Koulumestarit ja minä

Olen korkeakoulutettu ja minulla on ylempi korkeakoulututkinto. Kuitenkaan en ole koskaan nauttinut konventionaalisesta kouluopetuksesta ja yleensä en edes yliopiston luennoista, keskinkertaisten luennoitsijoiden rajoittuneiden näkemysten ja epäkelpoisten synteesiyritysten takia. Olenkin tehnyt suurimman osan ensimmäisestä tutkinnostani tenttimällä, koska kirjoista saa tavallisesti irti paljon enemmän ja paljon lyhyemmässä ajassa kuin keskinkertaisen luennoitsijan pitämästä luentosarjasta, joka voi pahimmassa tapauksessa kestää viikkoja tai jopa kuukausia.

Olenkin kirjoittanut satiirisesti lukioaikaisiin vuosikirjoihin, että lukio-opetukseni ja oppimiseni on tapahtunut kotona viikonloppuisin, iltaisin ja loma-aikoina. Mahdollisesti luokka- ja luento-opintojani koskeva ristiriita on johtunut myös jonkinlaisesta haluttomuudesta olla jatkuvasti tekemisissä toisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Huonoin yo-arvosanani tuli matematiikasta, ja siinä tein suurimman osan lukio-opintoihin kuuluvista matematiikan kursseista tenttimällä, koska tuttu opettaja piti kai minua jotenkin lahjakkaana ja omatoimisena, ja seuraus siitä oli se, ettei minun tarvinnut edes valvotusti avata kirjoja ennen kokeeseen menoa.

Kuitenkin olen viime vuosina filosofisia teorioitani käsitellessä havainnut, että loppujen lopuksi, kun teorioissa mennään tarkempaan kuvaukseen ei matemaattisia ja loogisia teorioita ja kuvauksen tapoja voi välttääkään. Lukiossa ajattelin varmasti korosteisesti vielä verbaalisella tasolla, eikä matemaattinen kuvauksen tapa itsessään silloin vielä tarjonnut minulle sellaista, joka olisi minua kiinnostanut.

Nykyään ajattelen, että kaikki kouluaineet ovat kaikille hyödyllisiä, ja jos nousee myöhemmin opinnoissaan ja ajattelussaan yliopistoasteelle, ei mistään koulussa opitusta ole haittaa, vaikka joitain voisi esimerkiksi, vaikka ruotsi tai matematiikka ärsyttää. Matemaattisista lahjoista on hyötyä kaikessa korkeammassa ajattelussa ja ruotsin kieltä ihminen tarvitsee, jos hän haluaa saada laajemman käsityksen esimerkiksi Suomen historiasta. Onkin niin, että oppilaille, jotka syrjivät joitakin aineita, tulisi heille antaa motivaatioon liittyvää palautetta siitä, miten jokaisesta aineesta voi olla myöhemmin hyötyä.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että toisen asteen koulut tulisi yksityistää, ja että oppivelvollisuuden jatkaminen 18-ikävuoteen on virhe, ja se pitäisi mahdollisuuksien mukaan seuraavan oikeistojohtoisen hallituksen myötä purkaa. Kouluja ei pelkästään tulisi yksityistää, vaan niiden opettamat korosteiset aineet tulisi erikoistaa. Oppilaille tulisi tarjota enemmän vapaata aikaa, jolloin he voisivat opiskella itsenäisesti ja tehdä alaansa liittyviä töitä. Kouluihin tulisi perustaa tenttiakvaarioita, ja opiskelijoita tulisi mahdollisuuksien mukaan ohjata ottamaan osaa oman erikoisalansa avoimen yliopiston opintoihin jo lukioaikana. Sen takia, koska sama opettaja voi joskus jatkaa omien huonojen metodiensa käyttöä yhdessä koulussa tulisi uutta opettajankuvaakin freelanceroida.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija