Merkitys tarkoittaa jonkin asian toiselle kielelle käännettyä funktiota tai tarkoitetta. Merkityksiä tavallisesti etsitään sellaisista asioista, jotka ovat jostain syystä olennaisia tai tärkeitä elämälle. Monesti poliittiset tahot ja yhteiskunnan tulevaisuudesta vastaavat tahot haluavat muunnella merkityksiä esimerkiksi oman poliittisen toimintansa ja ajattelun legitimoimiseksi. Kuitenkin merkityksistä tehdään kauppaa ja niitä täytetään erilaisilla merkityksillä kaikessa sellaisessa toiminnassa johon liittyy käsitteitä ja arvoja. Se joka hallussapitää jonkin käsitteen tai arvon merkitystä, pystyy hän silloin kontrolloimaan merkittävällä tavalla joitain käsitteiden ja arvojen aloja. Tavallisesti puhutaan denotaatiosta ja konnotaatiosta. Merkitysvalta tarkoittaa sellaista yhteisöä läpijakavaa merkitystä tai merkityksen pyrkimystä, jolla pyritään saamaan valtaa merkityksen antamisella. Merkitysvaltaa haluavat sellaiset ihmiset, jotka etenkin haluavat kontrolloida ja säännellä ihmisten arvojen tunnistamista ja heidän toimintaansa suhteessa arvoihin. Esimerkiksi sellaiset tahot, joiden mielestä kakarat ja heidän puolisonsa ovat kehuskelemisen aihe, pyrkivät epä-älyllisellä ja eläimellisellä tasolla siirtämään lähiyhteisön arvostusta siihen suuntaan, että heidän arvostamansa tavallinen ja epä-älyllinen aihe olisi arvokkaampaa kuin mitä esimerkiksi korkea henkinen taso ja henkisten arvojen arvostaminen on. Muistan esimerkiksi miten eräs kaukainen sukulaiskalkkuna kailotti isoisäni hautajaisissa aiemmin kuvatulle ihmiselle, kuinka komeita poikia nämä tyhjäntoimittajat, mäestä putoamista eniten arvostavat plantut ovat. Ja minua hän sen jälkeen tuijotteli taivastellen ja kritisoiden. On esimerkiksi todettu että tulevaisuudessa ihmisten testosteronitasot ovat matalampia ja ihmiset hauraampia, voidaan esimerkiksi pitää ulkomaailman olennoista saatuja käsityksiä esimerkkinä siitä, millaisia tulevaisuuden ihmiset ovat. Kuitenkin palaten merkitysvaltaan, niin siitä voidaan sanoa, että sitä tavoittelevat etenkin sellaiset ihmiset, jotka ovat ontokratian ja kommentaariaatin alaisia. Ne pyrkivät siis alentamaan yhteisön henkisen korkeuden tasoa, ja tekemään niistä kiinnostuneita vain tyhjästä olemisesta, eli ei mistään arvokkaasta, esimerkkinä vaikka aiemmin mainittu mäestäputoaminen. Ja etenkin aikaisemmin korkealla kouluttautumisella ja henkisen tason korkeudella erottunut suku saa nykyään mainetta tällaisten merkitysvallan tavoittelijoiden kautta jonkinlaisena keskenkasvuisten jolppien mäestäputoamis-sukuna. Ja samainen toimittaja oli olevinaan jonkinlaista Linkolan sisäpiirijoukkoa, vaikka hänkin oli voihkimassa Linkolalle ”eitä” ja ”ei kai sentääntä” oman seurueensa takia, kun Linkola oli kertonut joitain ajatteluunsa perustuvia puhtaimpia arvoja. Tämä kertoo siitä, että tämä toimittaja oli samanlainen pikkuporvariston edustaja, joka pyrkii aina muotoon ja kaikenlaisten oman arjen tielle tulevien ajatusten ja arvojen alas polkemiseen ja vaienteluun. On siis selvää, että esimerkiksi kaikella tavalla toisista poikkeavat radikaalit ajattelijat joutuvat esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa tyytymään ja tottumaan siihen, ettei heidän ajatuksiaan hyväksytä siinä muodossa, missä he haluavat ne ilmaista, ja kaikenlaiset pikkuporvarilliset toimittajat saavat verrata heidän ajatuksiaan omaansa ja toisten keskinkertaisten ihmisten omaan matalaan henkiseen tasoon, joka ei voi muuttua etenkään itseään henkisellä tasolla korkeampien ihmisten ajattelun ja työn kautta. Mielestäni korkeaan henkiseen tasoon kuuluu se, että osaa myös hyväksyä toisten itsenäisten ajattelijoiden ajatukset siinä muodossa missä ne ilmaistaan. Merkitysvalta siis on etenkin tulkintaa, ja kaikessa tulkinnassa ihmisten tulisi pyrkiä korkeaan henkiseen tasoon. Tulkinta siis tarkoittaa sitä, miten jokin asia tai ajatus otetaan vastaan. Tulkinnassa siis tulisi olla tarkka sen suhteen, että jokainen ajattelija tulee nähdä omaperäisenä ja itsenäisenä ajattelijana, jos hän siihen pyrkii. Ei voida tietää, mitä joku ihminen on elämässään lukenut tai ajatellut, vaan on pidettävä kaikkea originaalisen ajattelun tuotteena siihen asti, kunhan se ei pyri matkimaan ja jäljittelemään toisten ihmisten ajattelua. Merkitysvaltaa tulisi suojella ajattelulla. Merkitysvallan tavoittelijat eli ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät kommentoinnilla ja marginaalin vetämisellä siihen, että jonkun ihmisen oma ajatus alkaa muistuttaa toisten ihmisten ajattelua ja se tulee näin ollen epävapaaksi. Arvon sisään pyritään merkitysasemien tavoittelemisella, jossa yhteiskunta ontokratian ohjaamana taivuttelee ajatusta oman valta-ajattelunsa sisäiseksi. Merkitysasemalta toiselle vaikutteellisuuden ohjaamana pyrkiminen on ontokratian toimintaa, jossa se pyrkii poistamaan ihmisten arvoista sellaiset puolet, jotka voivat olla sosialistisen ontokratian toiminnan ja ajattelun vastaisia. Ontokratia ei salli etenkään sellaisia ajatuksia, joissa ammattiyhdistysten valtaa vähennettäisiin ja ihmisiä kehotettaisiin näkemään enemmän vaivaa ja tekemään enemmän ja perusteellisemmin työtä oman olemassaolonsa eteen. Vaivannäkeminen on ainoa keino, jolla yhteiskunnat ja maailma voivat pysyä koossa, sillä ilman sitä ei jää jäljelle muuta kuin ontokratian ja kommentaariaatin tunkema ontokraattinen tyhjyys, jossa vain tietyt ihmiset saavat tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Tuo toimittaja on esimerkki ihmisestä, joka on pikkuporvarillinen ja joka muuttaa henkisen korkeuden ja aatelisuuden piirakan paistamiseksi ja mäestäputoamiseksi. Samalla tavalla ontokratia, joka haluaa edistää tiettyjen ihmisten vapautta ja olemisen helppoutta, pyrkii merkitysvallan avulla madaltamaan itseään korkeampien tahojen kuvaa toisten ihmisten silmissä. Merkitysvallan tavoittelijoita tulee varoa, koska ei ole heille mitään parempaa asiaa, kuin henkisesti korkeiden ihmisten alentaminen. Kommentaariaatti siis muodostaa tunnustushierarkian sisäisten instituutioiden ulkopuolelle propagandatuutteja, joiden kautta se pyrkii vertailukohdallisten symbolien avulla tekemään vapaiden ihmisten objektiivista arvoista suhteellisia, reaktiivisia, ristiriitaisia ja pyyteellisiä. Näin se pyrkii vähentämään instituution sisäisten yksilöiden arvoa ja tekemään niistä kiistakumppaneita, jotka vain hakevat kaikessa omaa hyötyään ja loppujen lopuksi luhistavat vapaita instituutioita ja päästävät kommentaariaatin tunnustushierarkian sisälle, jonka kautta se pääsee vaikuttamaan tunnustushierarkiaan ja tekemään ihmisistä ja instituutioista epävapaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti