Ontokratialla tarkoitamme yhteiskunnassa elävää eliittiryhmittymää, joka pystyy säätelemään omaa olemistaan siten, että se pystyy korjaamaan kaiken saatavilla olevan vapauden itselleen. Ontokratian takia yhteiskunnallinen vapaus ja vastuu ei jakaudu tasan kaikkien ihmisten kesken, vaan yksilötasolla siinä on eriävyyksiä, eli yksilötason helppousindeksi voi jakaantua suuresti näiden ihmisten kesken, samalla kun vapaat ja riippumattomat ihmiset voivat joutua kantamaan huolta yhteiskunnallisen helppousindeksitason korjaamisesta. Helppousindeksi on siis vapautta ja vastuuta sekä vapautta ja riippumattomuutta sekä epävapautta määrittävä merkintä- ja mittausjärjestelmä, jota voidaan tarkastella sekä yksilöiden että yhteiskuntien tasolla. Helppousindeksi määrittyy merkittävällä tasolla sen mukaan, kuinka paljon yhteiskunnassa on vapaita ja riippumattomia mutta myös toisaalta epävapaita ja manipuloivia ihmisiä. Ontokratia koostuu siis manipuloivista ja epävapaista ihmisistä, ja sen kautta manipuloivat ihmiset pyrkivät viemään vapauden ja riippumattomuuden vapailta ja riippumattomilta ihmisiltä. Ontokratia käyttää vaikutteellistamisen ja merkitysvallan lisäämisen pyrkimyksessään kommentaariaattia, joka koostuu suuressa määrin epävapaista ihmisistä, mutta toisaalta myös manipuloivista ihmisistä, jotka toimivat kommentaariaatissa kapoina, jotka johtavat tätä manipuloinnin pyrkimystä. Eli epävapautta yhteiskunnassa edistävät kommentaariaatin jäsenet ovat etenkin nousseen elintason tuotoksia, jotka alkavat sen myötä tuoda yhteiskuntaan etenkin sosialistisia ja feministisiä aatteita. Oswald Spenglerin mukaan kulttuureilla on elinikä ja ne koostuvat syklimäisestä kehityksen muodosta, jonka myötä jokaisella kulttuurilla on alku, kukoistuksen vaihe sekä rappion vaihe. Ontokratian muodostuminen koostuu etenkin rappion vaiheen piirteistä ja kommentaariaatin ihmiset ovat etenkin tätä rappiota edustavia tahoja, jotka voivat tehdä yhteiskunnasta ja sen myötäisestä kulttuurista sellaista, että siinä kadotetaan sen olennaisin olemassaoloa edistävä komponentti. Rappio ei tässä mielessä tarkoita aristokratiaan liittyvää dekadenssia, vaan se tarkoittaa etenkin sellaista rappeutumista, joka liittyy etenkin nousevaan keskiluokkaan ja rahvaaseen. Dekadenssin varassa elävä aristokratia pyrkii tavallisesti edistämään sellaisia kulttuurin pyrkimyksiä, jotka on pitkän ajan kuluessa todettu hyviksi. Tämä keskiluokan ja rahvaan rappio tarkoittaa sellaista rappiota, jossa ei etenkään muisteta historiaa ja kulttuurin ja yhteiskunnan historiaa. Sosialistit ovat suuressa määrin sellainen poliittinen ja yhteiskunnallinen taho, joka pyrkii vähentämään yhteiskunnan sisäisten yksilöiden vapautta, ja lisäämään yhteiskunnan poliittista vapautta säädellä ja valvoa yksilöitä. Eli ontokratia pyrkii nykyisessä Suomessamme vähentämään ihmisten enemmistön pyrkimyksiä ja vapautta, samalla kun se pyrkii lisäämään tämän manipuloinnin vaikutusta, ja sen myötä lisäämään manipuloijien valtaa ja oikeutta säädellä ihmisten elämiä. Tällaisessa järjestelmässä, jossa manipulointia toteutetaan kaikilla yhteiskunnan asteilla, historian tunteva aristokraatti on kaikkein vapain ja vähiten manipuloitavissa oleva yksilö. On selvää, että ontokratia ja kommentaariaatti pyrkii vähentämään ihmisten käsitystä objektiivisesta historian kirjoittamisesta. Ontokratia vastustaa etenkin objektiivisuutta eli järjellisyyttä. Objektiivisuuden pyrkimystä se pyrkii estämään suhteellistamalla objektiivisen arvojen muodostamisen pyrkimystä. Onhan esimerkiksi Hollannissa edistetty ja suvaittu jonkinlaista pedofiilipuoluetta. Objektiiviset arvot ovat vankkoja ja ne seisovat omilla jaloillaan. Tällaisissa arvoissa ensisijainen arvo on vapaudella ja sen takia tällaisia arvoja ei muodosteta siten, että niiden tarkoitus olisi vastustaa jotain toista poliittista tahoa tai poliittisen tahon taustalla olevaa ihmisryhmää. On selvää, että esimerkiksi sosialismi ja kommunismi saman aatteen kahtena puolena, ovat muodostetut etenkin vastustamaan vapaiden ihmisten ylläpitämää vapaata markkinataloutta, jonka pohjalle kaikki vapaat yhteiskuntajärjestelmät perustuvat. Mikä on sitten sen ontokratian muodostaman ihmisryhmän perustavimpana aatteena ja rakentumisen motiivina? Se on aina etenkin kateutta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pystyvät toimimaan vapaasti ja muodostamaan omia ajatuksiaan ilman negaatiota eli jonkin toisen tahon vastustamista. Esimerkiksi sosialistit eivät voi sallia sitä, jos joku ihminen tulee toimiin omillaan ja haluaa saada omasta toiminnastaan palkinnollista vastetta. Toisaalta perussuomalaiset rasistit eivät salli sitä, että jotkut kulttuurin ulkopuolelta tulevat ihmiset saisivat itsenäisesti ja oman olemisensa kautta muodostaa itselleen vapaan käsityksen suomalaisuudesta. Koska tällainen vapaan muodostamisen aate on avoin kaikille ihmisille, haluavat he pysyttäytyä samoin käsittein muodostetussa suomalaisuudessa, eli samalla kun he haluavat rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttajien vapautta muodostaa itse omaa suomalaisuuttaan, haluavat he viedä tämän vapauden myös sellaisilta ihmisiltä Suomessa, jotka eivät itse ole maahanmuuttajia. Ontokraattisissa liikkeissä on tyypillistä, että ne pyrkivät jopa muodostamaan itse omaa historian käsitystapaansa. Onhan esimerkiksi aika radikaalia olla määrittämässä esimerkiksi sellaisten ihmisten oikeuksia olla suomalainen, joiden kantaisä on tullut tänne satoja vuosia sitten muualta, tai esimerkiksi jos tällainen ihminen sattuu olemaan vaikkapa juutalainen tai kaksikielinen. Ontokratia siis tarkoittaa etenkin sellaista ihmisten ryhmää, jotka haluavat rajoittaa vapaiden yksilöiden halua ja kykyä olla vapaa ja toimia ja ajatella vapaasti tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Maksimointiavaruuden avulla voidaan määrittää sitä, millaiset arvot ovat yhteiskunnassa sellaisia, jotka antavat kaikille vapauden olla omina itsenään. Maksimointiavaruuden kautta määriteltynä arvo voi olla vapaa tai riippumaton vain silloin, jos se maksimoituna eli absolutisoituna voidaan katsoa yhteiskunnalle ja yksilöille erittäin hyvänä tai hyvänä. Ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät vähentämään ihmisten halua tutkia arvoja ja määritellä niiden hyvyyttä ja alkuperää, ja sen takia se pyrkiikin vähentämään ihmisten omaa arvottamista, eli se pyrkii tunkemaan reaktiivisia ja suhteellisia arvoja ihmisille vaikutteellisuuden avulla. Se myös pyrkii merkitysvallalla valtaamaan sellaisia arvoja, jotka ovat esimerkiksi muodostumisen vaiheessa yksiöllisesti tai sellaisia arvoja, joita ei olla kokonaisuudessaan yleistetty ja näytetty objektiiviseksi. Ontokratia kommentaariaatti välineenään pyrkii siis vaikuttamaan etenkin yksilöihin ja näiden kautta yhteiskuntaan ihmisten instituutioliitteiden kautta. On selvää, että ihmiset eivät voi pärjätä yhteiskunnassa vain yksilöinä, vaan olennaista kaikille yksilöille ovat heidän instituutioliitteensä. Yksilöihin liittyvä vapaus liittyykin monessa mielessä vapaisiin instituutioihin, joiden kautta yksilöt saavat oman vapautensa, joka instituutioita rakentavassa tunnustushierarkiassa määrittyy etenkin instituutioiden pyyteettömyyden ja sen myötäisen valinnan vapauden kautta. Ontokratia siis pyrkii lisäämään epävapaiden ihmisten määrää eri instituutioissa etenkin sen kautta, kun ihmiset yksilötasolla arvottavat erinäisiä arvoja ja pyrkivät löytämään niiden keskeltä objektiivisia arvoja. Vaikutteellisuus tarkoittaa siis sitä, kun ontokratia vaikuttaa ihmisten tapaan arvottaa tärkeinä pitämiään arvoja. Se pyrkii siis asettumaan toisten vapaiden instituutioiden ulkopuolelle ja vaikuttamaan sitä kautta vertailukohdallisten symbolien kautta siihen vapauteen, joka vapailla instituutioilla ja yksilöillä on syväsymboliensa kautta. Yksilöiden tulee siis kaikessa elämässä koko ajan arvottaa tärkeinä pitämiään asioita, ja tässä arvojen määrittämisen vapaudessa tulee koko ajan huomioida se, että arvojen tulee olla objektiivisia eli pyyteettömiä ja ristiriidattomia. Ontokratia pyrkii siis kommentaariaatin välityksellä vaikuttamaan tuohon arvottamiseen ja säätelemään sitä, että vapaita ja riippumattomia arvottajia voidaan ohjata vapaiden arvojen peittämisen kautta epävapauteen. Vapaan yksilön ja yhteiskunnan suosiman yksilön tulee siis koko ajan arvioida uudelleen arvoja ja tehdä sen vapauden viitekehyksessä siten, ettei vapauden suosimia arvoja koskaan väheksytä ja esimerkiksi vapaa markkinatalous nähdään aina yhtä arvokkaana jokaisen vapaan yhteiskuntamallin pohjana. Ontokraattiseen eliittiin kuuluu siis tiettyjä ihmisten vapautta rajoittavia tahoja, jotka etenkään eivät hyväksy vapaata markkinataloutta ja sosiaalista liberaalisuutta. Tässä mielessä voidaan hyvin helposti havaita, että epävapaita ja manipuloivia ihmisiä yhteiskunnassa edustavat etenkin kaikenlaiset kommunistit ja sosialistit mutta myös etenkin rasistiset perussuomalaiset. Kommentaariaatti on siis etenkin ontokratian käsikassara, jonka avulla pyritään muodostamaan marginaali kaikenlaiseen vapaaseen olemiseen, ajatteluun ja tekemiseen. Vaikutteellisuus on se liite, joka aiheuttaa sen, ettei ihminen enää näe vapaita ja vankasti omilla jaloillaan seisovia arvoja ja hänen yksilö- sekä yhteiskuntakäsityksensä suhteellistuu. Merkitysvalta on se valta, jota kommentaariaatti ja ontokratia tavoittelevat, ja sen kautta kun ne valtaavat arvoja ja niiden kautta ihmisten instituutioliitteitä. ontokratia saa itselleen olemisen valtaa, eli se voi valita preferenssiautonomisesti yksilötasolla jäsenilleen olemisen valtaa. Ideologinen nautinto on taas se placebomainen kuvitelma kuulluksi tulosta, joka liittyy aina siihen kaupankäyntiin, joka tapahtuu silloin, kun porvarilliset puolueet alkavat neuvotella sosialistien ja kommunistien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti