Korruptio tarkoittaa vallan saamista sellaisin apuvälinein, joita ei voida katsoa moraaliseksi ja eettiseksi yhteiskunnassa ja ihmisyhteisöissä. Se tarkoittaa monesti vapauden ja vastuun välisen preferenssiautonomisen suhteen vääristymää. Monet sanovat, ettei Suomessa ole korruptiota, esimerkiksi poliitikot pyrkivät koko ajan vaalikarjan kanssa tekemisissä ollessaan näin sanomaan. Korruptio syntyy ja motivoituu monesti pelkästä laiskuudesta. Kuitenkin korruption alkutekijä on manipuloivien ihmisten joukko, joka hyötyy ihmisten epävapaudesta ja hyväksi käyttämisestä omien tarkoitusperiensä mukaan. Voidaan sanoa, että ontokratian, eli olemisen valtaa yhteiskunnassa tavoittelevan ryhmittymän pyrkimys on hyötyä toisista ihmisistä oman korruptionsa perustana. Ontokratia pyrkii olemisen valtaan, eli helppouteen, samalla kun vapaat ihmiset pyrkivät tavallisesti tekemään työtä ja nähdä vaivaa oman vapautensa eteen ja sen todistamiseksi. Korruptiossa siis valta hyväksikäyttää vallan mahdollistaneita ihmisiä. Esimerkiksi poliitikon iloisuus saavuttamansa aseman myötä, tai vaihtoehtoisesti poliitikon kiukkuisuus sen takia, ettei olekaan tullut enää valituksi esimerkiksi parlamenttiin ovat molemmat tell tale signeja, jotka kertovat korruption läsnäolosta. Hyväksi käyttäminen liittyy laaja-alaisesti kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon. Mielestäni työ on kaiken yhteisöelämän ja yhteiskunnan laaja perusta. Sen takia ihmiset, jotka pyrkivät siihen, ettei joidenkin ihmisten tarvitsisi tehdä töitä, ovat korruptoituneita, koska he katsovat tällaisen olemisen vallan laajentamisella hyötyvänsä myös itse tällaisesta relaatiosta. Olemisen valta edustaa pelkästään tyhjää olemisen olemattomuutta, koska kaikkien ihmisten, jotka haluavat menestyä yhteiskunnassa, on nähtävä vaivaa oman menestymisensä eteen. Työ on siis tavoitteellista toimintaa, jolla pyritään edistämään toisten ihmisten tavoitteellista toimintaa. On kuitenkin tietynkaltaisia taloudellisen toiminnan haaroja, jotka eivät ole rehellisiä eli ne lähestyvät korruptiota. Esimerkkinä tällaisesta ovat vaikkapa pikaluoton antajat. Myöskin kaiken kaltainen ihmisten työstä hyötyminen ilman omaa työpanosta on tapa, joka lähenee korruptiota. Helppousindeksi kertoo siitä, miten vapaus ja vastuu sekä tyhjä oleminen ja vaivannäkeminen suuntautuvat ja vertaantuvat toisiinsa yhteiskunnan ja yksilön tasolla. Se, että ihmiset olisivat vapaita, ja että ontokratia ja kommentaariaatti eivät saisi manipuloida ihmisiä, vaatii sen, että helppousindeksiä tulisi tarkastella sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla, ja sen tulisi parhaimmassa mielessä edustaa tasapainopistettä ja tiettyjä integriteetin raja-arvoja. Monestihan esimerkiksi työttömyys on syynä siihen, jos helppousindeksi ei pääse tasapainopisteeseen. Tässä mielessä voidaan ajatella esimerkiksi lukioiden yksityistämistä ja erikoistamista, jonka mukaan opiskelijoiden luovan vapaa-ajan ja itsenäisen opiskelun mahdollistamisen avulla voitaisiin antaa heille mahdollisuus hankkia oman alansa työtä, ja mielestäni yrittäjien ja virkaihmisten tulisi suostua siihen, että näille opiskelijoille annettaisiin tietyn helppousarvon mukaista työtä sen takia, että he saisivat työkokemusta ja että heillä olisi tuota kokemusta jo silloin, kun he pyrkivät täysipäiväiseen työhön. Yleisten ja yksityisten kategorioiden käsitteet ovat merkittäviä siinä, kun ajatellaan sitä, millaista toimintaa esimerkiksi poliitikkojen tulisi harrastaa, kertovat siitä, että yksityiset kategoriat ovat sellaisia toiminnan alueita, jotka edistävät korruption leviämistä, eli se on provinsiaalista toimintaa. Yleiset kategoriat taas määrittyvät pääasiassa sen kautta, kun ihmiset jakavat tiettyjä pyrkimyksiä, ja siinä tapauksessa ihmisten motivaatioyhteyden takia tällaiset pyrkimykset ovat epäkorruptiivisia. On korruptiota, jos kansanedustajat nostavat itse omia palkkojaan ja luontaisetujaan, sillä se on päätöksentekoa, jossa he saavat hyötyä nostetuista palkoistaan. Mielestäni korruption, joka on monesti tottuneisuutta ja turtuneisuutta, poistamiseksi freelancerien roolia yhteiskunnan osissa tulisi lisätä, siten että heitä olisi enemmän lehdissä ja opetustehtävissä. Myös voidaan sanoa, että poliitikon asema tulisi muokata sellaiseksi, etteivät he olisi esimerkiksi ammattipoliitikkoja ja että heidän parlamentissa istumien kausien määrää tulisi rajata. Kun he olisivat vain äänestäjiensä omantunnon kautta ohjelmoituja virkamiehiä, eivät korruption käytänteet voisi niin helpolla ajautua heidän keskelleen. Pareto-optimaalisuus on ranskalaisen taloustieteilijän luoma käsite, jolla kuvataan sitä, miten yhdenkään tahon hyötyä ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun hyötyä. Voidaan sanoa, että korruptoituneen poliitikon pyrkimys on parantaa omaa asemaansa lisäämällä sellaisten ihmisten valtaa, jotka kaikkein sokeimmin hyväksyvät hänen asemansa ja valtansa. Tästä voidaan tehdä rinnakkaistus esimerkiksi ihmisten parisuhteet, jossa suurin valta ja kuulonala annetaan sellaiselle ihmiselle, joka antaa suurimman vallan eli pyytettömimmän rakkautensa toiselle. Myös ihmisten väliset suhteet, kuten esimerkiksi parisuhde, ovat kaikki tietyn korruptiivisen menetelmän sisäisiä, jossa tavoitellaan valtaa sekä tässä ensisijaisessa suhteessa mutta myöhemmin myös kaikissa muissa sosiaalisissa suhteissa. Eli on väärin väittää, ettei esimerkiksi Suomessa olisi minkäänlaista korruptiota, koska se on todellisuudessa universaalia ja se ilmenee myös kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Taloudellinen ja poliittinen korruptio on myöskin universaalista, mutta se ilmenee vain eri muodoissa huomioiden esimerkiksi maan valtakulttuurin. Myös valtakulttuurin mukainen käyttäytyminen ja esimerkiksi rasismi ovat korruptoituneiden menetelmien mukaista toimintaa, jossa ihminen pakotetaan toimimaan pelkästään jonkin itseä määrittävän epiteetin mukaisesti, esimerkiksi vaikka, että jotain tiettyä arvokkuutta yhteisössä tulisi varjella, vaikka tosiasiassa kaikkien yhteiskuntaa määrittävien tekijöiden tulee vähitellen muuttua ja hyväksyä muutos. Nyky-yhteiskunnan rakenteet eivät enää ole sellaisia, että niiden perusteella voisi hyväksyä esimerkiksi rasistien kansallisvaltiofantasiat tai sosialistien ja kommunistien ihannoima hyvinvointiyhteiskunta. Nämä ovat niin selkeitä ideologioiden pohjarakenteita, jotka perusteluina johonkin asiaan käytettyinä, aiheuttavat korruption olemassaolon. Kuitenkin esimerkiksi vapaan markkinatalouden kannattaminen ei hyödytä vaan yhtä ihmisten ryhmää, vaan sen vaikutus yltää kaikille ihmisille, ja kaikki ihmiset voivat samalla tavalla hyötyä vapaasta markkinataloudesta. Ihmisillä on paljon mahdollisuuksia kehittyä yhteiskunnassa ja saada omaa asemaansa parannettua. Ontokratian tarjoama riippuvainen tyhjä oleminen, jota he tarjoavat epävapaille ihmisille, ja josta he saavat hyötyä olemisen vallan mielessä, on vain jouten oloa ja oman olemassaolonsa tuhlaamista helppouden takia. Siinä ihmiset eivät siis anna omaa panostaan markkinatalouteen, jonka vaiheet koskettavat kaikkea olemassaoloa. Ihmisten on siis yksilöyden arvon samalla keskimmäiseksi nostaen suuntauduttava myös yhteistoimintaan vapaan markkinatalouden mielessä ja annettava mahdollisuuksien mukaan oma panoksensa omalle ja toisten tekemälle työlle. Korruptio siis vähentää työntekoa ja vaivannäköä ja työtä yhteiskunnassa koska se tarjoaa joillekin tyhjään olemassaoloon jääneille ihmisille almuja, jotka ovat kuitenkin niin suuria, etteivät tällaiset ihmiset näkisi paremmaksi vaivan näköön ryhtymisen ja työnteon. Ideologinen nautintokin on korruption tulos, koska siinä antamalla oikeistolle kuvia siitä, että he pääsisivät todellakin toteuttamaan poliittisia päämääriä, pyrkivät sosialistit vaan saamaan vahvistuksen omalle vallalleen yhteiskunnassa, joka ei ole suostunut luopumaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Kun poliittinen puolue tyytyy sosialistien tarjoamaan ideologiseen nautintoon, joka on todellisuudessa pelkästään placebonautintoa, jättää se silloin omien kannattajiensa pyrkimykset ja arvot pieneen rooliin, ja lopulta kädessä ei ole lusikkaakaan. Korruptiota on kaikkialla, missä on ihmisiä, myöskin Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti