Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta korostaa vieläkin väestön heikomman osan paapomista ja hyysäystä. Suomessa sosiaalidemokraattien mahtiasema on aina syntynyt väestön vähiten kyvykkään osan manipuloimisella. On selvää, että yhteiskunnassa menestyäkseen tarvitaan työn tekoa ja vaivannäköä. Kuitenkin sosialistit ovat jatkuvasti ammattijärjestöjensä ja lakkouhkailunsa avulla tekemässä Suomea vielä pienemmän työnteon ja vaivannäön maaksi. Olemisen valtaa on etenkin ammattiliittojen virkamiehillä, ja palkaksi he tarjoavat työläisille entistä enemmän olemisen valtaa, joka on kuitenkin toisin kuin näiden manipuloijien kohdalla, epävapautta ja elämän sääntelyä ontokraattien toimesta. Työläisiä siis paapotaan Suomessa, samalla kun esimerkiksi pk-yrittäjät tekevät varmasti yhteiskunnan sisäisesti suurimman työmäärän. On virhe, että sosialistinen hallitus sai aikaan peruskoulureformin, jossa se väheksyy kyvykkäimpiä oppilaita ja samanaikaisesti paapoo nuorison heikointa osaa, joista osa on häiriötä aiheuttavia niille, jotka haluaisivat kasvattaa omaa sivistystään ja etenemään rauhassa omalla opintopolullaan. Suurin ongelma Suomen poliittisessa kehityksessä on hyvinvointiyhteiskunta, jonka sosialistit painostuksella vaativat, ja joka on itsessään aiheuttanut sen, että sosialistit ovat pystyneet ylläpitämään ja oikeuttamaan ”erikoisasemansa” suomalaisessa politiikassa. Se että sosiaaliämmät ovat Suomessa tällä hetkellä etenkin vasemmistolaisia on aiheuttanut sen, että sosiaalihuollosta ja tuista on tullut Kelaan kuin jonkinlainen basaari, josta tarjotaan kaikille tarpeellinen, samalla kun esimerkiksi oikeistolaiset olisivat paljon parempia huolehtimaan Kelan asioista, jossa yhteydessä toiminnan tulisi olla vieroittavaa, eikä sosialistien aiheuttamia tukiloukkoja tulisi ylläpitää pitkän aikaa, vaan tuettavien kulttuurista ja sosiaalista kompetenssia tulisi voida lisätä siten, että he esimerkiksi uudelleen kouluttautuisivat uudelle alalle, missä yhteydessä työnantajien tulisi helpommin suunnata työtehtäviään tällaisille ihmisille, jotka oikeasti haluavat töitä. Kaikki tekniset alat, jotka liittyvät esimerkiksi asumismukavuuteen, on Suomessa hoidettu hyvällä tavalla, mutta teknologian kehittyminen on taas alkanut vaikuttaa siihen, miten kulttuuriset muodostelmat ovat alkaneet muuttumaan. Suomalaiset ihmiset eivät tavallisesti puhu toisille ihmisille, ei tavallisesti edes vieraille tai joskus edes omille läheisilleen. Tämä älypuhelimien ja tablettien nopea kehittyminen on entistä enemmän tehnyt etenkin nuorista ihmisistä hyvin epävapaita, sillä sen välityksellä nuori voi olla tekemisissä minkä tahansa kaverinsa kanssa oli hän tai kaveri missä hyvänsä päin maailmaa. Näin ollen nuoret tulevat entistä enemmän riippuvaiseksi lähipiiristään samalla kun vertaistoveruus esimerkiksi toisten samassa koulussa olevien kanssa on vähentynyt ja voidaan varmaan sanoa, että myös yhteisöllisyys on vähentynyt. Lähipiirillä ei ole tänä päivänä enää yhtä suurta merkitystä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti