Ajattelua opetetaan ajattelun tielle ryhtymisen kannattamisella. Ajattelu alkaa ongelmista, kuten; mikä on elämän tarkoitus tai merkitys; onko olemassa ihmistä korkeampaa voimaa ja jos niin, mitkä ovat sen implikaatiot; mitkä asiat yhdistävät ihmisiä ja mitkä asiat erottavat heitä toisistaan; onko olemassa yhteiskuntaa, ja jos niin, mitkä asiat muuttavat sitä; mitä on olla hyvä toiselle ihmiselle ja maailmalle; onko olemassa kauniin käsitteen yleistä merkitystä; mitä on hyvä päättely ja millä välinein se tulisi saavuttaa. Ongelmia on kuitenkin näiden esimerkkien lisäksi paljon, ja nykyaikaisen teknologian kehittyminen on tuottanut niitä lisää. Ajattelun tulisi siis kuitenkin havaita tietynlaiset ympäröivät realiteetit sitä varten, että ajattelu pysyisi nykyajan tasolla. Kuitenkin filosofisen ajattelun tulisi olla vapaaehtoista eli mahdollista, eikä voida ajatella, että ajattelu tapahtuisi aina tahtomattamme. Mutta koska monet asiat nykypäivänä kuten esimerkiksi teknologian kehittyminen, saastuminen, ilmastonmuutos, kansallisten rajojen katoaminen jne. ovat tuoneet esiin uudenlaisia kysymyksiä, tulisi niitä ottaa myös filosofisen päättelyn aineeksi. Tässä toimii esimerkiksi soveltava etiikka, joka pohtii esimerkiksi abortin ja eutanasian oikeutusta, ja soveltava etiikka on tulevaisuuden filosofian ehkä yksi suurimmista aloista. Sen piiriin otetaan tavallisesti sellaisia asioita, joita ei ole tavallisesti laskettu eettisen päättelyn aiheiksi. Myös tulisi edistää luovan transnationaalisen osallistumisen ja inklusiivisen demokratiakäsityksen edistämistä. Ajattelun koulukunnista on sanottava, että mielestäni tällaisia erotteluja ei voida enää nykypäivänä ylläpitää yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin. Länsimainen filosofia on tavallisesti jaettu analyyttiseen ja mannermaiseen filosofiaan. Analyyttinen filosofia on keskittynyt etenkin kielifilosofiaan ja logiikkaan, samalla kun mannermaisen filosofian keskuudessa on keskitytty etiikkaan, yhteiskuntafilosofiaan ja kulttuurifilosofiaan. Kuitenkin on joitain hyvin merkittäviä esimerkkejä siitä, että filosofit ovat voineet ottaa osaan molempien suuntausten pohtimiin asioihin. Esimerkiksi Georg Henrik von Wright aloitti loogisen empirismin perillisenä, mutta suuntautui myöhemmällä iällä kulttuurikritiikkiin, analyyttiseen hermeneutiikkaan, ja hän arvosti filosofeista ja historioitsijoista etenkin kulttuuripessimisti Oswald Spengleriä ja kulttuurihistorioitsija Jacob Burckhardtia. Analyyttinen hermeneutiikka on esimerkki siitä, miten analyyttisen filosofian menetelmiä voidaan käyttää myös ihmistieteiden eli mannermaisen filosofian puolella. Toisaalta analyyttinen filosofia ja esimerkiksi nyt jo vanhentuneeksi katsottu looginen empirismi voivat mielestäni mannermaiseen filosofiaan perehtyneen ihmisen mielestä vaikuttaa liian deterministiseltä ja redusoivalta, ja jotta voi olla eurooppalainen on tunnettava myös niitä filosofian aloja, jotka ovat syntyneet suurissa kulttuurivaltioissa kuten Saksassa ja Ranskassa. Filosofiaa tulisi siis esitellä avaramielisesti ja ei juuttua joihinkin koulukuntaerotteluihin. Kuitenkin sekä analyyttinen filosofia ja mannermainen filosofia ovat antiikista alkaneen perinteen mukaista ajattelua sisältäviä suuntauksia.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti