee nykypäivänä myös suloisessa Suomessamme. Toisaalta myös uustaistolaisten vasemmistolaisten tapa suhtautua kaikkeen uuteen, joka tulee ulkomailta, myönteisesti, on myös ideologia, joka on suomalaisia ihmisiä vastaan, ja nykypäivänä esimerkiksi Helsingin yliopiston nimityspolitiikka ja ulkomaisten opiskelijoiden hyysäämispolitiikka on henkinen virtaus, joka on suunnattu suomalaista kantaväestöä ja suomalaisia ihmisiä vastaan. Ajan henki nykypäivänä Suomessa on siis etenkin koostunut helppousteknologiasta, ääriliikkeiden rasismista ja uustaistolaisten sosialistien suomalaisen kulttuurin disintegroimispyrkimyksestä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti