Ihmisten sosiaaliset ja yhteiskunnalliset liitteet ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä ja tulleet eritasoisemmaksi. Voidaan sanoa, että ihmisten yhteisöliitteet muistuttavat tänä päivänä jonkinlaista kaleidoskooppista kuvaa, jossa voidaan havaita monia samanaikaisia liitteitä, eikä esimerkiksi, vaikka kansallisuuden perusteella voida nykypäivänä muodostaa yhdenaikaista suhdetta kansallisuuteen tai jonkinlaiseen kuviteltuun kansallisvaltioon. Nykypäivänä suhtautuessa ihmistieteiden perusteisiin, syyllistytään jonkinlaiseen genealogiseen defisiittiharhaan, kun kuvitellaan ihmisiä voitavan jakaa jonkinlaisiin sosiaalisiin ja yhteisöliitteisiin. Eli toisin sanoen kuvitellaan virheellisesti jotain ihmisen toiminnan alkuperästä. On kuitenkin niin, että aiemmin ihmistieteet ovat keskittyneet muodostamaan käsityksiä kaikista ihmisistä ihmiskunnan sosiaalisimpien ja mahdollisesti henkisesti keveimpien ihmisten kautta, ja sen takia ihmistieteet eivät ole huomioineet todellista filosofi- ja tieteilijätyyppiä. On siis huomioitava se, että ihmisiä tulee jaotella ryhmiin nykyistä väljemmin, koska nykyaikana yksilö ei enää ole latautunut niin suuresti alkuperäisistä ja traditionaalisista yhteisöliitteistä. Nykypäivänä ihmistieteet siis korostavat liian suuresti annettuja yhteisöliitteitä valittujen ja merkitystä antavien yhteisöliitteiden sijasta. Nykyaikainen ihmistiede korostaa liian paljon esimerkiksi historian alan Karl Lamprechtin ja Suomessa Gunnar Suolahden kollektiivista historian näkökulmaa ja toisaalta sosiaalitieteissä Bergerin ja Luckmannin sosiaalista konstruktionismia. Ihmistieteet ja sosiaalitieteet siis korostavat vieläkin liiaksi kollektiivisia ja pakotettuja instituutioita, jotka joissakin yhteyksissä pyrkivät antamaan jonkinlaisen konsensuksen käsitteeseen perustuvan näkökulman. Ihmistieteet tarkoittavat yksilöä ja ihmisten vapaita yhteenliittymiä tarkastelevaa tiedettä, johon on viime aikoina tuonut uuden näkökulman esimerkiksi lisääntynyt monikulttuurisuus ja näin ollen edennyt kulttuuristen instituutioiden päällekkäisyys ja samanaikaisuus. Uutta näkökulmaa tarvitaan lisäksi koska kollektiivit ovat höljentyneet, koska yhteisöt ovat muuttuneet ja yksilön näkökulmaa on aiemmin säännöllisesti vähätelty ja jätetty huomiota. Yksilöllisyydestä ja yksityisyydestä on tullut tärkeämpää kuin pakotetuista kollektiiveista, joihin voidaan laskea esimerkiksi sosiaaliset, ekonomiset ja kulttuuriset luokat. Uusi paradigma on laskettava olemaan yhteydessä esimerkiksi lahjakkuudentutkimuksen kanssa, koska nykypäivänä voidaan yksilöiden yhteydessä tarkastella esimerkiksi heidän kyvykkyyttään nousta oman sosiaalisen ryhmänsä yläpuolelle omien lahjakkuudellisten ja kognitiivisten kykyjensä kautta. Nykypäivänä voidaan siis nähdä esimerkiksi se, että kansallisvaltion käsite on monikulttuurisuuden myötä kokonaismerkityksessään ja kuvaavuudessaan vähentynyt ja samanaikaisesti esimerkiksi uskonnollinen tunnustuksellisuus on muuttanut muotoaan, sillä kaikki eivät näe esimerkiksi uskontoa enää samalla toisten mielipiteisiin liittyvällä tavalla, joka voisi antaa uskonnosta ja uskosta täsmälleen samanlaisen kollektiivisen käsityksen. Myös sukupuolellisten vähemmistöjen rooli on tullut enemmän esiin, koska näitä asioita ymmärretään tänä päivänä entistä paremmalla tavalla, ja ihmisille annetaan enemmän vapautta valita oma ryhmänsä myös näiden tekijöiden kautta. Uusi paradigma korostaa siis monipuolista yhteisötulkintaa siinä mielessä, ettei se ajattele joidenkin yhteisöjen olevan suorassa mielessä toisia poissulkevaa ja kieltävää. Uusi paradigma siis korostaa potentiaalisia yhteisöjä ja siinä mielessä etenkin alakulttuureita, jotka ovat syntyneet erilaisten yksilöiden kokemista tarpeista kerätä yhteen samanlaisia ihmisiä, jotka kuitenkin voivat toisten yhteisöliitteittensä kautta poiketa toisista jonkun yhteenliittymän ihmisistä. Näin ollen tämä paradigma korostaa myös poikkeusyksilöiden kykyä luoda uusia instituutioita ja muodostaa sitä kautta uudenlaista pohjaa yhteisöissä tapahtuvalle toiminnalle. Yhteisöt ovat siis muuttuneet ja ei voida pitää jonkinlaista esimerkiksi kansakunnan käsitettä sellaisena, jonka kautta voitaisiin muodostaa yleinen käsitys jossakin valtiossa asuvista ihmisistä. Olisi myös perustettava hallitukseen ministeripaikat yhteisöjen ja kulttuurien kehityksestä vastaavalle ministerille sekä myös kulttuurin valinta- ja alakulttuuriasioista päättävälle ministerille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti