Käsitteitä tavataan tavallisesti määritellä filosofisen kirjoittamisen sisällä. Kuitenkin mielestäni voidaan sanoa, että tietyillä käsitteillä on yhtenäisesti koherentti merkitys, jota saatetaan vain kuvailla ulkoisesti jollain poikkeavalla tavalla. Objektiivinen merkitys sisältyy etenkin syväsymboleihin, joiden kautta ihmiset saavat syvimmän tietämyksensä. Sen myötä kaikkien käsitteiden määreiden ei tarvitse olla käsitteellisesti samankaltaista, sillä niissä on tärkeintä etenkin niiden alkuperä eikä sananmukainen muoto. Syväsymboleihin perustuvat käsitteet ovat objektiivisia etenkin sen perusteella, että niitä perusteltaessa kiinnitetään huomio episteemiseen reittiin eli tapaan, jolla niiden merkitys on löydetty. Esimerkiksi hengellisen tason korostuminen käsitteiden mielessä voi olla yksi tapa, jolla yhteiskuntaa ja ihmisyksilöitä voidaan johtaa henkiseen harhaan, sillä on nykypäivänä varsin selvää, ettei esimerkiksi kirkkoa ja uskontoa voida johtaa sellaiseen asemaan, jossa ne määrittäisivät myös muita tunnustushierarkian tasoja. Käsitteet tulee siis muodostaa ja määritellä vapaasti huomioiden koko ajan kaikenlaisen instituutioiden moneuden ja samanaikaisuuden. Performatiivinen rooli tarkoittaa sitä käsitteiden yhteydessä, että yksilöt voivat määritellä käsitteitä osin sen perusteella ja kautta, että käsitteet voivat tukea toimintaa, jonka suorittaa tietynlainen yksilö, sillä on mielestäni selvää, että etiikan ja arvojen tulisi olla suuremmassa määrin suvaitsevaa ja toleranttia kuin että etiikkaa ja arvoja käytettäisiin vain kaikenlaisen uuden vapauden torjunnassa. Performatiivinen rooli on tietynlainen ajatuskoe, jossa käsitellään sitä, kuinka arvojen ja etiikan on muututtava sen myötä, kun yhteiskunnassa yksilöt vapautuvat sen kaltaiselta vallankäytöltä, jossa kommentaariaatti on päässyt vertailukohdallisten symboleiden ja merkitysvallan avustamana viemään yksilöiltä vapauden omilla totalitaristisilla ja absoluuttisilla määreillään ja vääristämisillään. Käsitteitä voidaan tutkia myös ironian ja itseironian mielessä, jolloin tullaan sellaiseen tilaan, jossa performatiivinen rooli on tärkeää. Yhteiskunnan ja yksilön ideaalityypin tulisi siis perustua etenkin vapauteen, jota tasapainotetaan vastuulla, joka tulee työnteolla ja vaivannäkemisellä. Objektiiviset arvot ja määreet eivät rajoita vapautta, koska niiden löytäminen tuottaa yhteiskuntaan ja yksilöiden piiriin vapauden olosuhteet, sillä objektiiviset arvot ovat vapauden perusta. Käsitteitä ja arvoja voidaan käsitellä niin, että ne saavat määreensä etenkin ihmisten eri instituutioiden sisällä tapahtuvasta ajattelusta ja toiminnasta, ja siinä mielessä ironialla ja performatiivisella roolilla on tärkeä asema. Instituutioiden sisäistä elämää tulisi kuitenkin voida myös ironisoida, ja ironialla hyökätään etenkin sitä epävapautta kohtaan, jota ontokratia ja kommentaariaatti olisivat suuntaamassa vapaisiin, vapaissa instituutioissa toimiviin ihmisiin, joista parhaimmassa tapauksessa voisi tulla vapaita yksilöitä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti