Olen vähitellen kehittynyt kirjoittamisessa ja olen saanut tietää, että minulla on kirjailijan kutsumus. Harrastan kirjoittamista miltei päivittäin. Arjessani toistuu sykli, jonka mukaan teen välillä raskaasti töitä ja sen jälkeen rentoudun esimerkiksi sikarien tai alkoholin avulla. Tiedän että monilla kirjoittaneilla taiteilijoilla on toistunut sama sykli, josta tietysti pitäisi päästä vähitellen eroon, jolloin rankka työskentely voisi olla jokapäiväistä. Kirjoitan parhaimpina päivinäni jopa 20–30 liuskaa tekstiä, minkä lisäksi maalaan, piirrän ja soitan instrumentteja. Kirjailijuuden yhteydestä mielenterveysongelmiin on kirjoitettu viime aikoina paljon. Esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on todella yleinen monen eri alan kirjailijan ja taiteilijan joukossa. On selvää, että ihminen tekee töitä hypomaanisessa tilassa enemmän kuin silloin, kun mieliala on matalalla. Kuitenkin jatkuvasti toistuvat masennustilat tekevät bipolaarisuudesta vaarallisen tilan, ja sen takia taiteilijoita ja kirjailijoita tulisi varjella toisten ihmisten taholla. Sanotaan, että taiteen luomiseen liittyy usein melankolia eli raskasmielisyys. Tämä käsitys on varmaankin tullut bipolaarisuuden masennusalueesta. Kuitenkin sanotaan myös aspergerin syndroomalla olevan yhteys kirjalliseen ja taiteelliseen luovuuteen. Michael Fitzgeraldin kirja The genesis of artistic creativity – Asperger’s syndrome and the arts, kertoo monen eri alan taitelijan olleen autismin kirjossa, tarkemmin sanottuna heillä oli aspergerin syndrooma. Kirjailijan elämä keskittyy etenkin keskittymiseen, ja asperger-ihmiset ovat loistavia johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen keskittymisessä. Itselleni tulee joskus flow-tila, jolloin koko ympäröivät maailma poistuu huomion alta ja kaikki piirtyy käsiteltävissä olevan aiheen ympärille. Olen kirjoittanut tähän mennessä esseitä, kolumneja, pakinoita, lehtiartikkeleita, runoja, satuja, novelleja ja näytelmiä, vaikka suuri romaani onkin ollut suunnitelmissa. Koen tällä hetkellä, että osaan kirjoittaa etenkin asia- ja lyhytproosaa, joiden joukossa essee sujuu hyvin. Olen huvikseni kehittänyt itselleni filosofisen järjestelmän, jonka kaikki käsitteet ovat itseni kehittelemiä ja luomia. Tarkastelen siinä etenkin arvostuksen tapaa, arvoja ja miten ihmiset määrittelevät suhteensa maailmaan ja etiikkaan. Olen monesti miettinyt päiväkirjan aloittamista, sillä saisi ainakin pidettyä kirjoitusvirettä ylhäällä, mutta taidan olla liian laiska kirjoittamaan tällaisia tekstejä, joissa pamlataan pelkästään omista asioista. Minulla on tavallisesti käynnissä useita kirjaprojekteja, joiden tekemisen rinnalla kirjoitan juhaniaholaisittain lyhyempiä ”lastuja”, joissa asia pitää tiivistää tarkemmin ilmaistuun muotoon. Kirjallisuudessa pitää mielestäni olla rehellinen itselleen ja maailmalle esimerkiksi David Foster Wallacen, Christer Kihlmanin ja Karl Ove Knausgårdin näyttämällä tavalla. Kirjallisuudessa ei voi olla tabuja, vaan siinä tulisi voida käsitellä kaikkea ja laittaa kaikki jälleen uudenlaiseen muotoon.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti