Katselin äsken työpaikkoja, koska ajattelin, että tämä freelancer-tutkijan/toimittajan/kirjailijan työ näyttää välillä vähän liian vapaalta ja epäsäännölliseltä tulomielessä. Apurahat eivät virtaa koko ajan. On käsittämätöntä mihin tällainen filosofian ja taideaineiden opiskelu voi nuoren ihmismielen johtaa. Et ole kelvollinen mihinkään joko koulutuksen tai työkokemuksen kautta! Ja loput työt ovat jotain, jota ei jaksaisi Ukko Mustilainenkaan. Sille nuorelle, joka suunnittelee tosissaan filosofian opiskelua, sanon vain: älä, älä vaan aloita. Filosofiaan ei voi pieni poikanen luottaa, se suuren ikävän pieneen sydämeen tuottaa. Kuitenkin voisi ajatella, että tällaisesta filosofian opiskelusta voisi ainakin kokemuksena kuvitella olevan hyötyä. Se uskomaton määrä uskaliasta nuoruutta ja idealismia, joka aina syksyisin uusien tulokkaiden joukosta paistaa! Mutta siitä huolimatta se ei valmista oikein mihinkään muuhun työhön kuin tutkijan paikkaan, joita ei ole kaikille. Opettajaksikin ryhtyminen vaatii pedagogiset opinnot, joita kaikki eivät edes pääse opiskelemaan. No olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä vapautta, joka sisältyy freelancerin hommaan. Voi itse muokata omaa luovuuttaan ja tehdä kaikki asiat siinä järjestyksessä kuin haluaa. Mutta missä on raha? Se on kaikenlaisten insinöörien taskuissa, jotka kuitenkin monissa tapauksissa ovat sisäiseltä elämältään varsin vaatimattoman oloisia. Kun rahaa ei ole koko ajan, sitä arvostaa silloin kun sitä on. Sen takia minä en ole koskaan arvostanut rahaa itsessään, sitä on vain joskus, ei koko aikaa. Monesti rahat menevät silloin kun sitä on aika nopeasti. Ja muu aika ollaan nälissään. Ainoa asia, mitä toivoisin saavani tulevan rahan lisääntymisen myötä on työhuone, koska esimerkiksi maalaaminen huoneistossa, jossa on kissa, on varsin vaarallista, kissa voi saada uusia värisävyjä. Kuitenkin ilman rahaakin voi tehdä monenlaista asiaa, kuten esimerkiksi kirjoittaa tällaisia ruikuttavia kolumneja. Olen aina arvostanut vapautta enemmän kuin rahaa, en voisi kuvitella tekeväni sellaista työtä, joka ei minua kiinnosta, pelkästään rahan takia. On onni tulla ns. maallistuneesta suvusta. Ei tarvitse ainakaan olla kateellinen toisten rahojen takia, koska niitä rahoja ei ole. Olin yläasteella työelämään tutustumisessa isäni alaisten duunareiden mukana, jossa yksi taukotuvan työläinen kysyi minulta, että ”mitä ammattikoulun alaa aion opiskella?”, johon totesin ykskantaan, etten mene todellakaan ammattikouluun vaan lukioon, joten olen aina kyllä ollut tietoinen jo ala-asteella siitä, että hakeudun korkeakouluasteelle. Se vaan on probleemi, että kaikista sen aloista ei saa samalla tavalla rahaa. Nuorukaiset, lukekaa diplomi-insinööriksi, vaikka tuotantotalouden kautta – silloin saatte paljon rahaa ja onnellisuutta elämäänne.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti