Etiikka ja moraali eivät ole jostain ylhäisemmästä taivaallisesta tahosta tulevaa johdatusta, jolla ei olisi yhteyttä päivittäiseen elämäämme, jota elämme. On nykypäivän näkökulmasta virheellistä ajatella, että moraali – ne ohjeet, joiden mukaan elämme toisten ihmisten kanssa, olisivat yliluonnollisia ja tulisivat esimerkiksi jonkinlaisesta uskonnosta tai yliluonnollisesta tahosta. Uskonto pyrkii esiintymään ihmisille jonkinlaisena ohjaavana voimana, vaikka voimme tänä päivänä hyvin itse rakentaa oman moraalisen maailmamme ja määritellä itse niitä sääntöjä, jotka muokkaavat päivittäistä elämäämme. Mielestäni voimme kuitenkin löytää päivittäisestä elämästämme jotain yleisiä sääntöjä, jotka ainakin soveltamisen jälkeen sopivat esimerkiksi siitä, miten meidän tulisi elää toistemme kanssa. Etiikka on moraalisääntöjen kokoelma, ja moraali taas tarkoittaa yksittäistä tapaa suhtautua maailmaan, eli yhtä moraalisääntöjen kokoelmaa. On siis tärkeää huomata, että käytän tämän jälkeen vain termiä moraali, enkä esimerkiksi termiä etiikka. Ihmiset tarvitsevat moraalista käyttäytymistä sellaisissa tilanteissa, jotka ovat merkittävällä tavalla tilanteita, joissa toisten ihmisten olemassaolo tulee olennaiseksi ja määrääväksi. Esimerkiksi silloin on oltava moraalinen, jos ihmisiä täytyy esimerkiksi arvioida tai asettaa jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Moraalinen ihminen ei voi mennä asiattomuuksiin tai unohtaa sääntöjä, jotka on asetettu sosiaalisen arvioinnin ja ihmisten havainnoimisen pohjalle. Sosiaalinen tarkoittaa sitä ihmisiä yhdessä pitävää liimaa, joka tarvitaan nykypäivänä monessa tilanteessa siihen, että ihmiset voivat toimia toistensa kanssa ja pärjätä tässä yhdessä elämisessä. Moraali taas tarkoittaa sitä, miten ihminen toimii, mitkä määreet säätelevät hänen elämäänsä ja minkä perusteiden kautta ihminen arvioi itseään, toisia ihmisiä ja maailmaa. Moraalisia kysymyksiä ovat tavallisesti sellaiset, jotka liittyvät ihmisten arviointiin, heistä puhumiseen, heistä kirjoittamiseen ja ihmisiin suhtautumiseen. Merkittäviä asioita, jotka liittyvät moraaliin ovat esimerkiksi merkittävimmät ihmiselämää määrittelevät raja-arvot, kuten esimerkiksi ihmisten erilaisuus, heidän erottautumisensa esimerkiksi sosiaalisen luokan, varallisuuden, taustan, historian ja esimerkiksi kunnon tai lääketieteellisten ongelmien kautta. Moraali säätelee tavallisesti esimerkiksi sitä, mitä ihmisestä voidaan sanoa, ja miten ihmisiä voidaan käsitellä erilaisissa yhteyksissä. Sosiaalisuus eli ihmisten yhteiselämä, tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, millaisia keinoja ihmisillä on käsitellä toistensa eroavaisuuksia ja esimerkiksi sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat merkittävässä roolissa yhteisöelämässä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. On esimerkiksi lääkäreiltä tai sairaalahoitohenkilökunnalta tai esimerkiksi psykologilta epämoraalista puhua sellaisista sairaudellisista tekijöistä, jotka kuuluvat jonkun potilaan yksityiselämään, eli sellaista tietoa, joka ei ole yleistä ja jonka ei tulisi ollakaan yleistä. On sanottava, että jotkut suhtautuvat sosiaaliseen elämään siitä käsin, eivätkä esimerkiksi ajattele, että moraalin pohjalta tulisi luoda jonkinlaisia menetelmiä näiden asioiden hoitamiseen. On varmaan niin, ettei moraalia saada koskaan sosiaaliseen elämään siinä määrin, että voitaisiin olla varmoja siitä, ettei väärinkäytöksiä ilmenisi. Toisaalta sosiaalista elämää tulisi kontrolloida siinä määrin ja muodostaa siitä yleisiä sääntöjä, jotka voisivat olla vaikuttamassa moraaliin. Ihmiset haluavat tavallisesti, ellei heillä ole esimerkiksi persoonallisuushäiriötä tai muita ongelmia, olla miellyttäviä toisille ihmisille, ja voikin sanoa, että tuo miellyttämisen halu on itsessään sellainen olennainen tunne, joka voi olla vaikuttamassa siihen, jos pyritään rakentamaan moraalisia arvoja ja sääntöjä. Kuitenkin moraali ei voi suoranaisessa mielessä olla mitään pelkkää miellyttämistä, vaan se tunne on sublimoitava korkeammalle asteelle. Voidaan sanoa, että miellyttämisen korkeampi taso voisi tarkoittaa jonkinlaista kompetenssia sosiaalisissa suhteissa toimimiseen. Eli tästä kompetenssin halun pyrkimyksestä voi syntyä sosiaalisia ohjeita moraalin perustaksi. Sosiaalinen kompetenssi tarkoittaa siis huomioimisen kykyä, ja huomioiminen tarkoittaa sosiaalisen elämän puolien havainnoimista, joka on myös moraalin perimmäinen pohja. Huomioiminen ja kompetenssi rakentavat moraalin, jota voidaan kuvata niiden kautta sillä tavalla, että moraali on etenkin kaikkien osapuolten hyvän havaitsemista. Tässä mielessä voidaan ajatella, että hyvä sosiaalisen elämän osapuolien havainnoimisen kyky voi johtaa objektiivisiin arvoihin eli moraaliarvoihin. Siinä mielessä moraali alkaa aina sosiaalisesta elämästä, joka määrittää ne osapuolet moraalin aiheeksi, jotka ovat osallisena vuorovaikutuksessa. Eli moraalin on muokkauduttava huomioiden tilanteet, joissa sitä harrastetaan. On esimerkiksi toimittava eri tavalla, jos kyseessä on terveitä nuoria aikuisia, kuin silloin, jos kyseessä on kehitysvammaisia vanhoja ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan riittävällä kognitiivisella asteella muihin ihmisiin verrattuna. Moraalia pitää siis soveltaa, ja tässä tullaan soveltavaan etiikkaan. Moraalia on siis muutettava sosiaalisen perustan tarpeiden kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti