Aristokratia tarkoittaa perinteisessä mielessä korkeinta säätyä heti monarkin jälkeen. Sen takia aristokratialla on historian saatossa ollut aina erioikeuksia suhteessa toisiin säätyihin ja ihmisryhmiin. Tähän on esimerkiksi Suomessa kuulunut verovapaus ja oikeus kantaa veroja talonpojilta. Tämän myötä aristokratia on materiaalisen varallisuuden ohessa kasvattanut henkistä ja kulttuurista pääomaa, joka näkyy esimerkiksi sen kautta, että aatelisiin kuuluvissa ihmisissä on keskimääräistä enemmän korkeasti kouluttautuneita ihmisiä. Aikaisemmin ajateltiin, että kuningas oli saanut valtansa jumalalta tai jumalilta, ja aristokratia oli tuon taivaallisen johdatuksen kautta rakennettu sääty. Esimerkiksi Japanissa uskotaan laajalti vieläkin, että diviini johdatus ja jossain mielessä jopa maapallon ulkopuolinen elämä oli vastuussa Japanin keisaridynastian kehittymisestä ja alusta. Tähän liittyy esimerkiksi se, miten on esimerkiksi Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen tutkimuksen mukaan saatu selville, että japanilaisilla ja korealaisilla on kaikista maailman kansoista korkein keskimääräinen älykkyysosamäärä. Esimerkiksi se, että Japani teollistui parissa kymmenessä vuodessa verrattuna länsimaihin, jossa se vei pari sataa vuotta, on yksi kertova esimerkki siitä, että japanilaisissa on jotain poikkeuksellista. Aristokratialle on aina mielletty jonkinlainen monarkian sisäinen palvelutehtävä, joka on aiemmin liittynyt esimerkiksi sodankäyntiin, vaikka esimerkiksi Suomessa autonomian aikana ei aateloitu yhtään sotilasta, eli palvelutehtävästä – sodankäynnistä – oli muotoutunut toisenlaisia palvelutehtäviä, kuten virkamiehenä tai tiedemiehinä toimimista. Kuitenkin aiemmin palvelutehtävä oli ollut etenkin sotimista, ja tuohon aikaan aatelismiehet ja aateliselämä oli karskia ja kovaa, ja esimerkiksi hovin sisäiset tehtävät tulivat yleisemmäksi vasta myöhemmin. Tuon ajan kuvaavia aatelisnimiä olivat esimerkiksi Boije, Sparre, Bagge ja Bielke. Aristokratiaan on aina liittynyt myös kartanonherruus ja tilanhaltijuus, ja esimerkiksi PG Wodehouse on luonut satiirejaan enemmän palkintosiastaan kuin vaimostaan välittävistä englantilaisista aristokraateista. Esimerkiksi minun suvussani isoisäni koki olevansa etenkin maanviljelijä ja hän edusti etenkin ns. Cavalleria Rusticanan, eli maalaisritarillisuuden perinteitä. Tavallisesti aatelisten toimintaan on liittynyt myös laaja toiminta yhdistyksissä ja etenkin maaseudulla kaikessa päättävässä elinkeinotoiminnassa, ja esimerkiksi isoisäni oli laajalti osallistuva paikallispoliitikko ja yhdistysmies. Aristokratiaan liittyy siis syvässä mielessä osallistuminen ja aktiivisuus, jonka myötä lepsuilulle ja tekemättömyydelle ei anneta elämässä valtaa. Aristokratiaan liittyy arvokkuus, hyvät käytöstavat, rehellisyys ja pyyteettömyys. Esimerkiksi karkean käytöksen välttäminen on yksi tuollainen piirre, joka liittyy itsehillintään ja sitä tasapainottavaan kiivauteen, joka on aina tulkittu yhdeksi perinteelliseksi aatelisominaisuudeksi. Tavallisesti suomalaisen aatelisen merkkipiirteeksi on mainittu tummaverisyys ja monissa tapauksissa kiharahiuksisuus, jotka on tulkittu osoitukseksi kantaväestöä eksoottisemmasta veren perinnöstä. Esimerkiksi isoisäni sisaruksilla oli kaikilla mustat kiharat hiukset. Itselläni on enemmänkin tummanruskeat kiharat hiukset. Isoisäni oli aina moitteettomasti pukeutunut ja hillitty käytökseltään. Hän oli usein myös ironinen ja satiirinen, esimerkiksi kun televisiossa oli joskus mustaihoinen pappi, sanoi hän, että onpa tuossa hyvin päivettynyt pastori. Myös arvojärjestys ja perinteiden kunnioittaminen ovat ominaisuuksia, jotka liittyvät aateliin ja aristokratiaan. Aristokraatti tuntee oman sukunsa historian ja osaa kertoa mitä sukua, joku suvunedustaja on hänelle. Vielä sata vuotta sitten aateliset Suomessakin avioituivat ja lisääntyivät vain pääasiassa aatelisten kanssa. Minunkin taustastani löytyy lukuisia erimaalaisia sukuja, ja olen jotain sukua käytännössä kaikille baltiansaksalaisille aatelissuvuille, joita on ollut satoja. Yksi piirre sukuni historiasta, josta olen erityisen ylpeä, on se, että kantaisistäni löytyy englantilaisia ylhäisaatelisia sekä esimerkiksi kuninkaallisen Plantagenet-perheen jäseniä. Hillitty käytös tarkoittaa huutamisen ja muiden karkeasti toisiin ihmisiin suuntautuvien piirteiden olemattomuutta. Perinteisesti suomenruotsalaisen aristokratian piirteeksi on laskettu se, että eletään live and let live-periaatteella, eli siinä tunnustetaan sosiaalisen liberaalisuuden ja yleensä taloudellisen vapauden ja riippumattomuuden tärkeys. Ironia, eli se, että tunnustetaan asioiden useat puolet, ja että kaikkeen tekemiseen ja sanomiseen voidaan suhtautua usealla erilaisella tavalla, on tärkeä piirre aristokratian piirissä. Myös itseironia, eli kaikkitietävyyden ja -osaavuuden puuttuminen ja sen humoristinen esiin tuominen on myös yksi vanhassa aristokratiassa elävä piirre. Myös se, ettei ketään ihmistä aseteta itseään huonompaan asemaan karkeuden takia, on sellainen piirre, joka ilmenee monen aristokraatin syvimmässä maailmankatsomuksessa. Eli liberaalisuus ja samanaikainen perinteiden kunnioittaminen on se kipinä, joka johtaa aristokraatteja ja aristokratiaa eteenpäin maailmassa. Nykypäivänä, kun esimerkiksi Britanniassakin aatelisilta on viety lainsäädäntövalta lähes kokonaan, voivat aateliset suuntautua liike-elämän lisäksi esimerkiksi juuri aiemmin mainittuun yhdistystoimintaan, hyväntekeväisyyteen ja esimerkiksi taiteeseen liittyvien yhteenliittymien toimintaan. Itse edustan sukuni taiteeseen ja kulttuurin suuntautunutta osaa, vaikka minulla onkin kotonani lukuisia esimerkiksi Mannerheimia esittäviä kuvia ja patsaita. On esimerkiksi sellaisen englantilaisen aristokratian kuvaajan kuin Evelyn Waughin kertova esimerkki, jossa hän mentyään armeijaan, kuvitteli edelleen, että aristokraatit pääsisivät armeijassa suoraan upseereiksi, jonka myötä itsekin varmaan nauttisin upseerin elämästä, mutta en kuitenkaan jaksa ravata kilpaa ja pokkuroida tavallisen rahvaan parissa. Mielestäni filosofian edistäminenkin on jonkinlaista sodankäymiseen verrattavaa toimintaa, jossa pyritään loogisuuteen, järjestelmällisyyteen ja tehokkuuteen. Suvussa on kuitenkin vielä myös puhdasta sotilasverta, eli reservin upseereita on muutamia. Aristokratia on siis historian saatossa tulkittu korkeamman johdatuksen kautta syntyneen monarkin oikeamieliseksi tunnustamistoiminnoksi, jossa vain yhteiskunnan parhaat ihmiset ovat saaneet kohotuksen aatelin joukkoon. Esimerkiksi yksi sukulaiseni, jonka nimi oli Carl Johan von Becker oli hovimies ja sotatuomari, joka julkaisi vanhemmalla iällä myös runoja, esimerkiksi yhden kokonaisen runokirjan. Hän asui Tranebergin kartanossa Kållandsön saarella Lidköpingin lähellä. Aatelisten valta kirkon piirissä on näkynyt historian saatossa esimerkiksi sillä tavalla, että aatelinen herrasväki istui kirkossa ensimmäisessä penkissä lähimpänä kirkon kuoria, ja että monissa kirkoissa saattoi olla niiden aatelisen tukijan vaakunoita. Esimerkiksi sukulaiseni kenraalimajuri Johan Wilhelm von Beckerin sukuvaakuna on Hällestadin kunnan kirkossa baldakiinin päällä. Samalla paikkakunnalla sijaitsee kappeli, josta löytyy esimerkiksi ensimmäisen aateloidun von Beckerin, eversti Johan von Beckerin muotokuva. Palvelutehtävä, joka liittyy olennaisella tavalla aateliseen ihmisryhmään, voi siis tänä päivänä saada uudenlaisia muotoja, esimerkiksi Baltiansaksalaisten perinnevaakunassa oleva motto In Treuen fest, vakaa uskollisuudessa, kertoo tästä palvelutehtävästä ja uskollisuudesta palveltavaa kohtaan. Toiminta, joka on palvelutehtävä, on siis uskollisempaa ja pyyteettömämpää toimintaa, kuin toiminta, joka pyrkii vain omaan hyvään ja pyyteelliseen etuun. On mielenkiintoista ajatella esimerkiksi niitä aatelisia ihmisiä, jotka pakenivat bolsevikkihallintoa Venäjältä Länsi-Eurooppaan. Heistä tuli monissa tapauksissa esimerkiksi Pariisissa autonkuljettajia, hovimestareita ja tarjoilijoita, joissa proletaarisissa ammateissa he olivat erittäin taitavia, koska he itse olivat tottuneet saamaan saman työtehtävän ihmisiltä kunnollista palvelua. Kuitenkin sen jälkeen monet heidän jälkeläisistään ovat edenneet elämässään korkeisiin asemiin, koska heidän veressään oleva henkinen ja kulttuurinen pääoma on ollut niin suurta, tai toisin sanoen heidän perinnöllinen älykkyytensä on ollut niin suurta, ettei se ole voinut olla tulematta esiin. Aristokratiaan liittyvä syvä merkkipiirre on etenkin kohteliaisuus ja välittömyys, joka voi toisinaan tulla esiin myös intressittömyytenä, eli toimintaa ei muunnella opportunistisesti vain toisten ihmisten takia, vaan jokaisessa tilanteessa tulee säilyttää malttinsa ja olla kuuntelematta riidanhaastajia ja manipuloijia. Tunnetuimmat aateliset poliitikot Suomen historiassa, eli CGE Mannerheim ja Pehr Evind Svinhufvud liittyvät von Beckereihin siten, että Mannerheimin kummisetä oli hänen isänsä kreivi Carl Robert Mannerheimin pitkäaikaisin ystävä Carl Hugo von Becker, ja että Pehr Evind Svinhufvudin äiti oli Olga von Becker. Sellaisen vanhasuomalaisen poliitikon ja historioitsijan kuin Johan Richard Danielson-Kalmarin isoäiti oli Palander-Suolahti sukuun avioitunut naispuolinen von Becker. Näitä yhteyksiä on vaikka kuinka paljon, ja autonomian aikana monet sukuni jäsenistä, sekä mies- että naispuolisista, avioituivat venäläiseen aristokratiaan kuuluneiden naisten ja miesten kanssa, itselleni lähimpänä majuri Odert Otto Alfred von Becker venäläisen laivastoamiraalin tyttären Natalia Tichanoffin kanssa. Heidän liittonsa oli kuitenkin lapseton, vaikka samanaikaisesti majurilta tunnetaan ainakin yksi äpärälapsi, joka oli tehty ilmeisesti Luhangan Honkalan kartanossa työskennelleen piian kanssa. Majurin äiti oli omaa sukua von Schrowe, ja hänen vanhempansa olivat ensimmäisiä serkkuja. Aristokratiaan on läpi historiaa kuulunut kartano tai kartanoita, ja minunkin suvussani on pieni kartano, minkä lisäksi tilan mailla on lukuisia muita eri sukulaisten asuttamia tiloja ja taloja. Tuo maatila oli meille serkuksille taianomainen kesäpaikka, jossa saimme leikkiä leikkejä, piilosta taloissa ja sotaa metsissä ja pelloilla. Päätalon takana oli iso niitty, joka oli kesällä täynnä kukkia, ja me serkukset suoranaisesti pyörimme ja oleskelimme kukkien keskellä ja veimme kukkia äideille ja mummolle. Maaseudulla on siis ollut itselleni merkittävä asema sielussani, vaikka olenkin asunut tähänastisen elämäni vain kaupungeissa. Sukuumme on nimen kautta kuulunut kiinnostus saksalaista kulttuuria, Goethea, Schilleriä ja Kafkaa kohtaan, vaikka olenkin sitä mieltä, että saksalaisena oleminen ei ole mielestäni yhtään sen parempaa kuin olla suomalainen. Sukutaustani ja identiteettini on etenkin mahdollistanut kulttuurin tuntemuksen, historian tuntemuksen ja kielitaidon. Matemaattisloogisen älykkyyden katson tulleen isän kautta. Isoisäni isoisän sisaren kautta sukuun kuulunut Maj-Lis Linsen oli sanonut äitini kolmannelle serkulle, veljenpojalleen VTT Heikki Koskenkylälle, että von Beckerien peruspiirteet ovat levottomuus ja riskien ottamisen halu. Lisäksi voin sanoa, että Koskenkylän serkku, äitini kolmas serkku, insinöörieversti DI Pentti Säre sai 1980-luvulla korkeimman siihen asti Suomessa mitatun tuloksen mensan testissä. On sitä älyä sen takia täälläkin. Tavallisesti Intiassa ja Afrikassa kuninkaallisten ja aatelisten ominaisuutena on pidetty tavalliseen nähden vaaleampaa ihonväriä. Esimerkiksi Etiopian kuningassuku ja esimerkiksi sen johtaja Haile Selassie on tästä esimerkki. Myös Etiopian perinnölliseen aateliin kuulunut ja maansa kommunistiselta diktatuurilta pelastanut Meles Zenawi näyttää kuvissa kuin päivettyneeltä eurooppalaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti