Suomessa ei olla tavallisesti koskaan arvostettu suuremmin poliitikkoja ja politiikkaa, mutta yli-ihannoitu heitä on aina. Tavallisella pikkuihmisellä, rahvaan jäsenellä on tapana suurennella vallan kuvitelmaa tiettyjen ihmisten kohdalla, ja kuvitella, että poliitikoilla oleva valta on jotain, mihin esimerkiksi hän itse ei olisi kykenevä koskaan ylettämään. Tavanomainen ja kehittymätön tapa politiikkaan ja valtaan suuntautumisessa perustuu tietynlaisten vallan symbolien tulkintaan. Vaikka arvot ja demokratia ovat varsin inpersonaalisia asioita, ajattelevat kehittymättömät ihmiset niiden liittyvän absoluuttisella ja totaalisella tavalla johonkin tiettyyn ihmiseen ja hänen muita parempiin ominaisuuksiin. Vallan kuvitteleminen siis on epäkypsä asenne, koska tavallisesti valta jaetaan yhteiskunnassa täysin sattumanvaraisella tavalla ja sekin perustuu pääasiassa vain keskivertoihmisten, massojen ajattelemattomuuteen ja kehittymättömyyteen. Vaikka elämme esimerkiksi Suomessamme demokratiassa, katsovat ihmiset tavallisesti vallan liittyvän ja kuuluvan vain tietynkaltaisille ihmisille, jonka vallan luovuttamisen avulla tietynlaiset mukakarismaattiset ihmiset saavat tehdä heille suodun vallan avulla mitä tahansa. Juuri tällainen massojen keskinkertaisuus aiheuttaa sen, että poikkeavat ihmiset saavat etenkin joko valtaa ja ylikorostettua huomiota tai vaihtoehtoisesti pilkkaamisen ja naurun. Keskiverto rahvaan edustaja on siis sitä mieltä, että erilainen ihminen on joko häntä arvokkaampi tai vaihtoehtoisesti häntä huonompi, ja tässä tulee esiin se, että keskinkertainen ihminen ei näe kaikkia ihmisiä samanarvoisina, vaan hänen on aina jaettava ihmiset itseään huonompiin ja itseään parempiin. Epätasa-arvoinen suhtautuminen toisiin ihmisiin on siis kaiken politiikan perustana. Huonompaa ihmistä pilkataan ja arvostellaan epätasa-arvoisesti ja hänen heikkouksiaan laajennellaan ja liioitellaan, samalla kun paremmaksi katsotun ihmisen ominaisuuksia ja hyveitä ylikorostetaan ja liioitellaan. Epätasa-arvoinen suhtautuminen toisiin ihmisiin on siis epäkypsä asenne, koska loppujen lopuksi ihmiset eivät inhimillisten ominaisuuksiensa kautta suuresti eroa toisistaan. Kuitenkin keskiverto keskiluokkainen ja pikkuporvarillinen ihminen haluaa perustella oman staattisen maailmankatsomuksensa sillä, että jotkut ihmiset ansaitsevat omien ominaisuuksiensan kautta paremman asemansa, ja vastaavasti alempana olevia ihmisiä pilkataan ja heidän kehittymisen ja menestymisen mahdollisuuksia vähätellään ja heitä pilkataan siitä syystä. Tasa-arvoinen suhtautuminen ja tiettyjen henkisten ja sisäisten arvojen arvostamisella voitaisiin edistää sosiaalista yhteiselämää, eikä etsiä ihmisten arvoa esimerkiksi sen perusteella millaisen ensivaikutelman joku ihminen tekee omalla pinnallisella ilmipuolellaan. Pikkuporvarilliset ihmiset siis näkevät kaiken mustavalkoisesti, jossa järjestyksessä jotkut ovat selkeästi ja selvästi toisia parempia ja samanaikaisesti jotkut selkeästi ja selvästi toisia huonompia, ja tämä erojen tulkinta johtuu vain rahvaan keskinkertaisuudesta. Tässä järjestelmässä huonompia alistetaan ja pilkataan, samalla kun "valtaa" kumarrellaan ja ihannoidaan.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti