Arvot ovat niitä arvostamisen funktioita, joiden kautta ihmiset päättelevät ja johdattavat ajatuksia siitä, mitä he arvostavat ja minkä takia. Esimerkiksi kun kysytään, mitä poliittista puoluetta jonkin ihmisen tulisi kannattaa, tulisi häneltä kysyä, mitä asioita ja arvoja hän arvostaa ja pitää tärkeänä. Arvo voi olla esimerkiksi perhe, tasa-arvo, vapaus, lasten paras tai spesifisemmin ilmaistuna esimerkiksi vapaa markkinatalous. Arvojen arvottamisessa tulisi käyttää tietynlaista tunnustushierarkiaa, joka asettaa arvojärjestykseen arvostamisen sisäisen arvon. Arvot sijoittuvat erilaisille tasoille sen mukaan mikä on niiden kohde. Esimerkiksi arvoja voidaan määrittää sen mukaan, miten pyyteettömiä ne ovat, mikä tarkoittaa sitä, miten suurta valinnanvapautta niiden valitsemisessa on käytetty. Eli toisin sanoen voidaan sanoa, että arvot on voitava tavoittaa valinnallisesti oikean ja väärän vaihtoehdon kautta. Arvovalinta ei ole koskaan pakollista, vaan jos siihen liittyy pakottavuuden elementti, ei se silloin ole helposti käsitettävissä arvoksi. Kaikkea arvottamista määrittää siis vapaus arvottamiseen, minkä takia voidaan sanoa, että vapaus on varmasti arvotettava korkeimmaksi arvoksi. Vapaus jakaantuu esimerkiksi elinkeinon-, mielipiteen-, ajatuksen-, sanan- ja koskemattomuuden vapauteen. Nämä vapaudet suojelevat ihmisten oikeuksia spesifisempään arvottamiseen, joka kertoo esimerkiksi asioiden arvokkuudesta, jota arvokkuutta ei voida määrittää silloin, jos joku kansalaista korkeampi taho kertoo ihmisille, mitä mieltä mistäkin tulee olla. Sosialistit ajattelevat tavallisesti tasa-arvon olevan tärkeämpää kuin mitä vapaus on. Kuitenkin voidaan sanoa, että pelkkä tasa-arvo mega-arvoksi asetettuna ei takaa minkäänlaista arvojen säilyttämisen ja tunnustamisen vapautta. Tasa-arvo ei siis voi missään nimessä ja mielessä olla arvona ennen kuin ympäristössä on vapautta, jonka avulla tasa-arvoakin voidaan tavoitella. Arvot voidaankin jakaa objektiivisiin arvoihin ja subjektiivisiin mielipiteisiin, jotka liittyvät ihmisen eriasteisiin tarpeisiin, jotka siten eivät ole valinnanalaisia ja siten objektiivisia. Objektiivisten arvojen käsittäminen vaatii sitä, että ihmisen mieli toimii oikealla tavalla ja määrittää arvoja oikeanlaisten käsitteellisten välineiden kautta. Arvot perustuvat arvotunteisiin, jotka ovat ennen objektiivisiksi arvoiksi tulemista pelkkää subjektiivista mielipiteistä koostuvaa miellevirtaa. Ihmisen on siis näistä perustavista tarpeistaan löydettävä jotain sellaista, joka pätee maailmassa ja mahdollisesti myös muissa mahdollisissa maailmoissa. Ihminen ja maailma ovat tärkeimmät käsitteet, kun ajatellaan arvojen pätevyyttä ja soveltuvuutta maailmaan. Ihminen saa maailmasta palautetta, jonka avulla tapahtuu arvojen adaptiivinen tulkinta, joka määrittää sen, miten arvoja sopeutetaan maailmaan. Se siis määrittää sen, missä arvoissa on eniten potentiaalia objektiivisiksi arvoiksi tulemiseen, ja sen, mitkä arvotunteet joutuvat jäämään subjektiivisiksi mielipiteiksi sen takia, koska maailmalla ei ole mitään vastaavuuskohdetta, joihin näitä arvotunteita voitaisiin liittää. Arvoilla on siis voitava aina olla vastaavuudeltaan samanlainen satama maailmassa, joka määrittää siis sitä, mitkä arvot voivat tulla objektiivisiksi. On nähty eurooppalaisen kommunismin kolmenkymmenen vuoden takaisen sortumisen myötä, että sosialisminkin olisi kokonaisuudessaan pitänyt tulla deletoiduksi tuolloin. Koska vapaus on korkeimmalla asteella oleva arvo, ovat kaikki siitä peräisin olevat arvot parempia kuin esimerkiksi sosialistien vinkuma tasa-arvo. Vapaus tarkoittaa samanaikaisesti vapautta tehdä ja toisaalta vapautta valita. Ja ihminen voi valita arvojen yhteydessä silloin, kun hän on adaptiivisen tulkinnan kautta sopeuttanut arvonsa objektiivisiksi. Maksimointiavaruus tarkoittaa sitä aika-avaruutta, jossa tapahtuu arvojen määrittäminen sen kautta, kun ne laajennetaan olemaan absoluuttinen arvo. Esimerkiksi vapauden osalla voidaan sanoa, että absoluuttinen vapaus voisi lisätä valinnanvapautta ja samalla edistää uutta arvojen valintaa, samalla kun tasa-arvo äärimmilleen vietynä veisi kaikilta ihmisiltä vapauden, jolloin arvottaminen ei voisi jatkua vapaana. Arvojen on myös palveltava työn jakaantumista yhteiskunnassa, jota tarkastellaan preferenssiautonomian sisäisten vapauden ja vastuun kautta. Vapaus ja vastuu tarkoittavat suuressa mielessä samaa kuin positiivinen ja negatiivinen vapaus, joita tarkastellaan helppousindeksin kautta, eli siinä pyritään määrittämään sen, onko yhteiskunnassa enemmän helppoutta vai vaivannäköä. Yhteiskunnan ei tulisi perustua helppouteen, ja sen takia on helppousindeksin kautta määritettävä se, kuinka paljon ihmisille voidaan antaa vapautta ja vastuuta. Ihmiset voidaan jaotella vapaisiin, riippumattomiin, epävapaisiin ja manipuloijiin, joiden luokkien jäsenten määrä määrittää sen, kuinka paljon vapautta yhteiskunnassa on. Vapaus on arvokkaampi kuin vastuu, mutta sen takia vastuun jakautumista tulisi valvoa yhteiskunnassa enemmän, vaikka kuitenkin tämäkin kahtiajako perustuu vapauteen, jonka kautta tehdään kaikki käsitteelliset määrittelyt ja erottelut. Arvot voivat olla yhteismitallisia tai yhteismitattomia, jolloin niitä ei voida yleistää tai katsella yleisillä areenoilla. Kaikki objektiiviset arvot ovat yhteismitallisia sellaisille ihmisille, jotka tunnustavat objektiiviset arvot, eli voidaan sanoa, että kaikki subjektiivisia mielipiteitä arvoina tunnustavat ihmiset eivät voi nähdä arvojaan yhteismitallisina. Joukkopriorisoinniksi kutsutaan sitä toimenpidettä, kun arvotunteista syntyneet objektiiviset arvot yleistetään yhteiskunnan tasolle ja niitä hiotaan sellaiseen muotoon, jossa niitä voidaan tunnustaa yhteiskunnassa. Voidaan sanoa, että kaikki vapaudesta alkavat arvot ovat yhteismitallisia, koska vapaus kaikissa alalajeissaan on niin yleinen, eli sen takia, koska niistä alkavat kaikki muut arvot. Kuitenkaan tasa-arvo esimerkiksi ei ole yhteismitallinen arvo, koska yleensä ihmiset tulisivat näkemään tasa-arvon eri tavalla, jos tätä järjestelmää ei ole vahtimassa jonkinlainen ihmisten mielipiteitä ja arvoja säätelevä korkeampi hallinnon taso. Eli voidaan sanoa, että tahot, jotka haluavat korvata vapauden tasa-arvolla, tavoittelevat jonkinlaista sosialistista diktatuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti