Miehet ovat SIKOJA, kajautti feministien päivän pääpuhuja Ulla Uhmakainen katedeerinsa takana nostaen samalla nyrkkinsä pystyyn, ja sai laajat aplodeeraukset ja kunnianosoitukset monilukuiselta naisjoukolta. Katsomossa taputti myös Hellin Hellikäinen, mutta hetken ajan ajateltuaan hän ei saanut mieleensä sitä minkä takia Uhmakainen vertasi miehiä sikoihin, joita Hellikäisen vanhempien kotitilalla oli arvostettu arvokkaana ja älykkäänä kotieläimenä. Hellikäisen vieressä ollut Niina Jormanainen katsoi Hellikäistä kun tämä lopetti taputtamisensa ennen muita ja viesti ilman sanoja Hellikäiselle, että tuollainen ei täällä tulisi käymään. Miksi et taputa kuten me muut? Hellikäinen säikähti ensin Jormanaista mutta sopersi sitten pehmeällä äänellään: ”Kun mä en todellisuudessa edes tajua minkä takia olen tänne tullut, yksi kaveri töissä vain käski minua tulemaan.” ”Etkö sä siis ole samaa mieltä meidän kanssa miehistä ja feminismistä?; Jormanainen kysyi ärtyneenä. ”Tajuan mä, mutta mieheni on monesti antanut minun saada tietoon mikä on naisten paikka tässä maailmassa, ja enhän minä voi ylempääni kohtaan otattelemaan”, Hellikäinen vastasi hieman hätääntyneenä ja ahdistuneena. Jormanainen oli hetken hiljaa, mutta jatkoi sitten pienen hetken päästä: ”Oletko sä todellisuudessa niin alistettu, että et ymmärrä miesten meihin kohdistamaa sortoa ja alistamista? Varmaan peset ukkosi kakkaiset alushousutkin?” ”No totta kai, kyllä paikoissa joissa olen asunut aina on tehty niin että vaimoväki on puhdistanut vaatteet, sillä ei mieheni raskaan työn takia häneltä voida olettaa, että hän pesisi omat vaatteensa.” Mitä työtä sä teet, vai oletko pelkkä pikkurouva kuten mielipiteistäsi voisi olettaa? ”Mä olen siivoojana isossa firmassa”, Hellikäinen vastasi epäröiden. No silloinhan se siivoaminen ja paikkojen puhtaus tulee aivan luonnollisesti. Miksi et pyrkinyt parempi palkkaiseen työhön? Kai sinä kuitenkin ymmärrät sen, että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä? ”En ole koskaan tiennytkään että miespuolisille siivoojille maksettaisiin enemmän”, Hellikäinen vastasi hitaasti ja miettiväisesti. Nyt minun on ruvettava heti kampanjoimaan, että naispuoliset siivoojat nostettaisiin pois palkkakuopastaan ja palkoista tehtäisiin samanlaisia miespuolisten siivoojien palkkojen tapaan!”; Hellikäinen yllättävän innostuneesti julisti. Onhan tämä työ niin vaativaa, etenkin henkisesti, että naisille pitäisi maksaa jonkinlainen lisäraha sen mukaan kuinka innokkaasti he tätä työtä tekevät. Meille on saatava naispuolinen luottamusmies, joka takaisi meille palkkarauhan, tämä epäoikeudenmukainen tilanne on väärin eikä meidän tule sitä sietää! Ajatteletko sä noin nyt tosiaan?, Jormanainen kysyi. ”Miehet ovat SIKOJA!”, Hellikäinen karjaisi encorena puhujalle, joka yhä edelleen kuin vieteriukko ilmestyi lavalle takahuoneesta kumartelemaan (huom. EI niiaamaan”).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti