Aspergerin syndrooma on skitsotyyppisen persoonallisuuden lisäksi asia, joka on liittynyt aina elämääni. On mielestäni niin, että älyllisellä kyvyllisyydellä voi paikata paljon sellaisia huonoja asioita, joita elämään muuten tulisi aspergerin syndrooman takia. Minä pelkään vieraita ihmisiä, mutta etenkin naisia. En mielellään lähde asunnostani ulos minkään takia. Nuoruuden aikana tuli harrastettua joitakin irtosuhteita ja käytyä huorissa etenkin ulkomailla asuessa, mutta näitä lyhyitä kontakteja lukuunottamatta en ole koskaan seurustellut ja ollut vakituisessa parisuhteessa. Vaikka asperger on kohdallani lievä, en luultavasti koskaan tottuisi elämään yhteistä arkea jonkun ihmisen kanssa. Oma kissani riittää emotionaalista lämpöä tuovaksi toveriksi. Kissan rakkaus on monesti kiinni hyvin pienistä asioista, vaikka arvostankin kissojen emotionaalista syvyyttä enemmän kuin koiran omistajalleen helposti antamaa kiintymystä.
Asperger on vaikuttanut minuun etenkin siten, että ihmiset voivat pitää minua kylmänä tai tunteettomana, ja olen monesti itkenyt itsekseni sitä, kun tunteeni eivät ole kelvanneet ihmisille tai tytöille. Ihmiset eivät monestikaan pysty tulkitsemaan minua muuten kuin sen perusteella mitä sanon heille. Vaikka olisi tullut tutustuttua moneen hienoon ihmiseen, jos olisin ollut erilainen, olen monesti jättänyt tällaisen mahdollisuuden käyttämättä, vaikka tilaisuus olisikin ollut kuinka hyvin käsillä.
Psykiatrinen diagnoosi on monessa mielessä päällekkäinen aspergerin diagnoosin sivussa, mutta olen kuitenkin havainnut omaavani paljon skitsoidisen persoonallisuuden piirteitä. Minulla on joskus psykoottisia harhoja, minkä lisäksi koen monesti vaiheittain maanisuutta ja joskus taas masennusta.
Katsoin joskus netflixistä ohjelmaa autististen pariutumisyrityksistä. Se oli varsin vaikeaa katseltavaa, koska ihmisiä pyrittiin pariuttamaan yhtä pahasti tai vielä enemmän rajoittuneiden ihmisten kanssa. Luulisin, että aspergerista kärsivä ihminen haluaisi etenkin sosiaalisten kontaktien kautta päästä tekemisiin itseään paremmin sosiaalisissa kontakteissa toimivien ihmisten kanssa, eikä vajota vielä suurempaan kommunikoimattomuuden suohon. Uskon siis kuitenkin, että voi olla olemassa neurotyypillisiä ihmisiä, jotka voisivat suvaita huonommin sosiaalisissa suhteissa toimivia ihmisiä.
Pystyn kuitenkin harrastamaan omia töitäni, joihin kuuluu väitöskirjan kirjoittaminen, oikeustieteen opiskelu, joidenkin sanomalehtien avustaminen, kirjoittaminen yleensä esimerkiksi blogiin, lukeminen ja etenkin lyriikan kääntäminen. Harrastan myös piirtämistä ja maalaamista. Sen lisäksi olen perinyt molempien vanhempieni kautta musikaalisuutta, ja soitan pianoa, viulua ja kitaraa, minkä lisäksi olen kokeillut oopperalaulua. Äänialani on basso tai bassobaritoni.
Viime vuosina minulle on kehittynyt sosiaalisten tilanteiden pelko, joka saa aikaan sen, etten mielelläni lähde pienen syyn takia asunnostani ulos. Kuitenkin minulla on hyvien kavereiden piiri, joka on tyypillinen aspergerihmiselle siinä mielessä, etten lajittele ihmisiä esimerkiksi iän kautta.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti