Materiaalinen välttämättömyys tarkoittaa ruumiillisista tarpeista ja ruumiin toiminnasta aiheutuvia välttämättömyyksiä, jotka ovat siksi vähemmän kuin mitä ovat ideat ja ihanteet. Materiaalinen välttämättömyys on esimerkiksi paritteleminen ja syöminen. Kuitenkin koska nämä aiheet ovat perusteellisesti ruumiillisia, ei niistä ole objektiiviksi arvoiksi, koska arvojen tulee perustua jokaisessa tapauksessa henkiseen tasoon ihmisessä. Parittelun ja lisääntymisen halu ovat ehdottomasti sellaisia pyrkimyksiä, joista ei ole niiden subjektiivisuuden, pyyteellisyyden ja sattumanvaraisuuden takia objektiivisiksi arvoiksi, jotka ovat aina pyyteettömiä. Esimerkiksi paritteleminen perustuu aina tavallisesti molempien osapuolten vastavuoroiseen itsekkyyteen ja pyyteellisyyteen. Itsekkäät pyrkimykset eivät siis ole sellaisia tuntemuksia, joista voisi tulla objektiivisia arvoja, koska ne perustuvat aina altruismiin ja pyyteettömyyteen. Materiaalinen välttämättömyys, joka voi olla runnovaa, ei voi koskaan tulla arvojen tasolle, koska materiaaliset välttämättömyydet ovat etenkin tarpeita eivätkä ihanteita. Arvoja voivat kehittää vain vapaat ja riippumattomat ihmiset, sillä vain he pystyvät näkemään sen, mikä on pyyteellistä ja mikä on pyyteetöntä. Arvojen tunnistamisen ja niiden objektivoinnin on siis aina perustuttava vapauteen, koska ilman vapautta ei myöskään olisi pyyteettömiä ja vapaita arvoja. Epävapaiden ja manipuloijien toteuttamat arvot pysyvät aina subjektiivisina mielipiteinä, koska niitä ei voida yleistää yhteiskuntaan siten, ettei jollekin taholle aiheutuisi niistä haittaa. Esimerkiksi tasa-arvon käsite on epämääräinen, koska se ei tunnista ihmisten luonnollista eroa eri tasoilla, ja sen takia tasa-arvosta ei ole esimerkiksi vapauden kanssa samanlaiseksi käsitteeksi, joka voisi luonnehtia kaikkia muita arvoja niiden pohjana. Subjektiivinen mielipide siis on sellainen ruumiillinen tuntemus, joka pysyy aina materiaalisena ja ei yllä ideoiden ja periaatteiden tasolle. Mielipiteen ja arvon ero perustuu siihen, että vain arvo perustuu syväsymboleihin, kun taas mielipide pysyy aina subjektiivisella tasolla ja se perustu vertailukohdallisuuteen. Eli subjektiiviset mielipiteet ovat aina relatiivisia ja vertailullisia ja niiden olemassaolo perustuu negaatioon, kuten esimerkiksi parittelemisessa, johon aina tarvitaan toinen osapuoli. Subjektiiviset mielipiteet siis heijastavat oman olemassaolonsa johonkin ideaan, joka aiheuttaa sen, että ne alkavat etsiä objektiivisista arvoista ja instituutioista mahdollisuuksia oman subjektiivisuutensa ja pyyteellisyytensä löytämiselle. Eli toisin sanoen subjektiiviset mielipiteet pyrkivät tunkemaan itsensä objektiivisten arvojen ja instituutioiden keskelle ja viemään heiltä vapautta, muuttamalla vapaita ja riippumattomia ihmisiä epävapaiksi ja kieltämällä objektiivisen arvottamisen ja objektiivisen yhteiskuntajärjestyksen mahdollisuuden. Kommentaariaatti ja ontokratia tarvitsevat siis vaikutteellisilla arvoillaan, jotka on saatu merkitysvallan avulla, vertailukohdallisuutta objektiviisiin arvoihin, joiden kautta ne pyrkivät muuttamaan objektiiviset arvot subjektiivisiksi ja aiheuttamaan niiden keskuuteen epäsopua ja omapyrkeisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti