Yksilöyttä voidaan jossain mielessä objektivoida, vaikka se monessa mielessä perustuukin varsin subjektiivisiin tekijöihin. Yksilöissä on paljon sellaisia ilmenemispiirteitä, jotka perustuvat tasoittain jonkinlaisiin universaalisiin ominaisuuksiin. Kuitenkin yksilöitä määrittelee jonkinlainen perustava idiosynkrasiteetti, joka kertoo siitä, millaisia ominaisuuksia ja asioita yksilöt arvostavat ja millaiset piirteet johtavat yksilöitä edistämään tietynlaisia arvoja. Juuri tuo idiosynkrasia on se tekijä, jota pitäisi tutkia. Yliopistoihin ja kouluihin tulisi ottaa sellainen uusi tieteenala, jonka nimenä voitaisiin pitää esimerkiksi yksilöydentutkimusta. Siinä tulisi tutkia etenkin sitä, mikä saa ihmiset tekemään tiettyjä asioita elämässä ja millaisia arvoja ihmiset haluavat saada itselleen. Valintatilanne eli mikä saa ihmiset toimimaan ja ajattelemaan olisi yksi tällaisista kysymyksistä, joka voisi kuulua yksilöydentutkimukseen. Yksilö on siis objektiivisista piirteistä muodostuva subjektiivinen kokonaisuus, jonka yhteydessä voitaisiin tutkia etenkin sitä alaa, joka kuuluu monesti yksilöllisyyteen, joka monesti määrittää suuren osan siitä, millä tavalla ihminen toimii ja millaisin keinoin hän tekee valintoja yhteiskunnassa, jotka sitten vaikuttavat hänen jatkuvaan toimintaansa. Valintatilanne ja valintojen tekemisen poikkeavuus voisi olla esimerkiksi yksi yksilöydentutkimuksen ala ja siinä voitaisiin tutkia sitä, mikä näyttää ihmisille yksilöstä riippuen enemmän ja vähemmän todelliselta. Tämä yksilöyden ”värisävyjen” tutkiminen olisi tärkeä asia tässä uudessa tieteenalassa. On varmaan niin, että tämä tieteenala lähentelisi eniten etenkin psykologiaa ja tarkemmin sanoen persoonallisuuspsykologiaa, mutta se toisi siihen uuden kontribuution kulttuuritutkimuksen, estetiikan ja filosofian välinein. Se siis tutkisi aihetta myös yhteiskunnan ja kulttuurin tasolta. Eli voitaisiin tutkia sitä, miten yksilöys määrittyy etenkin yhteiskunnan ja kulttuurin tasolla. Tämä toisi liitteen etenkin filosofian tutkimiin kysymyksiin siitä, miten valtakulttuurin on mahdollista vaikuttaa ihmisiin antamalla heille kuvia siitä, millaisia yksilöiden tulisi kulttuurissa olla ja millaisia asioita yksilöyden havainnoimisessa tulee ottaa huomioon. Kun psykologia tutkii sitä, mikä saa ihmisen toimimaan, tutkii filosofia sitä, miten käsitteitä muodostetaan ja millaisia käsitteitä tulee käyttää todellisuuden tulkinnassa. Kulttuurintutkimus tutkii sitä, miten ihmiset toimivat laajemmissa yhteisöissä ja miten kulttuuriset muodostelmat elävät ja kehittyvät. Yksilöydentutkimus tutkisi yksittäisten entiteettien eli yksilöiden mahdollisuutta säilyttää ja laajentaa omaa yksilöyttään ensimmäisen persoonan tasolla sekä laajemmalla yhteiskunnallisella ja kulttuurisella tasolla. Yksilöydentutkimuksessa voitaisiin lisäksi tutkia yksilöyden historiaa, ja mikä on ollut yksittäisen ihmisen paikka sellaisina aikoina, jolloin kollektiivista tietämystä ja viisautta on arvostettu enemmän ja yksilöyttä on repressoitu, tukahdutettu ja vähennelty sen merkitystä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti