Suomessa on pitkän aikaa historian saatossa totuttu elämään epävapaudessa, joka on vaikuttanut ihmisten mielipiteisiin ja käsitykseen vapaudesta yleisenä käsitteenä. Tämä ilmenee esimerkiksi naapureiden kyttäyksenä, jota suurin osa suomalaisista ei edes näe minkäänlaisena kiellettävänä ja epämoraalisena asiana. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tavallisesti ollut tyypillistä, että kollektiivi asettuu ajattelemattomuudessaan ja epävapaudessaan ajattelua ja vapautta edistäviä ihmisiä vastaan. Ihmiset tavallisesti ovat tekemisissä toisten ihmisten kanssa hyvin tiiviisti, johon voi vaikuttaa esimerkiksi nuoren huoneen suuruus pienessä talossa, jossa kaikki tehdyt asiat kuuluvat kaikille, on tuo ensiaskel epävapauteen. Monesti tuollaisessa tilanteessa ihmiset lannistetaan ja varomaan omien aatteidensa ilmaisua, koska ne saavat esimerkiksi vanhemmilta kielteistä palautetta. On siis selvää, että ahtaat olot myös materiaalisessa mielessä vaikuttavat siihen, miten ihmiset alkavat kieltämään itseään, arvojaan ja ajatuksiaan ja miten he alkavat sen jälkeen kieltämään vapautta arvona, minkä lisäksi jonkinlaiset kapotyyppiset ihmiset alkavat valvoa sitä, että muutkaan ihmiset eivät voisi vapautta tavoittaa. Valta on historian saatossa tarkoittanut tuhansia vuosia ihmisten tai toisin sanoen alaisten vapauden rajoittamista sekä materiaalisilla ja henkisillä rajoitteilla. On selvää, että esimerkiksi syvästi uskonnolliset ihmiset ovat monesti rajoittamassa ihmisten vapautta sulkeutuneisuudessaan ja esimerkiksi tulkitsemassa eettisiä arvoja aikojaan sitten luotujen standardien mukaisella tavalla. Ihmisten jumalan pelko ja eläminen menneen ajan moraalinormeissa on aiheuttanut sen, että jotkut ihmiset eivät ole kehittyneet henkisesti, vaikka aika on jo hyvää matkaa muuttunut. Ihmisistä yksi neljännestä on tasapainotilassa manipuloijia, jotka kontrolloivat epävapaiden ihmisten ryhmää. Toisessa päässä ovat vapaat ja riippumattomat ihmiset, jotka pystyvät tunnistamaan oikeanlaisia, ristiriidattomia ja objektiivisia arvoja. Manipuloijat pyrkivät valtaamaan riippumattomien ihmisten arvoja merkitysvallallaan, joka tapahtuu silloin, kun arvotunteet ovat vielä ilman adaptiivista tulkintaa, joka todistaa ihmisen erottelukapasiteetin tasoa. Subjektiiviset mielipiteet ovat aina pyyteellisiä, ristiriitaisia ja epävapaita tarpeita, jotka ontokratian johtama kommentaariaatti pyrkii vaikutteellisuudellaan ja merkitysvallallaan tekemään arvoiksi. Subjektiiviset mielipiteet ovat siis tarpeita ennemmin kuin arvoja, joilla on perusta ulkoisessa luonnossa. Tämän pyyteellisyyden takia nämä mielipiteet sijaitsevat tunnustushierarkiassa alimmalla tasolla, koska niiden piirissä ei ole läpi historian tapahtunut minkäänlaisia vapautta edistäviä kehitysaskeleita, vaikka voidaankin sanoa, että kun kapitalismi tuottaa ihmisille uudenlaisia samojen kategorioiden tuotteita, lisääntyy kuluttajien valinnan vapaus myös esimerkiksi syömisen yhteydessä. Kun maksimointiavaruus, helppousindeksi ja preferenssiautonomia on epätasapainotilassa, vallitsevat silloin subjektiiviset mielipiteet, jotka ovat tavallisia usein tiedostamattomia tarpeita. Johtamalla ihmisiä epävapauteen, ontokratia pyrkii saamaan itselleen enemmän olemisen valtaa, jonka myötä he voivat kontrolloida ja manipuloida suurta osaa instituutioista ja yksilöistä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti