Hän oli hellä ja hoikka
kuin ruotsinkielinen solakka nymfi
antoi minulle lupauksen toivosta
koska minä annoin uskoni hänelle
en tarvinnut sitä enää takaisin
koska hänelle se kuului
kohtalon takia tapasimme
se kuiskasi meidän korviimme
salaisuuden, joka oli peittänyt minut
kaikelta tärkeältä tapahtuvalta
nyt en toivoisi mitään muuta
kuin että voisimme kohdata valossa
joka tulee ennen lopullista valoa
sitä, jonka jälkeen on enää muisto
päivistä, jotka menivät läpi kuin tuuli
nyt tunnen tuulta kuin välimerellistä
lämmintä, jossa voisi nauttia
elämästä kuin se olisi eletty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti