Monesti taiteellisuuteen ja taiteen tekemiseen liitetään alkoholi, muut päihteet ja mielenterveysongelmat. Tämän takia taitelijat vihaavat porvarillista kunniallisuutta ja he etenkin pyrkivät ärsyttämään sitä – epater la bourgeoisie. Taitelijan elämään voi liittyä rankka työn tekeminen, mutta toisaalta joskus se elämä vaatii arjen loiventamista ja siitä hetkeksi eroamista, jota pyrkimystä voi palvella esimerkiksi alkoholin nauttiminen ja muunlainen normi-ihmisyydestä ja porvarillisuudesta eroaminen.
Miten sitten porvari eroaa taiteilijasta? Se eroaa siitä etenkin sen kautta, miten ihmiset haluavat erota joukosta ja miten he seuraavat omaa tehtävänsä ja miten kunnolliselta ihminen tahtoo näyttää toisten ihmisten kuten toisten porvarien edessä. Tämä kummallinen kunnollinen saivartelu, pikkukohtiin tarttuminen ja itsensä toisia paremmaksi kokeminen ovat sellaisia asioita, jotka etenkin liittyvät porvarillisen elämän piirteisiin, ainakin yhden taiteilijaboheemin näkökulmasta.
Työteilijä on siis nimike, joka liittyy etenkin porvareihin, mutta toisaalta esimerkiksi kirjallisuuden maailmassa on Suomessakin ollut sen kaltaisia porvareita, jotka ovat tulleet tunnetuksi laajoista ja tarkoin kirjoitetuista tuotannoistaan. Tällaisiksi voidaan varmasti laskea esimerkiksi Mika Waltari ja V. A. Koskenniemi. Työteilijyys ja taiteilijuus liittyvät siis joskus yhteen, mutta on sanottava että taide- ja kirjallisuuselämistä tulisi poistaa sen kaltaiset itsenäiset pyrkimykset ja tahdoilmaisut, joka pyrkivät etenkin ihmisten haluaman kirjallisuuden ja taiteen luomiseen ja tällä pyrkimyksellä rikastumiseen ja porvarismammojen suosikiksi tulemiseen.
Taiteilijan on voitava olla jotain muuta, koska tavallinen lukija on Suomessa varsin matalalla henkisellä asteella. Myös porvarismammojen miellyttäminen on epäpoliittista, koska kirjallisuutta luomalla tulisi pyrkiä etenkin porvarin ärsyttämiseen, eikä miellyttää ja keikistellä sen omana narrina. Esimerkiksi Louis-Ferdinand Célinen kirja A voyage au bout de la nuit, on tunnettu porvarinvastaisuudesta ja eräs ranskalainen kaverini sanoi minulle joskus, että kaikki akateemisesti koulutetut ranskalaisetkaan eivät ymmärrä alkukielistä teosta.
Céline on esimerkki siitä, miten luodaan keskiluokan ja porvariston vastaista kirjallisuutta, jossa ei ole pienintäkään pyrkimystä siihen, että kaikki ihmiset ymmärtäisivät kirjan viestin. Itse lasken itseni kuitenkin sekä taiteilijaksi ja työteilijäksi, koska on selvää, että taiteen luomiseen vaaditaan työteilijäisyyttä, vaikka kuitenkin analogisesti voidaan sanoa, että työteilijyys ei tarvitse taidetta. Sen takia tiettyjen keskiluokan ja porvariston hallinnoimien arvojen hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta tulisi vähitellen tarkistaa, koska etenkin banaalinen paha leviää monesti sen kautta, kun ihmiset toimivat ottamatta huomioon sitä, millä lailla oikeasti määriteltyä ja eettistä toiminta on.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti