Vanhempieni minulle lapsuudessani useimmin kertomat elämänohjeet kuuluivat, äidiltä: ei saa erottua joukosta, ja isältä: älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon. Eli tästäpä voi nämä yhdistäen nähdä miellyttävän sokeasti ja sanattomasti vallankäyttöön suuntautuvan totteluohjeen, jossa pitää totella kaikkea siitä huolimatta mitä auktoriteetti tekee ja samalla aikaa tehdä se erottumatta muista. En tiedä, ovatko he olleet tosissaan tällaisia sanoessaan, mutta minä muistan nuo, ja nuo sanomat ovat tulleet heitä miettiessäni edustamaan syvällisellä tavalla vanhempieni luonteita. Haluan arvostaa vanhempiani ja olla heidän kanssaan tekemisissä. Kuitenkin kun mietin esimerkiksi sitä, millaiset motiivit ovat johtaneet heidät sanomaan minulle tuollaisia ollessani herkässä kasvuiässä, täytyy minun ihmetellä ja kummastella, sillä minkäänlainen unohtaminen ei saa mielestäni pois noita asioita, joita he minulle sanoivat. Olenko sitten huono ihminen, jos mietin tällaisia asioita ja tuon ne esiin? Kai hekin ovat tarkoittaneet noiden sanomisillaan, että ne vaikuttaisivat minuun jotenkin, miten he olisivat halunneet toimivan. Olen varmasti kehittynyt ajattelussani asettumalla täysin noita neuvoja vastaan. Olenkin muutaman vuoden ajan miettineeni, että oma mottoni voisi olla esimerkiksi: ”uskalla tehdä poikkeus”, joka viittaa selkeästi siihen, ettei massojen tyhmyyteen ja huonoihin esimerkkeihin tule mukautua, vaan on uskallettava toimia eri tavalla kuin millä enemmistö toimii tai mihin tapaan enemmistö on ajattelevampia ihmisiä ohjaamassa. Uskaltaminen on kykyä olla erilainen ja esimerkiksi vapaampi ja ajattelevampi kuin mitä toiset ihmiset mahdollisesti aivan lähiympäristössä ovat. Poikkeus taas on eron tekemistä ja halua sekä mahdollisuutta erottua toisista omien taitojensa ja ominaisuuksiensa avulla ja kautta. Poikkeuksen tekeminen on tärkeää esimerkiksi siinä, jos jokin itseen vaikuttava ryhmä tai ihmiset toimivat selkeästi väärin tai epäeettisesti ja ovat johtamassa jotain tiettyä yksilöä toimimaan huonolla tai epäedullisella tavalla suhteessa johonkin merkitykselliseen asiaan. Uskaltaminen taas viittaa rohkeuteen, joka on aina mukana sellaisessa toiminnassa, jossa ihminen poikkeaa toisista ihmisistä ja jos hän haluaa tehdä asiat omalla tavallaan, mahdollisesti poikkeavammin, perustavammin ja yleisesti selkeästi joukkoja paremmalla tavalla. Tämän kirjoituksen opetuksena on se, ettei auktoriteettien antamien ohjeiden tarvitse olla totuutta sen takia, jos ne tulevat joltain läheiseltä ja itseen vaikutusvaltaiselta ihmiseltä. Omat motot ja elämänohjeet on löydyttävä eletyn elämän kautta, ja niiden on ilmituotava se, mikä on voinut olla puuttuva tekijä auktoriteettien ohjeissa.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti