Minua on monesti väitetty epäempaattiseksi ihmiseksi. Tämä taas on mielestäni johtunut siitä, etten ole koskaan heittäytynyt ns. seurueen jäseneksi. Tämä seurueen jäsenyys taas tarkoittaa älyllistä huoraamista, jossa joku sosiaalisesti toisista riippuvainen ihminen haluaa saada omalle minälleen vaikutusvaltaa ja pönkittämistä. Monesti on niin, että empatia on tavallisissa ihmisissä riippuvaista siitä, kuinka lähellä sosiaalisesti joku ihminen on suhteessa toiseen, ja tämä on tavallista etenkin naissukupuolen keskuudessa. Eli se, onko joku ihminen jonkun toisen ihmisen ns. kaveri määrittää tavanomaisilla ihmisillä sitä, kuinka syvästi empatiaa tulee näytellä tällaista ihmistä kohtaan. Koen olevani erittäin empaattinen ihminen, vaikka kuitenkin erilaisella tavalla kuin suurin osa muista ihmisistä. Minä autan aina vaikka tuntemattomiakin ihmisiä, enkä rajoita omaa välittämistäni siihen, millä tavalla tällaiset ihmiset ovat minulle ns. ”läheisiä”. Mielestäni moderniin kulttuuriin kuulukin se, että empatian tulisi olla etenkin ihmisten auttamista, eikä tässä kulttuurissa voida ajatella, että toisia ihmisiä tulisi auttaa vain sen perusteella, kuinka läheinen joku ihminen toiselle ihmiselle on. Olen huomannut tämän asian monessa Suomen kaupunkeja suuremmissa kaupungeissa, joissa tuntematon, jopa nuori, ihminen voi tulla kysymään tuntemattomalta ihmiseltä onko hän kunnossa ja tarvitseeko hän mahdollisesti jonkinlaista apua tai neuvoja. Tavallisesti empatia voidaan jaotella kognitiiviseen ja affektiiviseen empatiaan. Olen mielestäni sitä mieltä, että kognitiivinen empatia on todellista ja järjellistä empatiaa, samalla kun affektiivinen empatia on tunnepitoista nyyhkimistä sen takia, koska empatian tunne voi monesti etenkin naispuolisessa ihmisessä herättää ruumiillisia tuntemuksia. Mielestäni vaikken tavallisesti ole etenkin affektiivisesti empaattinen, osaan olla aina jokaisessa tilanteessa riippumatta siitä, tunnenko ihmisen tai ihmiset vai en, kognitiivisesti empaattinen, eli pyrin aina kuuntelemaan kaikkia osapuolia ja tekemään sen perusteella arvioita asioista, esimerkiksi niiden oikeudenmukaisuuteen liittyvistä piirteistä. On siis väärin ja matalalla kehityksen asteella, jos vain seurueen jäsenyyden, joka vaatii aina toisten ihmisten negatiivisten ja psykopaattisten piirteiden hyväksymistä, annetaan ohjailla sitä, ketä kohtaan ja miten empatiaa koetaan. Esimerkkinä tästä erilaisesta katsomuskannasta kertoo se, kuinka itse olen kokenut joskus yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin pelkästään sen tosiseikan perusteella, jos olemme joskus opiskelleet samaan aikaan jossain paikassa, mutta nämä tytöt ja tyttömäiset ihmiset hyväksyvät itselleen vain sellaiset ihmiset, jotka ovat samaan aikaan sosialiseeranneet heidän kanssaan jossain koulussa. Eli he tekevät tällaisessakin yhteydessä erottelun omien ihmisten ja muiden ihmisten välille. On naurettavaa, jos jotkut arvostavat ihmisissä vain sitä, ovatko he joskus tulleet puhuneeksi paskaa näiden ihmisten kanssa. Mutta onhan tietenkin selvää, että naiset ja tytöt ovat kiinnostuneita sosiaalisista ympyröistä ja he varmaankin enemmistöltään kokevat elävänsä enemmän joukossa kuin yksin ja vapaasti. Schopenhauer ja Nietzsche ovat kirjoittaneet tästä jo aikoja sitten, että nainen ei kaipaa yksin oloa ja yksinäisyyttä (joka voisi esimerkiksi olla ponnahduslautana kohti henkistä kasvua ja kehittymistä) ja silloinkin kun hän on yksin, on hän koko ajan muiden ihmisten keskellä ja ajattelee vain muita ihmisiä ja heidän hyötyään itselleen. Ja tämä koko ajan kaikkien kanssa tekemisissä oleminen on nykypäivän teknologian myötä entistä korkeammassa potenssissa ja siitä on tehty sen myötä paljon entistä helpompaa. Minä en ole sosiaalinen ihminen enkä harrasta seurueiden jäsenenä olemista, vaikka kuitenkaan se ei estä minulta sitä, ettenkö minä voisi olla ystävällinen ja auttavainen kaikkia muita ihmisiä kohtaan, ainakin niissä tapauksissa kun tällaiset sosialisti-ihmiset eivät pilkkaa minua siitä, että minä en asetu heidän seurueidensa ja parhaimmuusjärjestyksiensä sisälle ja alaiseksi. Eli kognitiivisesti empaattinen ihminen pystyy olemaan yksin ja muodostamaan suhteita toisiin ihmisiin vapaasti ja spontaanisesti samalla aikaa, kun tyttömäiset ja tyttömäisellä tavalla sosiaaliseen suuntautuvat ihmiset ovat tarkkoja siitä, että sellaiset ihmiset ovat tärkeitä, jotka imartelevat heitä ja ovat tavallisessa arjessa liitteessä heihin. On mielestäni selvää, kumman kaltaiset ja kummalla tavalla empatiaan suuntautuvat ihmiset ovat korkeammalla henkisellä tasolla. Myös voidaan sanoa jotain siitä, kuinka miellyttäviä tällaiset ihmiset ovat toisia ihmisiä kohtaan yleisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti