Sattuma vie sinua auttamatta pois
mutta sattumaa oli tulosikin
hieraisen sohvatuolin samettista kaidetta
ja huomaan missä olen ollut
en voinut ottaa sinua todelta
mutta olen kuitenkin valmis siihen
näytä paikka, jossa kaikki purot virtaa
reunojensa, viheriäisten sammalten päälle
jossa joka kanto huutaa alkuperäänsä
puissa, joita ei ole enää
jossa olen sinua odottanut
antanut kaikki palkkiot muille
tuntenut tulleen palkituksi
muun kuin ajan kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti