Kuuntelin äskettäin verrattoman huvin vuoksi entisen Perussuomalaisten kansanedustajan Pertti Oinosen haastattelua ”Mihinkä tää maailma on menny?” netistä. Tämä Oinonen etenkin oli viiteryhmänsä huvittavimpia edustajia, kun hän esimerkiksi etsiessään parlamentissa perusteluita tasa-arvoisen avioliittolain vastustamiselle, pohti syvämietteisesti, miten Kekkosen aikana olisi suhtauduttu tällaiseen lakiesitykseen. Hän oli myös hyvin kiihtynyt pohtiessaan sitä, miten maailmalta oli kuulunut sellaisia uutisia, että joku oli mennyt Eiffel-tornin kanssa avioon. Oinonen halusi siis etenkin kiivasmielisesti estää Eiffel-tornin kanssa avioitumisen. Lisäksi hän puhui puolueensa tilaisuuksien ”hartaasta” tunnelmasta, ja miten hän oli nuorena miehenä kuunnellut ”hurmioituneena” Veikko Vennamon puheita. Tällaiset ihmiset, joihin sopii määre laudator temporis acti – eli menneen ajan ylistäjä – ovat etenkin tavallisesti sotkemassa uskontoa ja politiikkaa toisiinsa. Sanoipa hän haastattelun lopussa, että hänen esikuvansa ei ole sen kummallisempi kuin ”tuo taivaan herra”. On selvää, että yhteiskunta kehittyy myös niiden käsitteiden kautta, joita tavallisesti käytämme tajutaksemme jotain yhteiskunnasta. Suvaitsevaisuus kaikenlaisia ihmisiä kohtaan on kehittynyt sen myötä, kun ihmiset ovat uskaltaneet itse määritellä omia käsitteitään, eikä ottaa niitä suorassa ja kommentoimattomassa mielessä ”taivaan herralta”. Banaali eli tavanomainen ja huomaamaton paha liittyy tavallisesti siihen, kun ihmiset ottavat vastaan jonkinlaisia kyseenalaistamattomia ohjeita esimerkiksi ihmisiä muka korkeammalta hengelliseltä tasolta. Esimerkiksi se, kun Pertti kuvasi sitä, miten ”miehet tanssivat oikein lähellä toisiaan”, ja että se ei häntä miellytä, niin mihin hän perustaa sen, että hän voisi sanoa tuollaisen olevan väärin, vaikka se ei millään tavalla pakota häntä itseään tanssimaan lähellä toista miestä? On selvää, että etenkin Perussuomalaisissa on tällainen karkea ja sivistymätön ihmisryhmittymä, joka pyrkii kieltämään ihmisten vapauden ja määrittelemään itse totalitaarisella tavalla sitä, millä tavalla ihmiset voivat olla tässä yhteiskunnassa ja millaisia ihmisiä ja toimintatapoja yhteiskunnassa tulisi hyväksyä ja arvostaa. Politiikan ja yhteiskunnan kehittyminen on edustanut viimeisten kymmenien vuosien aikoina sellaista kehitystä, joka on hyväksynyt ihmisten kehittymisen, vapaammaksi ja riippumattomammaksi tulemisen ja entisistä riippuvaisuussuhteista ja rajoittavista tekijöistä eristymisen. Edes Päivi Räsänen ei ole enää tänä päivänä sanomassa, että yhteiskunnan tulisi olla niin, kuin miten tarkimmat ja karkeimmat raamatuntulkitsijat sen haluaisivat olla. Nämä ihmiset eivät itsekään ole mitenkään vapaita, he ovat rajoittuneita, ja sen takia he haluavat kaikkien muidenkin ihmisten elävän samassa epävapaudessa. Oinonen on esimerkki perussuomalaisesta, joka ei ole koskaan osannut etsiä vapautta ja suvaita sitä toisille.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti